Sedaihin

Onnistuin heräämään ajoissa, ja check-outin ja metrokyydin jälkeen sain ostettua lipun Sendaihin joskus puoli kolmen aikaan saapuvaan Shinkanseniin. Uenon asemalla on nyt puolisentoista tuntia aikaa, josta ainakin puoli tuntia varaan oikean lähtöpaikan löytämiseen. Nettiä ei täällä ilmaiseksi saa, enkä nyt jaksa alkaa siitä maksamaan (ja selvittämään miten se onnistuu), joten kirjoittelen myöhempää lähettämistä varten, kellon ollessa nyt... on muuten huonosti kelloja, jopa rautatieasemilla. A, kannettavassahan on kello, 11:38.

Seuraavaksi voisi yrittää etsiä aamupalaa, vaikka selvästi painoaan kasvattanut matkalaukku vähän jarruttaa menoa. Herkkupuoteja näkyy olevan useampiakin, ja jossain niistä olisi kiva ehtiä vierailla vaikkapa matkasyötävää hankkimassa. Aluksi kuitenkin voisi napata tavalliseen asemaan verrattuna varsin monilukuisien turistien tavoin muutaman kuvan.

- - -

Löysin sitten todennäköisesti oikeaan junaan. Edelleenkin paljolta onnistuneiden opasteiden avulla, sillä raiteita oli yksin shinkansenilla useita, JR:llä yhteensä 22, ja lisäksi samassa kompleksissa ties kuinka monta metrolinjaa kahteen suuntaan. Vieressä on onneksi vapaata, joten ainakaan vielä ei matkalaukusta ole tullut ongelmaa sen mahtuessa hyvin jalkoihin, sillä tilaa on suomen juniin verrattuna mukavasti, ainakin pienehkölle aikuiselle. Tarkemmin tarkasteltuna saattaisi leveydestä tulla ongelma, jos ruokailu ei olisi helposti unohtuva päänvaiva kuten minulla.

Myös ulkopuolelta Shinkansen on melko vaikuttava ilmestys, erityisesti kaksikerroksinen jo paikallaan nopealta näyttävä virtaviivaisesti muotoiltu menopeli, jonka kaltaisiin tämä ei valitettavasti kuulu, mutta omaa silti sivusuunnassa yhden paikan suomalaisia vastineita enemmän. Kuvan ihan mielellään ottaisi, jos tarjoutuu tilaisuus, mutta olen kokenut kameran kaivamisen esille useassa tilanteessa vähän epämukavaksi. Lisäksi pysäkit ovat usein varsin pimeissä sisätiloissa, ja tulevan junana valo on jo silmillekin liikaa.

Tokion lähistöllä olevalta asemalta näytti tulleen jonkin verran matkustajia, ja nyt seuraava asema lienee jo Sendai. Kello on vielä kuitenkin vasta 13:23, joten matkaa on reilu tunti jäljellä. Kaupunki ei näytä loppuvan mihinkään ainakaan vielä, asutuksen ollessa pääasiassa matalia pikkutaloja Asakusan (kai) tapaan. Metsä näyttää kuitenkin vähitellen olevan yhä suuremmassa osassa maisemaa, joten matkan varrella saatan myös nähdä Japanin luontoa nopealta vilaukselta.

- - -

Äskeiset viestit lähtee vähän myöhässä, kun nyt vasta ehti. Kyllähän sitä luontoa vähän välillä näkyi, mutta selvästi suurin osa matkasta oli matalaan asutettua laitakaupunkia, osittain myös maaseutua.

Pääsin siis Sendaihin, ja varsinainen vaihto-opiskelu pääsi alkuun. Taitaa tosiaan japanilaiset rakastaa lomakkeita, parin päivän aikana on tullut tehtyä varmaan parikymmentä allekirjoitusta papereihin, joista suurimmasta osasta ei ymmärrä yhtään mitään. Nyt on kuitenkin asunto (ja varsin hieno sellainen) kunnossa, pankkitili avattu ja kännykkä hankittu. Kaikki tuntuu maksavan aika paljon, mutta en kyllä aio kovin paljoa asioita monimutkastaa säästämisen vuoksi. Jos rahapulaa tulee niin pitää sitten miettiä uusiksi. Kortit tuntuu käyvän täälläkin isommissa kaupoissa, joten esim. kännykkälasku (mikäli sen parin tunnin sähläämisestä jotain ymmärsin) mennee suoraan MasterCardin laskulle.

Tarkemmin alkupäivistä huomenna, nyt nukkumaan. Rytmi lienee hyvä saada melko aikaiseksi, sillä tapana ei luultavasti ole lorvia kotona suurinta osaa päivästä ja tehdä välillä jotain opiskeluun viittaavaa koneella, vaan osallistumista vaativia luentoja on luultavasti paljon. Se selvinnee tarkemmin torstaina, kun tapaan academic advisorin, joten siitäkin myöhemmin lisää.