Viikonloppu ja -alku

Edellisestä blogauksesta on ehtinyt vierähtää vähän turhan pitkä tovi, kun viikonloppuna ei oikein löytynyt aikaa kirjoitella, ja eilinenkin meni suurimmaksi osaksi luentojen merkeissä (vaikka yksi niistä olikin peruuttu). Nyt on kuitenkin vähän enemmän aikaa labrassa, ja voisin kertailla mitä muutaman viime päivän aikana on tullut tehtyä.

Perjantaina tosiaan tuli käytyä kahden korealaisen ja kolmen suomalaisen kanssa ravintolassa, jossa tarjoiltiin mm. erinomaisen maistuvaa sashimia. Menin kuitenkin lukemaan jo alkua toisen paikalla olleen suomalaisen selostusta tapahtumien kulusta, joten tunnen olevani jäävi kommentoimaan subjektiivisesti. Totean siten vain, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tarjoilujen nauttiminen onnistui myös muilta osin, ja iltaa jatkettiin vielä Janin kämpässä kerrosta omaa ylempänä, porukasta ollessa jäljellä lisäkseni 2 suomalaista ja korealaiskämppis Yuu.

Seuraavana päivänä oli luvassa @homen (onkohan tuo sivutaitto ihan tarkoituksella tollanen, vai pitäiskö kysyä jos vois vähän koodailla uutta) ohanami, jossa pääsi kukkivien kirsikoiden alle (tai ainakin lähettyville) juttelemaan nättien japanilaistyttöjen kanssa (ei ollu mulla kamera mukana). Useammankin kerran esim. pukeutumistyylistään kehuja saanut yllä mainittu Yuu osasi myös tuon juttelun vähän paremmin, luultavasti suurelta osin jostain ihan muusta kun kielitaidosta johtuen, joka tosin sekin on ainakin tason verran (tasokokeen perusteella) omaani parempi. Tulipas vähän hassu kommentti, minulle tyypillinen tosin, mutta antaa olla.

Parin tunnin istuskelun jälkeen (minkä huomasi kyllä jaloissa kun nousi) oli pari tuntia aikaa tapettavana ennen seuraavaa ateriointia ilmeisestikin Tohoku Universityn vaihto-opiskelijoiden Feast Partyksi nimetyn tervetulojuhlan merkeissä, minkä jälkeen jatkettiin Dance Party -nimellä. Musiikin ollessa varmasti kotopuolessa monen mieleen olevaa latinotyyliä ei oma tanssijalka oikein liikkunut kun väkisin, mikä voi tosin olla innokkaampaa vaihtoehtoa parempi. Juttelun puolesta olisi kyllä taas saanut luistaa vähän paremmin, mutta en minä vaan osaa mitään sanoa, ja jos jotain keksinkin niin kieli ei väänny (vielä, toivottavasti).

Loppuillaksi teki vielä mieli jotain ohjelmaa, ja vaikka ehkä kello ehti mennä turhan pitkälle, päätettiin kokeilla elokuvan syöttämistä kannettavalta telkkariin. Pienen säätelyn jälkeen siinä onnistuttiinkin, ja kolmen hengen porukalla katseltiin kämpän yhteistilassa Apocalypto, välillä nauttien samalla illallista. Itse elokuva oli aika tyypillistä seikkailu-tasoa, huomattavan kiinnostavasta Maya-aiheestaan huolimatta. Elokuvia voisi kuitenkin katsella jatkossakin samalla menetelmällä.

Sunnuntaina meni herääminen melko myöhälle, ja vähän aamupalan jälkeen alkoi loppupäivä vaikuttamaan tyypilliseltä ajan väkinäiseltä kuluttamiselta, kun sadekaan ei tuntunut päästävän tekemään viikottaiseksi tarkoitettua lenkkiä. Kuitenkin sateen lakattua ja kerrankin eksymättä juoksemisesta huolimatta pitkäksi venyneeltä lenkiltä palailtua (ja palauduttua) alkoi tekemistä ilmaantua. Aluksi oli suunnitelmissa lähteä muutaman hengen porukalla jonnekin syömään, mutta eilisillan seurauksena Yuulle tullut puhelinsoitto muutti sunnuntai-illan vilkkaaksi jutusteluksi noin 6+2 hengen voimin. Kitaran soidessa varsin pitkälle myöhäisiltaan oli aamun vähän yli seitsämältä herääminen varsin haasteellista. Pääsin kumminkin ajoissa puoli yhdentoista luennolle (aikasin herääminen johtui tarpeesta hankkia ennen luentoa kopioita lomakkeista), toisin kun jo 8:50 luennolle aikonut kämppis, ja päivä lähti ihan mallikkaasti alkuun. Aterioituani ja peruutun luennon peruuttamisesta varmistuttuani loikoilin labrassa vailla kykyä paneutua signaaleihin, ja jatkoin sitten Aobayaman paikalliselle (eli labran tavoin täällä vuorella eikä tuolla alhaalla) japanintunnille. Kielen opettelu osoittautui aika reippaasti turhan helpoksi, joten keskityin kirjoittelemaan vihkoon vastaantulleita kanjeja oppimisen toivossa. Seuraavana vuorossa olleet kalligrafian ensiaskeleet (vaakasuora ja pystysuora viiva) asetti huomattavasti enemmän haasteita, mutta lopulta aloin mielestäni ymmärtämään, miksi minun piirtämäni viiva oli vääränlainen. Jälkemmäisellä tulen varmastikin käymään jatkossakin, mutta ensimmäisen kohtaloa pitää harkita, kun labrassa varmaan löytyy parempaa tekemistä, vaikkakin kotiin palattuani auttoi tunnilla opittu sana "infrapunasäde" (kyllähän siellä tosiaan satunnaisesti jokunen vaikea sana tuli esille) saamaan kuutoskerroksen Kousain puhelinnumero vaivatta.

Jatketaas vielä lyhyesti tästä päivästä. Aamulla suuntasin kurssille Computer Software Engineering, ja viime viikosta poiketen en tyytynyt tyhjään luokkaan astuessani toteamaan "se on varmaan peruuttu", vaan jäljitin paikalle osuneen toisen vaihto-oppilaan kanssa oikean Goto-sensein (osuva nimi ohjelmoinnin opettajalla) ja oikean luokan, joka oli siis papereissa väärin. Tunnin seuraamisen sijasta päätin kuitenkin myöhässä eturiviin istahtaneena leikata vähän univelkoja, ja unettavan helpoksi alkutunnista todetut selostukset menivät kutakuinkin täysin ohitse. Luennolla on aamupaikallaan hyvin suuri skippaamispotentiaali (keksiikö joku jotain oikeaa sanaa tuohon, tai edes suomalaista?). Jälkeen sen suuntasin tölkkikahviautomaatin kautta labraan, jossa vähän aikaa matlabilla leikittyäni tuli joku (ne nimet, perhana...) kysymään lähtisinkö syömään. Tyypilliseen tapaan tökerösti juteltuani ja mahan täyttäneenä palasin labraan, joka oli minulle ennennäkemättömässä tilassa, tyhjänä ja lukittuna, joten en onneksi ollut yksin vaan avaimen omaavan [NIMI] kanssa. Kun myöhemmin joku yllätti minut kuvaamasta tyhjää labraa, aiheutin epäselvällä höpinälläni sekasortoa kun en osannut selittää kuvaamisen olleen vain tilaisuuden luoma reaktio, eikä kaikkien labralaisten kuvaaminen yhdessä tarvinnut nyt välttämättä tapahtua heti. Viesti meni kuitenkin perille, tai ainakin kuvaamista lykättiin kunnes paikalla on valkonappiset (selitän ja kuvaan myöhemmin, jos en niin muistuttakaa) senpait. Seuraavaksi kuitenkin sain lisää kaipaamaani(?) huomiota, ja taittelin osaavamman johdolla joutsen-origamin (kyllä, se on kuva, enkä edes sensuroinut omaa naamaani pois). Vähän tilanteesta häkeltyneenä päivä jatkoin sitten taittelun päätyttyä normaalia kirjan lukemista (eli avasin kirjan viereen ja aloin leikkiä koneella), mikä johti nykyiseen tilanteeseen.

Ei siitä nyt mitään häkellyttävän pitkää tullut, mutta ei se ollut tarkoituskaan. Jonkinlaisia henkilökohtaisempia tunnelmia sisältävän viestimyksen voisin sopivan ajan koittaessa yrittää saada aikaan, mutta rytmin ollessa melko tiivis jää melkein ainoaksi vaihtoehdoksi viikonloppu. Tämän viikon sisältö lienee melko normaali, kanji-tuntien alkaessa huomenna, vaikkakin perjantain jälkeen alkaa Golden Week -loma, mikä aiheuttanee matkailua varsin monen osalta, jos vaan jotain keksii niin myös minun. Tervetulojuhlallisuuksien ollessa takanapäin on viikonloppu vielä tarkemmalta aikataululta vapaa. Suomessa alkaanee myös vapputunnelma, mistä innostuneena oli vähän suunnitteilla valmistaa simaa, kunhan keksii mistä hankkii käypiä pulloja.