Arkinen Sendai osa 2: vaatteet

Ensimmäistä kertaa Japanissa katuja kulkiessa kiinnitti monesti huomiota ihmisten pukeutumiseen. Enää ei juuri edes päätään käännä, kun vierestä kävelee pinkkiin röyhelöpukuun pukeutunut tyttö tai täti täydessä kimonossa. Myös tavallisessa vaatetuksessa on selvästi enemmän vaihtelua kun mihin suomen katukuvassa oli tottunut, joten jos nyt ei hirveästi omasta niin ainakin paremman puoliskon vaatekaapista löytyy kyllä muutakin kun paitoja ja housuja.

Kuitenkin hieman pisempään maassa oleskeltua alkaa tulla tarvetta myös uusien vaatteiden ostamiselle. En onneksi ole mikään erityisen kookas, joten monia muita suomalaisia vaivannut isojen vaatekokojen puuttuminen ei ole haitannut. Isoja vaatteita voi hakea sitten esim. Grand Back -nimisestä kaupasta Sendain keskustan tuntumassa, joskin valikoimasta saa sitten maksaa vähän reilummin. Mikäli on onnekkaasti jättänyt pituuskasvun muille, voi suunnata vaateostoksille joko edullisiin ketjukauppoihin tai käytettyjen vaatteiden myymälöihin.

Kuten Suomessakin, suurin osa vaateliikkeistä keskittyy naistenvaatteisiin, mahdollisesti jopa Suomea enemmän. Tavarataloissa on lukemattomia pieniä, tiettyä merkkiä myyviä putiikkeja, jotka on jaettu tavallisesti kerroksittain esim. naisten, naisten, naisten, naisten ja lasten+miesten vaatteisiin. Tyylitajuttomana ja pihinä miehenä näen omissa tarpeissani kuitenkin parhaaksi suunnata hieman isompiin ketjuliikkeisiin kuten AER-rakennuksessa sijaitseva Uniqlo. Hiljattain tilansa kaksinkertaistanut myymälä tarjoaa farkkuja, t-paitoja, shortseja ym. perustavaraa kohtuullisen halvalla, esim. yksien ostamieni farkkujen hinnaksi muistelisin 3000 jeniä eli n. 25e. Vaatteiden hintataso tuntuu yleensäkin olevan Suomeen verrattuna jonkin verran halvempi.

Jos kuitenkin budjettia haluaa kiristää oikein kunnolla, tai erityisesti, jos haluaa vähän vaihtelevampia vaatteita kohtuuhinnalla, kannattaa kierrellä joissain lukuisista käytettyjen vaatteiden myymälöistä. Hintataso vaihtelee niissä hyvin paljon, samoin kuin valikoima, mutta parhaimmillaan saa ihan mukavia t-paitoja 100 jenillä tai vaikka hyvät farkut ja takin 1000 jeniin. Valikoimasta löytyy myös suhteellisen edullisia merkkivaatteita, joihin uutena ei tohtisi millään sijoittaa.

Käytettyjen vaatteiden liikkeet toimii ostetaan/myydään -periaatteella, joten suurimpaan osaan voi siis viedä omia vaatteita joihin on kyllästynyt. Ihan mitä tahansa ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan lähinnä myyntiin kelpaavat suhteellisen hyväkuntoiset kuteet, ja myös ostopuolella merkkivaatteiden osalta saattaa käteen jäädä ihan hyvä summa. Osa kaupoista tekee ostamiinsa vaatteisiin paljonkin kaikenlaista koristelua ja yhdistelyä, ja esittelee valikoimaansa katalogeissa. Osittain samat liikkeet taitavat myös tuoda vaatteita ulkomailta, ja joskus bongasin esim. viitisen kappaletta suomen armeijan laukkuja (tällasia, ilman kaasunaamaria).

Käytettyjä vaatteita voi katsella etsimällä kartalta esim. E-Beans ja sen alakerta tai vähän syrjemmässä oleva 2nd street. Jälkimmäisestä löytyy paljon muutakin kun vaatteita, joten vähän huonommin (Sanjoon verrattuna) varustellussa kämpässä asustelevan kannattaa ehkä käydä vilkaisemassa. Myös aivan keskustassa (katettujen kävelykatujen lomassa) on myymälöitä, mutta niitä en osaa sen tarkemmin kartalle sijoittaa.

Yksi erityinen tapa hankkia halpoja vaatteita on uuden vuoden alussa järjestettävät vaatepussien myynnit. Monilla kaupoilla (itseasiassa varmaan suurimmalla osalla) on tapana tarjota valikoimaansa tammikuun 2. päivästä lähtien joidenkin päivien ajan pusseissa, joiden sisältö paljastuu ostajalle vasta jälkikäteen. Monessa suositussa myymälässä kertyy asiakkaita ruuhkaksi asti odottamaan ovien aukeamista ja ryntäämään esim. tietyn merkkisiä vaatteita sisältävää pussia ostamaan. Suosituimmat loppuvat siten helposti alle minuutissa, joten ostamiseen tarvinnee käyttää vähän muutakin kun rahaa. Ja ei, en ole vielä itse kokeillut. Jäljelle jääneitä pusseja myydään toki vielä pitkälle seuraavaan viikkoon, mutta varsinaiset ruuhkat keskittynevät 2. ja 3. päivälle. Pussukoita on siis muuallakin kun vaateliikkeissä, ja muutenkin uuden vuoden alennusmyynnit ovat vähän Suomen joulunjälkeistä alennusmyyntiä vastaavaa aikaa, kun mitä vaan saa halvalla.

Mutta se vaatemyymälöistä. Toivottavasti jollekin on tästä apua.

Arkinen Sendai osa 1: ruoka

Alkuun lyhyt tilanneraportti: kävin juuri viemässä oleskelulupaan vaadittavia lomakkeita ja lappusia maahanmuuttovirastoon. Ilmeisesti aluksi pitää tutkituttaa oleskelun peruste (avioliitto japanilaisen kanssa), missä kestää n. 2kk. Oleskelulupaa on tällä hetkellä jäljellä 2kk + 1 päivä, ja koska vielä ei ole kaikkia lomakkeita saanut haalittua kasaan, pitää ne lähettää myöhemmin postissa, minkä jälkeen tutkiminen aloitetaan. Ellei aika riitä, saattaa luvassa olla pieni reissu Koreaan. Pitänee siis varautua siihenkin, myös taloudellisesti...

Aihe-ehdotuksia ei näytä tulleen yhtään... pistäkää nyt jotain edes testimielessä. Vai toimiiko tuo edes? No, mennään sitten omilla ehdotuksilla. Eli ajattelin, josko joitain kiinnostaisi vähän arkisemmat asiat Japanissa elelystä. Tällä kertaa luvassa vähän jotakin ruokaostoksista. Yritän tyydyttää sekä Japanissa oleskelua suunnittelevien että muuten vaan lukevien kiinnostusta.

Ruoka lienee yksi arkisimmista asioista, oli sitten missä maailman kolkassa hyvänsä. Japanissa ruoka on vieläpä varsin suuressa osassa kulttuuria, minkä huomaa esim. televisio-ohjelmista tai vaikka tuliaisputiikeissa. Tällä kertaa en mene niihin sen tarkemmin, vaan keskityn ennenkaikkea arkiseen ja halpaan ruokaan.

Päivittäiset ostokset tulee tehtyä lähes poikkeuksetta Seiyu-marketissa, joka on hieman mutta pisemmässä juoksussa huomattavasti esim. lähikauppoja halvempi, ja liikkeitä löytyy silti melko läheltä mistä tahansa Sendaita. Muita vähän isompia kauppoja on ainakin COOP ja Jusco, mutta koska niissä ei käy ulkomaalaiset luottokortit on Seiyusta tullut tuttu valinta. Kartasta näkyy pari Seiyu-kauppaa, lisää löytyy haulla.

Halvat ruoka-ainekset askarrutti varsin pitkään, sillä sekä valikoima että hintaerot poikkeaa selvästi Suomessa totutuista. Keskiarvona hinnat tuntuu olevan jonkin verran, tietyissä tuotteissa hyvinkin selvästi korkeammat. Mikäli ei törsätä halua, joutuu aluksi totuttelemaan pois ainakin juustosta ja monista muista maitotuotteista. Jugurttia ja maitoa tulee vielä kuitenkin kohtuuhintaisena käytettyä. Litra halvinta maitoa (tuhdin kevytmaidon luokkaa) kustantaa n. 150 jeniä (nykykurssilla ~1,25e) ja 400g purkki maustamatonta jugurttia (maustettuja on vähän ja hinnat korkealla) n. 140 jeniä. Jotain epämaitoa, joka on kyllä yllättävän paljon rasvattoman maidon makuista, saa 100 jenin tuntumaan. Liian kalliita tai vaikeasti saatavia on juuston lisäksi (mitä kyllä myydään aamupalajuuston tapaisissa paketeissa n. 180 jeniä / 8 viipaletta, mutta maku ja korkea hinta ei enää houkuttele kun osaa olla ilman) on ainakin monet lihajalosteet, erityisesti leivänpäälliset sekä leipä itse. Kutakuinkin ainoa leipävaihtoehto on valkoinen shokupan eli ruokaleipä, ja kinkkua saa päälle n. 260 jeniä (2,2e) / 160g paketti viipaleita. Kinkkua tulee kyllä käytettyä, mutta lähinnä kananmunan kanssa paistettuna. Ja vielä mahdottomia ruokia: makkaraa ei löydy sitten millään, tai jos löytyy niin sitä myydään lähinnä naposteltavaksi tarkoitettuina pikkupaloina. Siis lihamakkara tai jauhomakkara tai salami... Suomesta tuotu pötkö Venäläistä Metwurstia on kulunut herkkuna tasaisen varmasti, pikku nokare vielä jäljellä.

Mutta mitä sitten kannattaa ostaa? Perustarvikkeista maidon lisäksi ainakin kananmunat ja jauhot on kohtuuhinnoissa, ensimmäinen tavallisesti 200 jeniä (1,7e) / 10 kpl ja jälkimmäinen 180 jeniä kilo. Suolaan ja sokeriin ei myöskään tarvitse suuria summia sijoittaa, mutta erityisesti itselle tutut vähän harvinaisemmat mausteet tuntuu olevan hieman kalliita. Sen enempää ei perusaineksia osaa luetella, paitsi tietenkin riisi, mitä kannattaa opetella syömään vähän niinkun perunaa Suomessa. Riisiä syödään suurimmalla osalla aterioista (ellei syödä jotain monista nuudelityypeistä), joten kannettavaksi sopiva 5kg säkki kannattaa aina edellisen lopun uhatessa ostaa n. 1600 jenin hintaan (halvinta laatua). Tosin sillä edellytyksellä, että kotoa löytyy riisinkeitin, mutta mikäli ei niin sellaisen hankintaa kannattaa harkita. Käytettynä voi saada puoli-ilmaiseksi, hifistille löytyy taas jos minkälaista mallia.

Perustarvikkeista se ehkäpä kaikista tärkein, niin itsestäänselvä että aluksi kokonaan unohdin, on tietysti soijakastike. Erilaisia laatuja löytyy käyttötarkoituksen mukaan, mutta perustarvikkeeksi 2 litran pullo reilulla sadalla jenillä kannattaa ostaa varastoon, ja esim. joku pieni purkki vähän kätevämpää annostelua varten lisäksi.

Siinä missä Suomalainen ruoka tuntuu olevan hyvin kaksijakoista (perunaa ja lihaa, perunaa ja kalaa, perunaa ja kanaa, riisiä ja kanaa...), kuuluu japanilaiseen ateriaan ihan kotikutoisenakin yleensä reilusti monenlaista kasvista ja lisuketta. Kasvishyllyjen seasta voi metsästää kaudesta riippuen halpaa (alle 100 jeniä per kappale/pala/kimppu) keräkaalia, kiinankaalia, parsakaalia, purjosipulia ja muita vihreitä pusseja joiden sisällöstä osaan sanoa lähinnä "kasvis". Moniin aterioihin sopii myös moyashi, jotain papujen ituja kai, joita saa alle 30 jenillä sopivan pussillisen. Kurkkua, paprikaa, tomaattia ym. myös löytyy, hieman tosin kalliiseen hintaan (esim. eilen 148 jeniä / 1 paprika) erityisesti talvisaikaan, mutta salaattipainotteista ruokaa tehdessä tulee niihinkin usein sijoitettua.

Japanilaistyylisemmistä lisukkeista erityismaininnan ansaitsee nattoo, mätiä papuja tai jotain sinnepäin, mutta pienen totuttelun jälkeen mitä oivallisin lisä ateriaan kun ateriaan. Kannattaa kokeilla myös vähän kalliimpia kun se halvin 79 jeniä / 3 annosta, sillä makuero on huomattava. Monet tykkää syödä mätäpavut riisin kanssa, mutta itselleni maistuu parhaiten pelkiltään, tietysti mukana tulevan kastikkeen ja sinaappia muistuttavan karashin kanssa. Erityisesti kastikkeen tyyppi vaihtelee paljon samassakin hintaluokassa, joten kannattaa kokeilla erilaisia. Toisena arkipäiväisenä lisukkeena pitää mainita tarkalleen ottaen korealainen kimuchi, jota voi lisätä keittoihin tai syödä riisin kanssa. Valitettavasti hinta on selvästi noussut viime aikoina, joten halvimmankin (eikä niin maukkaan) n. 300g paketin maksaessa nyt yli 300 jeniä ei sitä tule enää useinkaan ostettua. Osasyynä on myös toki se, että pääsin maistamaan alkuperäistä kimuchia, minkä jälkeen japanilainen vastine tuntuu tosiaan halvalta kopiolta.

Mutta entäs sitten liha? Oli kyseessä sitten kana, kala, possu tai nauta, on lähes kaikki myytävät pakkaukset eri tavoin leikeltyjä maustamattomia, melko pieniä pakkauksia. Tästä syystä pitää vähän totutella maustamiseen ennen raa'an lihan tuomista ruokavalioon. Apua tarjoaa tosin dashi, jota ilmeisesti käytetään melkein mihin tahansa, ja erityisen tärkeä osa se on keitoissa. Dashi löytyy Seiyun hyllyltä eri laatuina kuivatettuna jauheena pieniin suippoihin pusseihin tai yksittäiseen isompaan pussiin pakattuna. Suurin osa lihasta on eri laatuista (ilmeisesti esim. rasvapitoisuuden perusteella) ohutta viipaletta n. 150-400g paketeissa, hinnan lähtiessä n. 130 jenistä / 100g (eli n. 10e/kilo). Kanaa saa taasen usein selvästi halvemmalla, isoja itse leikeltäviä klönttejä parhaimmillaan 40 jeniä / 100g (reilu 3e/kg), mutta tavallisesti noin 80 jeniä. Jauhelihan perushinta tuntuu tällä hetkellä olevan 108 jeniä / 100g (sika).

Kalaa on taas vaikka mitä, mutta ostettua tulee lähinnä lohta tai vähän hienommin syödessä erilaisia sashimilajitelmia (wikipedian suomenkielinen artikkeli viittaa oudosti kypsennettyyn sashimiin, kun sashimi nimenomaan tarkoittaa raakaa lihaa, oli se sitten mikä eläin hyvänsä). Lohia myydään paistamiseen sellaisenaan sopivina viipaleina, lähtien n. 140 jenistä / 100g. Sashimi taasen on yleensä hieman kalliimpaa, 2 hengen ateriaksi (riisin ja muiden lisukkeiden kera) sopivan annoksen hinnat on jo 500 jenin tuntumassa.

Jos haluaa vaihtelua riisiin, voi ostaa esim. yakisoba-nuudeleita haluamiensa kasvisten ja lihan seuraksi. Kolmen annoksen pussin saa n. 160 jenillä. Jos haluaa päästä helpolla, on karee-valmispakkaus (halvat 88 jeniä) ja riisi sopiva annos yhdelle. Vielä helpommalla pääsee toki kuppinuudeleilla (saattaa löytyä n. 70 jenillä, alle 100 jenillä ainakin), johon kuumaa vettä lisäämällä ja 3 minuuttia odottamalla on ateria valmis. Ei tosin kovin maukas, täyttävä tai terveellinen...

Saattaa kuulostaa kalliilta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä en juuri koskaan osta ainakaan lihatuotteita mainitsemillani hinnoilla. Seiyu nimittäin myy vanhaksi meneviä tuotteita (kattaen siis lähes koko tuotevalikoiman, kuivamuonaa lukuunottamatta), tuotteesta riippuen pääosin 0-4 päivää ennnen vanhenemista, 10%, 30% ja 50% alennuksilla. Alennuksia on parhaiten myöhään illalla, joskin valikoima on silloin huonoimmillaan. Sashimit myydään aina saman pävän aikana, joten illalla saattaa löytyä 50% alennuksia herkkuannoksista. Lihoihin ilmestyy tavallisesti 2 päivää ennen vanhenemispäivää 30% tarra, ja samana päivänä (tai seuraavana) vanheneviin 50% (tai tarkemmin 半額 eli "puoleen hintaan"). Näitä metsästämällä tekee päivittäisissä ruokaostoksissa huomattavat säästöt, ja tälläkin hetkellä on pakasteessa 2 pakettia puoleen hintaan ostettuja lohipaloja. Erityisen hyvä tilaisuus säästää on uudenvuoden aaton ilta, jolloin ehkäpä asiakkaiden vähyydestä johtuen melkeinpä suurin osa esim. lihatuotteista on puoleen hintaan.

Siinäpä ruokaostoksista. En tiedä oliko tästä nyt loppujenlopuksi iloa kenellekään, mutta ihan hauskaa sen kirjoittaminen oli (eli olipahan ainakin minulle). Venähti vähän pitkäksi, joten suunnitelmista poiketen jätän vaateostokset seuraavaan kertaan. Niistä en kyllä keksi läheskään näin paljon kerrottavaa. Ja ruokapuolesta jäi vielä kokonaan mainitsematta reseptit, joita voisin ainakin pari paljastaa. Lisäksi kannattaa katsastaa Yamaya, josta löytyy monia muualla harvinaisia tuotteita edullisesti, lähinnä kuivamuonaa, pastaa ym. Mikäli kotiruokaikävä iskee, auttaa myös pari import-ruokakauppaa, toinen (Jupiter) juna-aseman alakerrassa (jossa siis paljon ravintoloita ja liikkeitä) ja toinen vähän etelämmässä ostoskadun päässä (en muista nimeä).

Lisäksi jäi kertomatta ulkona syömisestä eli ravintoloista, joista kyllä mielellään höpisisin, joten pistetään ylös.

Mun pyörä!

Sain polkupyörän vihdoin ostettua, kun lähistön toisella International Housella järjestettiin vanhojen pyörien myynti. Halukkaita oli enemmän kun pyöriä, joten valintaa varten suoritettiin arvonja, jonka perusteella jokainen sai järjestyksessä etsiä jäljelläolevista haluamansa. Hintaa oli pakollinen veron tapainen maksu mukaanlukien 4 000 jeniä, ja pyörä luvataan ostaa takaisin 2 000 jenillä (jos se on kunnossa, olettaisin), joten hinnaksi tulee hyväkuntoisen näköiselle ajopelille n. 13 euroa. Malli on vähän outo suomalaiseen makuun, ja satulaa piti heti nostaa niin korkealle kun pystyy, mutta ainakin omalla kohdalla on lopputulos hyvä. Pyörä tulee lyhentämään jokapäiväistä koulumatkaa ainakin 2x 15min, mutta mäen päälle en sitä ala raahaamaan. Voi sitten mäen alla olevalle Kawauchin kampukselle saavuttua miettiä, jaksaako alkaa kipuamaan vai ottaako bussin, jolla nousu maksaa 150 jeniä (~1e).

Maanantai meni vielä kävellen, kun aamulla herättyäni selvittelin vähän lisää papereita (sopimus vuokran automaattiveloitukselle tililtä) ja lähdin japanin kielen orientaatioon ja tasokokeeseen. En enää ollut kovin yllättynyt, kun ennen koetta piti täyttää paperi, käydä näyttämässä sitä kolmelle eri tiskille (jonottaen ahtaassa käytävässä varmaan sadan muun japania vaihtelevasti osaavan opiskelijan kanssa), ja vastaanottaa taas pino lappuja joiden täyttämisestä taas saa ajanvietettä jatkossa. Itse testi vaikutti aluksi helpolta, mutta tasokoe kun oli, piti tietenkin myös helpoimpia asioita testata. Lopun luetunymmärtämisessä olisi sitten minulle ollut sopivampi vastata vaihtoehto "en ymmärrä". Kanjit oli siinä varsin suuressa osassa, ja myös erillinen kanjitesti ei auennut juuri lainkaan, kun tuttuja kuvamerkkejä sattui vain pari.

Testin jälkeen kävin tällä kertaa Kawauchin ruokalassa syömässä, minkä jälkeen kapusin hiljalleen Aobayamalle seuraavaa japanin kielen orientaatiota varten. Tällä kertaa meininki oli aikalailla vapaampaa, ja nimikin piti kirjoittaa vain ovella olevaan läsnäololistaan ja haluamansa kurssin kohdalle ilmoittautumispapereihin. Käyn luultavasti japanin kielikurssit lähinnä Kawauchilla, koska tasokokeen olettaisi sijoittavan minut sopivaan ryhmään ilman pohdiskelua ja ryhmien vaihtelua, mutta ilmoittauduin kuitenkin kursseille Scientific and Technical Japanese ja Calligraphy, jotka tarjonnevat vähän erilaista näkemystä ja tietämystä kieleen. Aikataulun kanssa voi tosin tehdä tiukkaa, kun mäen alla oleva japanin tunti saattaa (tasosta riippuen) loppua 10 min ennen kiipeämisen päässä olevaa tieteellisen japanin tuntia. Tuntien siirtäminen Aobayamalla saattaa kuitenkin onnistua, kun ilmoittautuneita oli valitsemilleni kursseille toiseen vain yläkerran Jani ja toiseen lisäksi yksi muu.

Sessioiden jälkeen käväisin vielä labrassa istuskelemassa ja asentelemassa oman kannettavan verkkoon sopivaksi. Lappujen loppu selvittely päätettiin jättää myöhempään ajankohtaan, kun saan todennäköisesti lisää täytettävää tai vähintäänkin ohjeita tänään viideltä alkavassa yliopiston teknisen osaston (se joka levittäytyy Aobayamalle) orientaatiossa.

Paluumatkalle oli vielä suunnitelmissa tutustumisreissu vähän isompaan markettiin, joka osoittautuikin varsinaiseksi kultakaivokseksi pih..öm, säästäväisen perheen kasvatille. Suomen automarkettien tavoin, ja jopa melkein samassa mittakaavassa, oli hintataso lähes kaikessa astetta pienempiä kauppoja halvempi, ja valikoimaan tuli valmisruokapakettien oheelle, tai jopa suurempaan osaan mm. jauhelihaa ja pakasteita. Omaan koriin eksyi erinäisiä aamupalatarpeita ja illallista varten 2 jauhelihapihviä (sellasia itse tehdyn näköisiä raakoja jauhelihasta valmistettuja möykkyjä). Kaupan ollessa ainakin pyöräillen melkein koulumatkan varrella, tulee siellä luultavasti käytyä, kun lähikaupan (ilmeisesti vähemmän terveellistä) bento-boxeja valikoidessa kaipaa halvan ja ison marketin tuoksua.

Loppuillasta tuli juteltua ilmeisesti pääsiästunnelmaiseen koivikkoon, ja todettua onnistunut ateriavalinta. Tutun aamuväsymyksen vallatessa heräämisiä ihmetyksen vähitellen häipyessä alkoi seuraava päivä pankkireissulla. Aluksi nostin postista rahaa, jonka sitten syötin automaatilla tilikirjan avulla tililleni (tai niin ainakin toivon, 60 000 jenin edestä). Tänään eräpäivän omaavan vuokrapantin laskun maksaminen ei kuitenkaan onnistunut ilman pankkikorttia lähellä olleessa sivukonttorissa, vaan tallustin takaisin kämpille ja sovin (asuntolan infodeskin avustuksella) kortin toimitusajaksi klo 12-14, minkä jälkeen ehdin toivottavasti maksaa laskun. Jatkossa mietin rahojen siirrolle vaihtoehtoina yhtä isoa tilisiirtoa tai rahojen nostamista electronilla (tai visalla, jos siltä tuntuu, mutta myös electron toimii). Erona on kustannukset, jotka reilun tuhannen euron jälkeen taipuvat tilinsiirron eduksi (olettaen siirron hinnaksi n. 25e), korttinostojen maksaessa arvioidun 3 000 euron tarpeen kustantaessa kortilla nostettuna n. 80e. Siirto kumminkin kestänee useita päiviä, joten vuokraa varten oli rahaa pakko nostaa heti. Seuraava eräpäivä lienee jossain huhtikuun lopulla, kun seuraavan kuun vuokra viedään tililtä. Silloin siellä kannattaa olla rahaa, sillä muuten ilmeisesti automaattiveloitus menee rikki, ja sopimus pitää tehdä uusiksi, ja jos jotain olen lomakkeitten täyttämisestä oppinut niin sen, ettei kannata yrittää poiketa massasta, vaan mennä sujuvasti virran mukana juuri niinkuin on tarkoituskin.