Rentouttava lomapäivä

Japanissa on piakkoin tullut oltua kaksi viikkoa, ja nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua vähän enemmän siltä, ettei tässä ihan huoletta kovin pitkään selviä. En tiedä oliko erehdys alkaa kuuntelemaan tuttuun tapaan musiikkia esim. lenkillä, mutta tällä hetkellä saa Kuniaki Haishiman Rebirth pintaan sen tunteen, minkä seurauksena yleensä aloitan katsomaan jotain vähemmän kevyttä sarjaa. Ongelma vaan on, ettei minulla ole mukana yhtään mitään, joten hieman eksyneenä nyt mietiskelen tilanteeseen akuuttia apua sekä pysyvämpää ratkaisua, eli miten hankkia animea. Joku voisi tietenkin kuvitella, että olisi mahdollista myös keksiä jotain muuta tekemistä itsekseen kuin animen katselu, mutta parin vuoden kokemuksista voisin sanoa, että vaikka haluaisinkin (mitä en missään tapauksessa tee), vaatisi vuoden kestävä irrottautuminen aivan liian suuria ponnisteluja.

Joku tilanteen huonommin tunteva ulkopuolinen lukija saattaa nyt vähän ihmetellä, miten ihmeessä niin asialliseen ja tyylikkäästi hiottuun blogiin ilmestyy yhtäkkiä viesti täynnä tyhjänpäiväistä myöhäisteiniangstia ja vielä jotain lonkeropornoon viittaavaa. Ikävä kyllä tämä on vain hyvin pieni maistiainen siitä, miten jatkossa tulen avautumaan blogiin ties minkälaisessa
tilanteessa. Jotta jatkossa usein pahastikin pitkäksi venähtäneiden valitusten karsiminen onnistuisi helpommin, merkkaan viestit omaan kategoriaansa (tai miksi tuon Label nyt suomentaisi). Voisin merkata jatkossa myös muita viestejä, jos se auttaisi esim. vain opiskeluun liittyvien viestien lukemista. Toisaalta se saattaisi vaatia viestien pilkkomista osiin, koska tavallisesti kirjoitan samalla koko päivästä tai useammasta, mutta ainakin alkuun voisi kokeilla onnnistuuko se järkevästi nykyisellään.

Loppukevennyksenä vaarallisen herkullisia suklaatäytteisiä keksejä. Ensimmäinen paketti pari päivää sitten meni heti avattuani sen, nyt toinenkin kuluu kovin nopeasti, mutta yritän hillitä ja miettiä mielummin jotain tapaa hoitaa ihan oikea ateriointi.