Sendaissa

Reilu tunti aikaa ennen aiottua nukkumaanmenoa, joten voisin koota hieman viimepäivien tapahtumia yhteen, tai sen mitä niistä on jäänyt päähän. Paljon on nimittäin tapahtunut, ja suurin osa japaniksi, enkä ymmärrä vielä kovin hyvin japania. Lisäksi puhuminen tuottaa suuria ongelmia, ja yrittäessäni väkisin tulee usein eteen tilanteita, etten saa sanottua muuta kun "ettooo...".

Ensin vaikka Sendaista. Kaupunki vaikuttaa monin puolin varsin mukavalta paikalta, levittäytyen melko laajalti vilkkaimman keskustan ympäristöön, ilmeisesti japanin suurkaupungeille (Suomen mittakaavassa) tyypillisesti. Luontoa on monessa kadunkulmassa, ja (tuskallisen pitkän) koulumatkan varrella on varsin nätti joki (jota ei vielä näy missään kuvassa, pitää ehkä joskus käydä kuvailemassa paikkoja, mutta jotenkin se ei vaikuta mukavalta, niin hauskaa kun se kuvien räpsiminen onkin). University House Sanjo on siis Sendain keskustasta (joka sijoittuu aikalailla juna-aseman lähistölle) 3-4km luoteeseen, kun taas Aobayama, jossa luultavasti vietän suurimman osan opiskeluajasta, on suunnilleen saman verran lounaaseen. Matkaa UH:sta Aobayama-kampukselle kertyy ehkä nelisen kilometriä, mikä ei ole mikään mahdoton matka ainakaan pyörällä, mutta ongelman muodostaa hemmetin pitkä ja jyrkkä mäki, jonka huipulla kampus sijaitsee. Edellisten vaihtareiden tavoin totesin suuren skootterien (tai jotain sinnepäin) määrän varsin ymmärrettäväksi, mutta vaihto-opiskelijalle se on turhan kallis vaihtoehto.

Asuinalueen lähistöllä kävin tänään aamulla pienellä kävelyllä, harjoittaen Tokiossa hyväksi todettua harhailutekniikkaa. Juuri kun luulin vähän eksyneeni, huomasin olevani takaisin UH:n portilla, ehkä hieman paremmin muutaman kadunkulmaan tunnistavana. Uenon tavoin läheltä löytyy erilaisia pikkukauppoja ja matalaa asutusta, mutta hintataso vaikuttaa selvästi korkeammalta, ja taloista jäi vähän rikkaan alueen tuntu. Oma asuinkompleksi puoltaa kyllä mielikuvaa voimakkaasti.

Kampusalueita on ilmeisesti ainakin kolme, Katahira Campus lähellä keskustaa (jossa ei varmaan tule käytyä), Kawauchi Campus Aobayaman juurella (ainakin japanin tunnit) sekä Aobayama Campus vuoren huipulla. Viimeisimmässä on siis loppusijoituspaikkanani toimiva Kawamata Research Lab, johon ilmeisesti huomenna olisi tarkoitus tutustua, erinäisten opiskeluun liittyvien lappujen täyttämisen oheella.

Ensimmäinen päivä juna-asemalle saavuttuani meni muuttotouhuissa ja siihen liittyvissä orientaatiotilaisuuksissa, joissa myös jaettiin jo mainittuja lomakkeita. Onneksi olen jo päässyt suurimmasta osasta eroon, vielä juurikin opiskelulomakkeiden odottaessa täyttöä. En kuitenkaan edes elättele toivoa siitä, etteikö lomakkeita ilmaantuisi lisää lähipäivien aikana. Luvassa ainakin kurssille ilmoittautumisia joitain päiviä ennen huhtikuun loppumista. Rahaa pitäisi myös jotenkin siirtää juuri avatulle tilille, sillä vähintäänkin vuokra ja siihen liittyvät kulut laskutetaan suoraan sieltä, sekä ilmeisesti jotain koulujuttuihin liittyvää. Raha näyttää tähän mennessä riittävän hyvin, sillä en ole tietoinen Visan ja MasterCardin laskusta... Kuitenkin, ensimmäinen päivä päättyi tavaroiden siirtelyyn omaan huoneeseen, joka kuten mainitsin oli tosiaan melkein kuin vielä käärepapereissa. Internet-yhteys tuli toki tilattua heti, mutta aikaa sen käytölle en löytänyt ihan välittömästi. Hintaa taitaa huoneella olla jotain 13 000 jeniä, sähkö+vesi+kaasu päälle, ja netti vielä 2100. Ihan edullinen, kunhan nyt selviää minkälaisia nuo laskut käyttönesteistä on. Illalla käytiin vielä yksikköön muuttaneiden kesken (taisi olla 5 henkeä siinä vaiheessa) syömässä omuraisu, eli omeletti riisillä, hyväähän se oli, ja juttu eteni suurimmaksi osaksi japaniksi, vähän väliin englantia ja liekkö koreaakin mahtunut sekaan. Lähikaupasta aamutarpeita ostamasta palatessa taipui vielä "omenamehu" korealaisen suussa.

Toisena päivänä suunnattiin puoli yhdeksältä aamulla kaupungille, tarkoituksena saada vähän lomakepinoa kevyemmäksi ja asioita etenemään. Avuksi ilmaantui yliopiston @home-ryhmittymästä riittävän suuri joukko paljasjalkaisia paikallisia (kuten amerikkalainen, puoli vuotta täällä ollut Chris), joiden apu osoittautui varsin korvaamattomaksi, erityisesti kännykkäliittymää avatessa, joka ei varmasti olisi muuten onnistunut. Aikaa kului siis jossain (Alien registration, missälie), pankissa, Yodobashi Camera -elektroniikkatavaratalossa (kännykkä) sekä joukossa pienempiä kauppoja päivittäistavaroiden hankkimista varten. Itselle tarttui mukaan suklaakeksejä ja levy suklaata, sekä musta kännykkä. Kännykän omistaminen osoittautui varsin kalliiksi, sillä puhelut ovat huomattavasti Suomen hintoja korkeammat, ja vaikka kännykän saa liittymän mukana ilmaiseksi, on kuukausimaksut (joissa mukana puheaikaa, ainakin valitsemassani, vaihtoehtoja oli liikaa joten päätin mennä massan mukana) korkeita, ja oma vaihtoehtoni tulee maksamaan vuoden aikana jotain 55 000 jenin luokkaa. Asenteeni rahaa kohtaan alkaa kyllä muokkautumaan nopeasti Japanilaiseen suuntaan, sillä asioista tulee uskomattoman monimutkaisia, jos yrittää alkaa säästämään. Aluksi ajattelin, että omat säästöt on hyvä lisävara kaikenlaisen osteluun, myöhemmin totesin sen tulevan varmasti tarpeen muuallakin, mutta nyt mielessä on lähinnä, saisiko jostain lisää rahaa...

Toisen päivän aikana vapaaehtoisryhmä Morin (kai) joku edustaja tarjosi päivällisen laadukkaan oloisessa ravintolassa, jossa juttu kävi seurueen omassa tilassa tiuhaan, ja ehkä jopa ymmärsin siitä jotain... Kielitaito on kuitenkin vielä pahasti puutteellinen, joten taidan ensitilassa käyttää vielä vähän enemmän rahaa ja hankkia sanakirjan, johon voi kirjoitella myös kanjeja ja sitä kautta lukea jotain ja opetella.

Tänään oli jalantappopäivä, kun aluksi lähdettiin harhailemaan vähemmän suoraa reittiä Aobayama-kampukselle, sekä myöhemmin ehkä suorempaa, muttei vieläkään kovinkaan suoraa, takaisin UH:in. Lähtiessä matkassa oli yksikön (unit, 8 solun asumus) suomalainen ja korealainen (jonka nimeä en viitsi yrittää arvata ennenkun olen vähän varmempi siitä), mikä teki seurueesta varsin hiljaisen. Palatessa mukaan lyöttäytyi (tai ehkä toisinpäin) ulkomaalaisseurueen saksalainen, jonka aiempi opiskelu Japanissa on johtanut erittäin sujuvalta vaikuttavaan kielitaitoon. Matkan kohokohta oli varmaan kilometrejä merenpinnan yläpuolella, ja palattua oli venyttely paikallaan. Lähikaupasta löytyi taas illallinen.

Aikaiseksi tarkoitettu nukkumaanmeno on nyt sitten venynyt taas yli yhdentoista. Äskettäin tuli tavattua ja vaihdettua lyhyesti kuulumisia kolmannen suomalaisen kanssa. Mutta aika tosiaan vierii, ja nukkumaan pitäisi päästä saadakseen 8h yöunet. Taisi mennä vähän sekavaksi tämänkertainen viestitys, kun kirjoittelun etenemisessä oli taukoja sekä hyppimistä paikasta toiseen. Huomisen tapaamisesta riittää varmaan myös kirjoiteltavaa, kunhan sille löytyy aikaa. Illan ohjelmasta en tiedä oikein vielä mitään, saattaa olla jotain tapahtumaa, tai sitten ei, mutta tuskin sitä ihan toimettomaksi joutuu.

Lisäys: On muuten ihan hauska lukea samaiset päivän seikkailut toisen näkökulmasta kirjoitettuna. Pitää vaan muistaa aina kirjoittaa itse ennenkun lukee.