Päiväraportti labrasta

Tänään sitten viimein sai jonkinlaista selkoa sille, mitä tulen täällä labrassa tekemään. Aamun luennon loppuessa 20min etuajassa ehdin hyvin kävellä Aobayamalle puolen tunnin päässä olleeseen tapaamiseen Academic Advisor Kawamata-sensein kanssa. Juuri mitään uutta ei liene kummallekaan selvinnyt, ja ilmoitettuani käymästäni signaalinkäsittelyn alkeiskurssista olevan melkein kaksi vuotta, sain käteeni perusopuksen ja kaksi kuukautta aikaa opetella sen asiat. Sen jälkeen sitten taas katsellaan tarkemmin, mahdollisesti jotain kuvankäsittelyyn liittyvää. Ilmeisesti minun pitäisi myös pitää jonkinlainen esittely valitsemastani aiheesta, niinkuin täällä jonkun tason opiskelijoilla on tapana. Tästä eteenpäin siis labratyöskentely tulee olemaan signaalinkäsittelyn perusjuttujen läpikäymistä varmaan aluksi kertauksena, mutta myöhemmin luultavasti sisältäen paljon uuttakin, kuten asioiden tekemistä ihan oikeasti matlabilla (eikä, kuten mainittu, käymieni kurssien tapaan malleja kopioimalla).

Nälkä alkaa jo painaa, mutta en viitsi lähteä täältä ruokalassa käymään, kun tunnin päästä alkaa ruokatarjoiluja luultavasti sisältävä, sisätiloihin siirretty ohanami (eli en tiedä onko niitä kukkia hirveästi näkyvillä, ikkunasta varmaan). Ulkonakin olisi kyllä voinut olla, sillä tänään on viikon selvästi lämpimin ja kuivin päivä, jopa aurinko paistaa ajoittain. Äskettäin näytti olevan jonkinlainen siivous käynnissä, en sitten tiedä onko tuo viikottainen, kuukausittainen vai aina kerran vuodessa ennen ohanamia suoritettava yhteistoimi. Siinä kuitenkin katselin vähän ja ihmetellessäni ilmeisesti kysyin voiko jotenkin auttaa (luultavasti japaniksi sanoin vain yhden sanan, shouji eli siivous), ja päädyin sitomaan yhden pahvipinon yhteen narulla.

Muuta kerrottavaa ei tältä erää ole, unien jäätyä taas vähän liian lyhyiksi alkaa väsymys painaa, ja kirjan lukeminen on varsin unettavaa. Pitänee kuitenkin ponnistella vielä tuon tunnin verran, loppuillasta ei ole minkäänlaista käsitystä, luultavasti kuitenkin labralla jatketaan, sillä eihän täältä tunnu ihmiset koskaan muutenkaan lähtevän pois.