YUI \o/

Väsynyttä on meno, kun eilen ei saanut mentyä nukkumaan ennen kahtatoista, herätyksen odottaessa kuitenkin seitsämältä aamun luennosta johtuen, jonka peruuttaminen selvisi vasta astuessa luokkahuoneeseen. Päivän ohjelmaksi tuli sitten labraa yhdeksästä eteenpäin. Alku meni kanjitunnin läksyjä tehdessä, minkä jälkeen kokeilin huonolla menestyksellä signaalinkäsittelykirjan lukemista. Jotenkin aika kuitenkin kului mahan vaatiman tauon verran, ja tovin ruokalakutsua (joka on pariin kertaan labran veteraanien toimesta tullut) odoteltuani kävin itse jotain kanaa popsimassa vähitellen tutuksi tulleessa ruokalassa ja palattuani totesin torstain olevan mitä todennäköisimmin viikottainen siivouspäivä. Tällä kertaa en jaksanut kovin aktiivisesti kysellä osallistumisen perään, vaan tyydyin väistelemään imuria heiluttelevia.

Kun aktiivisen esittäminen ei onnistunut, vaan johti toistuvaan torkahteluun, päätin hakea takintaskusta kuulokkeet ja sain toiseen kertaan todeta Yuin olevan tosiaan erinomaista JPoppia. Musiikkimausta vielä sen verran, että päätin lopettaa eilen suomalaisen kämppäkaverin tutkimusaiheesta virinneen keskustelun genreistä lyhyeen omien suosikkieni lopullisen tyrmäämisen pelossa. Tästä varmaan joskus lisää jos innostun, esim. musiikkia kuunnellessani, mitä kyllä pitäisi taas palata tekemään entiseen tyyliin kajareiden puutteesta huolimatta.

Nyt sitten, niinkuin tekstistä saattaa tarkkaavainen lukija huomata, yritän keksiä jotain tekemistä, sillä en vaan jaksa päntätä noita signaaleja nyt, mutten myöskään kehtaa lähteä muutamaan tuntiin pois. Jos kuitenkin rohkaisisin mieleni käyttäen verukkeena (jota en toki kenellekään osaa sanoa) aikaisin aamulla saapumista ja häipyisin selvästi aiempaa aiemmin, voisin suunnata keskustaan etsimään jotain mukavaa kahvilaa jossa lukea mangaa. Voisi olla parempi lukea jotain helpompaa kuin kovasti outoja sanoja sisältäväksi huomaamaani Melty Bloodia, mutta en minä kyllä n. 80 sivun jälkeen nyt kesken viitsi jättää. Sensijaan ajattelin yrittää kaikkeni oppiakseni Kanjeja mahdollisimman nopeasti. Läksyjä tehdessä päätin kirjoittaa jokaisen vastaantulleen kanjin jota en osaa vihkoon lausumistavan kanssa. Kirjoittelu saattaa monen muun yrityksen tavoin unohtua hyvin pian, mutta yritetään nyt ainakin, sillä K1b-kurssin 300 kanjia kevätlukukauden aikana (eli ennen elokuuta) ei vielä tarjoa paljon mahdollisuuksia lukea mitään oikeaa kirjallisuutta, vaikka tuossakin on kyllä varmasti tekemistä. Kanjit ei tosin ole ainoa ongelma, sillä sanavarasto on tositilanteessa onnettoman suppea. Sen tosin uskon paranevan luonnostaan kielen käyttämisen myötä, mutta toki yritän sitäkin parhaani mukaan kehittää juuri mm. mangaa lukemalla ja sanoja aktiivisesti selvittämällä huomiotta jättämisen sijaan.

"From me to you":n ehtiessä yhdeksänteen raitaan hiipii mieleen ajatus viimeisestä parin tunnin ponnistuksesta opiskelun suhteen, minkä jälkeen voisi tarkkailla tilannetta ja häipyä tilaisuuden tullen. Yhtäkään kolmestatoista kappaleesta en kyllä aio pilata vääntelemällä matriiseja Matlabilla, joten seuraavan reilun vartin esitän parhaani mukaan aktiivista tekemättä oikeasti yhtään mitään. Ja viimesen lauseen luettuani vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että olen jo tehnyt sitä samaa hyvän tovin. Mutta hemmetti tää musiikki on hyvää!

Ainiin, voisinhan minä sen mainita, että lainasin eilen Vaasankadun sedältä saadun kirjan labran sihteerille kun tuttuun tapaan tökkivän juttelun ansiosta sain sitä mainostettua. Tänään sain vastalahjaksi tuollaisen Sendai-vihkosen, joka erinäisissä tilaisuuksissa jaetuista poiketen näyttäisi sisällysluettelon perusteella kertovan ihan hyödyllistä tietoa esim. tavoista ja ympäristöstä.

Kirjoitteluun tuli äskettäin pieni tauko, kun paikan korealainen (vaikkakin japania minun korvaan aivan paikallisten tavoin puhuva) tuli kysymään kahville, eikä minulla ollut mitään syytä tai aikomusta kieltäytyä, vaikkakin Yuin keskeyttäminen vähän pisti. Siinä sitten juteltiin vähän Suomesta, Kikawadan (muistan nimen koska tunnistan sen kanjit, ainoana tapaamistani) muistaessa eilisen opettelunsa jäljiltä joitain sanoja suomeksi. Nyt kun mietin, niin Linusin tietäminen suomalaiseksi on ihan hyvin, vaikkakin linux-tietämystä tuntui olevan muutenkin melko paljon myös ohjelmanpätkän historian osalta.

Lienee aika palata puuhastelemaan jotain muuta, jos vaikka vähitellen pistäisi napit korville ja kuuntelisi levyn loppuun. Lähtöä pitää miettiä sitten suunnilleen tunnin päästä uusiksi, kellon ollessa nyt 15:50.