Matkakertomus / Häävieraaksi Japaniin

Kuten tuli jonkin aikaa sitten kerrottua, käväisin taas Japanissa marraskuun puolivälissä. Reissun päätarkoitus oli osallistua vaimon siskon häihin, minkä oheella läheteltiin edellisestä kerrasta yli jääneitä tavaroita Suomeen ja täydennettiin japanilaisten ruoka- ym. tarvikkeiden varastoa.

Kun rahatilanne ei salli ihan mitä tahansa, piti lipuiksi valita halpana vaihtoehtona Finnairin suoralle lennolle ollut vaihto lontoon kautta. Vaikka se teki sekä meno- että paluumatkasta yhteensä yli vuorokauden mittaisen, oli ratkaisu ihan onnistunut. Matka tarkoitti siis lentojen lisäksi busseja välillä Tokio-Sendai (meno) ja Kitakami-Tokio (paluu). Menomatkalla pysähdyttiin siis Sendaissa ja yövyttiin Main kaverin luona. Paluumatkalla taas köröteltiin suoraan Sendain ohi Tokioon asti ja edelleen bussilla lentokentälle.

Käväisy Sendaissa tuntui varsin mukavalta, ja tavallaan haikealta. Jos Hervantaa ei lasketa, on Sendai pisimpään asustamani kaupunki, sillä Jyväskylässäkin tuli asuttua lähinnä kotona 20km keskustasta (jos ei alle 3v ikäisenä olemista lasketa). Ajan vähyys harmitti, enkä esimerkiksi ehtinyt tavata ketään kendo-kavereita. En tosin ollut ottanut minkäänlaista yhteyttäkään, eikä varmaan kukaan tiedä edes minun käyneeni Sendaissa, mutta se johtuu taas ihan omasta saamattomuudestani. Joka tapauksessa oli tällä kertaa aikaa niin vähän, että kendoilut piti jättää seuraavaan kertaan. Sendaissa vietetty yö sujui kuitenkin hyvin, ja oli erittäin mielenkiintoista nähdä todellista arkielämää, sillä kahden lapsen äidillä ei ollut isän töissä käydessä aikaa yrittää peitellä arkea.

Sendaista otettiin tuttu bussi Kitakamiin, missä yhden yön levättyä odotti hääjuhla. Tai oikeastaan juhla oli Moriokassa, joka on isompi kaupunki Kitakamin lähellä ja siskon kotikaupunki. Vieraista suurin osa oli joko parin ystäviä tai miehen sukulaisia, sillä vaimon puolella suku on kovin harvalukuinen. Meille (hääparin sisarukset) oli annettu vieraiden vastaanotossa tehtävä, joka sisälsi tervetulotoivotuksen ja lahjojen (rahaa tarkoitusta varten varatussa kuoressa) vastaanottamisen.

Alussa oli länsimaiseen tapaan vihkiminen kappelissa. Kappeli ei kuitenkaan suinkaan tarkoittanut mitään kristillisyyden mekkaa, vaan yksinkertaisesti sen näköiseksi tehtyä tilaa (penkkejä ja niille jätettyjä raamattuja myöten, sisältöä en tosin tarkistanut). Seremonia sisälsi japanilaisen tavan mukaan valojen lukemista, kynttilöiden sytyttämistä, sormusten vaihtoa ja jonkun sopimuksen allekirjoittamisen sekä parin että todistajien puolesta. Tämän jälkeen kuvailtiin, morsian heitti kukat pois ja siirryttiin juhlimaan omaan juhlatilaan. Siellä juhliminen sisälsi ruokailua, esityksiä, puheita, uima-asussa juoksevia vieraita, ilotulituksen ja kaikenlaista.

Pääjuhlan jälkeen joukko jakautui sukulaisiin ja kavereihin. Kun sukulaiset siirtyivät onseniin / hotelliin lepäämään, jatkoivat loput seuravaan (ja seuraavaan, ja ehkä seuraavaankin) juhlaan. En ihan käsittänyt, miksi jaon piti olla niin ehdoton, mutta se on ilmeisestikin niin tavallinen tapa, ettei kukaan edes kysele asiasta vaan se on kaikille itsestäänselvyys. Esimerkiksi vastaanoton yhteydessä kavereilta kysyttiin varmistusta jatkoille osallistumiseen. Jos tätä vahingossa kysyi sukulaiselta, seurasi siitä lähinnä ilmoitus sukulaisuudesta ja pari muodollista anteeksipyyntöä.

Seuraavana aamuna hotellilta pienellä sukulasporukalla kotiutuessa käväistiin vielä unagia syömässä. Kyseessä oli maustaan tunnettu ruokapaikka, ja ihan ansioidusti. Kala oli suussasulavaa ja kurkkuun jääneestä ruodosta huolimatta nautin ateriasta. Juhlaa seuraavina päivinä kierreltiin kaupungilla mm. 100 jenin kaupoissa ja tavallisissa tavarataloissa ostamassa kaikenlaista, mistä Suomessa saa vain haaveilla (tai maksaa itsensä kipeäksi erikoisliikkeessä). Matkalaukut täyttyivät hyvin pian, ja lähetettäviä laatikoitakin kertyi useampia. Lähetyksissä tosin ruuilla oli sivuosa, ja sisällöksi tuli lähinnä vanhoja ja uusia vaatteita.

Paluu koitti n. viikon matkaamisen jälkeen. Kitakamista noustiin yöbussiin, joka saapui seuraavana aamuna Tokioon. Tokiossa vaihdettiin Naritan lentokentälle menevään bussiin, ja lentokentällä tovin odoteltua noustiin toista kertaa Boeing 474:n kyytiin (kuvassa). Lontooseen saavuimme tovin myöhässä, joten pikaisesti ilmoitustaululta portin vilkaistuamme juoksimme kohti Helsinkiin suuntaavan lentokoneen porttia. Vilkaisu oli kuitenkin turhan hätäinen, sillä kyseinen jo lentoon lähtenyt lentokone ei ollut se, mihin meillä oli liput varattuna, vaan lakkoilevan Finnairin lento oli myöhässä ja sitä saimme odotella seuraavan puolisen tuntia, huokaillen helpotuksesta (ja hengästyksestä). Toinen yllätys odotti vielä Helsingissä, kun toista laukkua ei näkynyt tulevan hihnalle vaikka kuinka odotti. Kun sitten ihmiset alkoi häipyä, ilmoitin kolmen muun matkustajan tavoin saapumattomasta laukusta. Laukku tuli kuitenkin parin päivän päästä kotiovelle, vaikka vähän aikaa ehdittiin jo pelätä pahinta, sillä esimerkiksi nimeä laukkuun ei ollut tullut laitettua.

Matka oli siinä, mutta mitä siitä jäi käteen? Sen lisäksi, että Japaniin alkoi tehdä taas oikein kunnolla mieli, täyttyi hyllyt taas ruokatavaroista. Niin, ja koska ylioppilasjuhlissa käyttämäni puku ei sopinut enää takinkaan osalta (housut oli jääneet isoiksi jo vuosia sitten), ostin Japanista myös uuden kohtuuhintaisen puvun. Ainakin kerran sille on jo ollut käyttöä kummitytön pikkusiskon ristiäisissä. Ruokia tuli mukaan mm. seuraava laatikollinen (ei laatikko itse) sekä erilaisia purkkeja teetä:

Se varmaan siitä tällä kertaa. En päässyt vielä lainkaan selittelemään, miksi on taas kestänyt niin kauan saada aikaan yksi kirjoitus, mutta kello tulee taas kohta neljä yöllä eikä blogin kirjoitteluun ole juuri heltinyt aikaa. Suurimpana syynä on projektityö, joka on vienyt melkein koko joulukuun ajan yli 30 tuntia viikossa. Ei siihen tietenkään tarvitsisi ihan niin paljon panostaa, mutta aihe on sen verran haastava ettei ilman kunnon panostamista saa kunnon tulosta aikaan, enkä ole hyvä jättämään asioita puolitiehen (ainakaan jos ne on kiinnostavia). Pitäisikin siis saada aloitettua diplomityön kirjoitus, sillä aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, kunhan vaan pääsisi alkuun. Ehkäpä tässä joululoman aikana, kun projektityössä on pakollinen viikon loma. Niin, ja ruotsin tentistä tuli 0 eli hylätty, joten keväällä sekin sitten uusiksi. Toivottavasti sentään riittää pelkän tentin uusiminen, sillä muuten on kyllä motivaatio entistäkin heikommalla, ja alkaa aikakin tulla vastaan. Keväällä on luvassa myös englantia, verkkopalvelun sisällöntuotantoa, projektityön loppuun saattaminen sekä pari työprojektia, joista toisesta saan toivottavasti erään kurssin suorituksen. Mutta niistä tosiaan lisää myöhemmin.

Ennen joulua en välttämättä ehdi kirjoittamaan, joten näillä näkyvin toivotan kaikille lukijoilleni ikään, sukupuoleen ja uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta Hyvää Joulua!

Suomessa, taas

Matka tuli ja meni, ja nyt on taas koulukin hyvässä vauhdissa. Aikaero paina vielä jonkin verran, ja illalla viiden-kuuden aikaan (japanin aikaa 11-12 illalla) alkaa väsyttämän niin ettei hereillä pysy millään. Torstaina äiti yritti soitella, mutta en herännyt kännykän ääneen. Eilen soitteli sitten jo viiden jälkeen, ja puhelun jälkeen aloin taas samatien torkkumaan. Torkuinkin ihan hyvän tovin, ja heräsin seuraavana aamuna klo 7. Laskekaa siitä kauanko nukuin... no, toivottavasti tuolla unella pärjää sitten vähän pisempään iltaan tänään.

Jep, mutta ei siitä sen kummempaa näillä näkymin. Tänään on kendon Suomenmestaruuskilpailut tampereella, ja niitä on tarkoitus mennä katsomaan aivan kohta. Toimitsijaksikin olisi voinut mennä, jos olisi ollut paikalla kun kyseiseen toimeen annettiin opastusta. Olin kuitenkin muilla mailla, ja vähän sitä ennen harkoistakin poissa, flunssasta johtuen. Nyt kuitenkin on korkea aika palata kendon pariin, ja jospa tuoreista suomen mestareista saisi kunnon innostuksen harkkoihin. Eipä toisaalta innostuksen pula ole missään vaiheessa ollut ongelmana, kunhan vaan aika riittäisi. Ainakin sen kahdesti viikossa yritän taas käydä, vaikka ohjelmistoprojektin pakolliset luennot menee aina välillä ikävästi päälle.

Niin, ja kerron kyllä lisää matkasta myöhemmin. Voisi vaikka vähän kuvailla tuomisia, tällä kertaa ei kyllä mahdu yhteen kuvaan :)

Japanissa, taas.

Oli tarkoitus ilmoitella jo lentokentalta olevani hetken paasta ilmassa, mutta sahkopostiblogaaminen ei jostain syysta toiminut, ja kannykassakin oli virta vahissa. Nyt sain sitten pienen hetken aikaa kirjoitella, omm... anopin (meniko oikein?) koneella. Mitaan kovin pitkaa tarinaa en siis raapusta, vaan kerron vaan lyhyesti missa mennaan.

Pari paivaa sitten lauantaina oli siis vaimon siskon haat, joissa lahisukulaisena oli kaikenlaista puuhailtavaa ja sen verran paljon uusia ihmisia, etta meni lahinna ihmetellessa. Japaniin tulin siis torstaina, puolen paivan lentelyn jalkeen, ja sen jalkeen matka jatkui busseilla Sendain kautta (yopyen siella) Iwateen, Kitakamiin. Nyt oleskelen taalla pakkaillen mukaan otettavia ja myohemmin lahetettavia tavaroita.

Blogiin kirjoittelen varmaan viimeistaan jossain vaiheessa matkan jalkeen esim. Japanilaistyylisista haista. Siihen asti saatte luultavasti parjata talla aakkosettomalla viestilla.

Kuumeesta toivuttu, ja blogikin takaisin henkiin

Vähemmän yllättävästi on syksyn kiireisyys jättänyt kovin vähän aikaa blogista huolehtemiselle. Yli kuukaus on taas päässyt vierähtämään edellisestä viestistä, mutta toisaalta kutakuinkin saman verran on myös aikaa edellisestä kerrasta kun on ehtinyt kunnolla rentoutua. Eikä tätä oikeastaan valitettavasti voi sanoa vielä kunnolla rentoutumiseksi, yskiessäni viimeisiä flunssan jäänteitä pois. Eiliselle oli kyllä suunnitelmissa reissu Helsinkiin isoveljen lisääntyvää jälkikasvua poikaseurassa juhlistamaan, mutta oman ja Jyväskylästä mukaan tulevan seurueen kohtalo oli jäädä kotiin sairastamaan. Toivottavasti pääsee ottamaan aikanaan vahingon takaisin. Nyt on onneksi olo jo parempi, siinä määrin että kehtaan valvoa tähän aikaan yöstä, joskin osasyynä on myös herääminen pitästä aikaa puolenpäivän jälkeen. Vaika yhden pitkän, merkityksettömän ja ah niin vaikeaselkoisen kappaleen kirjoittaminen tuntuu sujuvan kuin vanhoina hyvinä aikoina, käväisen keittämässä kupillisen senchaa ja lisään tähän kohti kappaleenvaihdon.

Vielä tässä kunnossa en viitsi rentoutua Viiniä ja Animea -kaavalla, mutta viherä tee, tumma suklaa ja hyvä musiikki kelpaa myös erinomaisesti, ja mikä parasta, samalla voi kirjoittaa blogia. En tosin ole varma onko satunnaisesti valitsemani Xandria paras vaihtoehto, joten pitänee etsiä jotain parempaa. Suklaa sentään tuntuu olevan hyvää; Lidlistä tarjouksesta ostettu 81% ei ole juuri lainkaan makeaa.

Edellisen kerran kertoilin innokkaana, miten edessä on Kendon kyu-cup kuvitellen pääseväni vihdoin kokeilemaan japanissa oppimaani taitoja oikeassa kisassa. Joukkuekisa oi odotuten mukaisesti melkolailla mahdoton, sillä saimme kasaan vain 3 hengen joukkueen muiden 5 henkeä vastaan. 2 ottelua oli siis luovutettava, ja toisen joukkueen päihittäminen olisi vaatinut kaikilta voiton ilman yhtä tasapeliäkään. Ensimmäinen otteluni meni ihmetellessä, miten tuomareilla oli hyvin erilainen mielikuva siitä osuiko vastustaja oikein vai ei (hävisin 0-2). Toinen oli sitten ehkä koko turnauksen paras otteluni, ja päättyi 1-1 tasapeliin. Vastustajan tasosta en ole varma, mutta kotimaa oli venäjä ja kovasti tuli päälle, ja itse samanlaisena ottelijana koitin tehdä samaa vielä vähän nopeammin. Kolmannessa ottelussa olin saanut ehkä vähän omasta tasostani kiinni, ja voitin ehkäpä hieman kokemattomamman vastustajani 2-0 (vai oliko se 2-1?). Joukkueen matka päättyi kuitenkin siihen, ja joukkuekisan voiton vei venäläisten tiimi. Joukkuetoverini palkittiin vielä päivän päätteeksi Fighting Spirit -palkinnolla.

Yöpaikasi sain lähistön koulun kylmän lattian sijaan äskettäin palkitun joukkuetoverini paikallisen kaverin pehmeän ja lämpimän sohvan, puhumattakaan saunasta ja hyvästä illanviettoseurasta. Tuopin äärellä tuli huomattua, että en ole ainoa, joka kaipaisi lisää tiivistä yhteisöllisyyttä ja pienienkin seurojen välistä ystävämielistä kilpailua kendopiireihin. Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli vuorossa ensin yhden joukkuetoverin kannustaminen alempien kyu-arvojen yksilökisassa, ja sen jälkeen oma koitos. Oletetusti vastus tuntui selvästi kovemmalta kuin edellisen päivän kisassa, mutta oma suoritus yllätti erittäin negatiivisesti. Hävisin kaksi otteluani suoraan 2-0, ja turnaus päättyi siihen. Sen jälkeen tuli mietittyä pitkä tovi mikä meni pieleen, mutta ei se oikein miettimällä selvinnyt. Luultavasti syy oli jossain taidonpuutteen ja kokemuksenpuutteen välissä, mutta seuraaviin harjoituksiin motivoituminen vaati jonkin verran ponnisteluja. Vähitellen olen saanut taas jonkinlaisesta ideasta kiinni, ja yritän korjailla tekniikkavirheitäni ja sitä kautta nostaa mahdollisuuksiani pärjätä seuraavassa kilpailussa, mikä se sitten tulee olemaankaan. Kendon SM-kisoihin ei taida vielä olla asiaa, mutta toimitsijaksi olisin voinut lähteä ellei reissu Japaniin olisi aiheuttanut vähän kiirettä aikataulussa.

Ja niin päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen. Seuraava reissu Japaniin on nimittäin pian edessä, sillä vaimon sisko (joku voisi kommentoida tällaiselle sukulaiselle käytetyn nimen, mikälie nato tai jotain, en jaksa itse etsiä) menee naimisiin lauantaina 14.11. Tätä varten matkaamme Iwaten pääkaupunkiin Moriokaan hääjuhliin, ja otamme samalla viime kerralla 2 x 20 kg matkatavaroiden painorajoituksen ulkopuolelle jäänyttä tarpeistoa mukaan kotiin tuotavaksi. Saa nähdä miten kouluhommat saa hoidettua kuntoon noin viikon reissun aiheuttaman loven jäljiltä. Itse reissua odotan kyllä innolla, ja hääjuhlissa riittää varmasti jännittämistä, sillä meidän osana on toimia vieraiden vastaanottajina. Luulisin että juhlista löytyy jälkikäteen blogiinkin kaikenlaista kertomista, sillä kyseessä on jonkin verran omia häitä isompi tapahtuma ja vieraitakin taitaa olla kolminumeroinen luku.

Opiskelut edistyy ihan siedettävää vauhtia, lukuunottamatta diplomityötä, jota en ole vielä saanut aloitettu. Tai edes aihetta valittua. Jostain syystä TTY:n hypermedian laitos ei ilmeisesti pidä tapanaan antaa opiskelijoille aiheita, vaan yrittää väkisin saada opiskelijat tekemään työnsä omista huonoista ehdotuksistaan. No, ehkä tulostan lentokoneeseen ison kasan artikkeleita ja hoidan työn taustaan tutustumisen lentäen. Kunhan vaan saisi sen aiheen keksittyä, siis hyvän aiheen...

Ne muut opiskelut, eli ohjelmistoprojekti, ruotsi sekä jokunen hypermedian kurssi sujuu kovin vaihtelevasti. Viime viikolla oli yksi hypermedian tentti, ja tällä viikolla onnistuin tartuttamaan itseeni flunssan ja jäin siten pois suurimmalta osalta luennoista, parista palaverista ja esim. valmistumis-infosta jossa olisin kyllä mielelläni käynyt avautumassa tilanteestani. Lisäksi ruotsin tunnilta pois jääminen aiheutti sen, että en ole ollenkaan varma onko enää varaa jättää ensi perjantain ruotsi väliin ja mennä sen sijaan hypermedian diplomityösminaariin. Ei tosin siellä seminaarissakaan mitään hyödytä ilman aihetta olla, näköjään. Ja kaiken lisäksi Hypermediajärjestelmät-kurssi, jolle asetin jonkinlaisia tavoittaita ihan oikeasti hyödylliseksi kurssiksi, paljastui hypermediaa vasta johdatuskurssin verran käyneiden seuraavaksi askeleksi perusasioihin tutustumisessa. No luultavasti se sitten ei tule olemaan mikään vaikea, mutta toivottavasti nyt edes vähän hyödyllinen.

Luultavasti pitäisi vähitellen alkaa tehdä varasuunnitelmaa, jos se diplomityön valmistuminen maaliskuuhun mennessä alkaa kovin vaikealta vaikuttamaan.

Tuosta japanilaisesta ruuasta ei ole tullut sitten blogattua, vaikka luvattua tuli. Minkähänlaisen kirjoituksen siitä tekisi? Haluaisiko joku jotain reseptikirjaa vai ennemmin epämääräisiä mielipiteitä ja ravintolasuosituksia? Jos ette kommentoi ollenkaan niin saattaa jopa olla etten kirjoita sitten siitä, ainakaan ihan heti.

Myöhäisestä heräämisestä huolimatta lienee jo aika painaa pää uniin. Katsotaan jospa seuraavalla kerralla saisin jotain pirteämpää aikaan. Jos vaikka saisi sen viininkin mahdutettua vielä yhteen iltaan ennen reissua.

Viiniä, animea ja jotain kendosta

Joskus meneen kesän viikonloppuiltana rentoutuessani huomasin, että punaviini on edelleen hyvää ja anime on edelleen mielenkiintoista. Ajattelin silloin, ettei pidä jättää onnistunutta iltaa ainokaiseksi. Niinpä nyt sopivan tauon jälken ajattelin taas palkita ensin vaimoni (ilta ilman ruuanlaittoa, vähän viiniä ja jalkahierontaa) ja sitten itseni (loput viinistä ja animea). Nyt jokusen lasillisen jälkeen, kun "työ"viikko alkoi painaa silmissä mielenkiintoisesta Kinosta huolimatta, päätin siirtyä hieman enemmän fyysistä aktiivisuutta vaativan tietokoneen pariin, ja päädyin päivittämään blogia. Saa nähdä joudunko katumaan sitä myöhemmin...

Niin, ja väittämättä tietäväni yhtään viineistä, voin sanoa tämänkertaisen valinnan, Rosière Syrah, onnistuneen kutakuinkin yhtä mainiosti kun edellinen, kiitos viini-webin.

Lupailin tosiaan kertoilla jotain kendosta. Ja toivottavasti lukuisissa lukijoissani on myös joukko kyseisestä lajista kinnostuneita. Nyt aikomukseni on nimittäin kerrata vähän kendoon liittyviä tekemisiäni Tampereella.

Taustani lajin parissa on siis n. 1,5 vuotta kohtuullisen innokasta harjoittalua Japanissa, Tohoku Universityn lääkärilinjan (lääkärit, hoitajat, hammaslääkärit, ei mitään tekemistä oman alani kanssa) kendo-klubissa, johon vaihtovuoteni melko alussa huomasin liittyneeni (kiitos muuten animen kautta tutustumani Kousain). Itse asiassa oleskelulupani 3kk pisennyksen onnistuminen oli kendon ansiota, sillä se perustelunani sain lupaa jatkettua käymättä välillä Japanin ulkopuolella. Viime syksynä harrastukseen tuli neljän kuukauden tauko, kun oleskelin suomessa vähän niinkun opiskellen enkä yhtä harjoitusvierailua lukuunottamatta ehtinyt edistää harrastustani kotimaassa. Palattuani joksikin aikaa Japaniin jatkoin myös jossain määrin harkoissa käymistä, vaikkakin vasta sikäläisen kerhon talvitauon (joka on myös paikallinen koulun loma-aika) jälkeen. Keväällä Suomeen palattua oli taas asioita hoidettavana siinä määrin, että Kendo jäi pienemmälle huomiolle, aina elokuulle asti, jolloin viimein voitin laiskuuteni (...eikun kiireen) ja otin yhteyttä Tampereen kendoklubi Fudo Kamaen aktiiveihin.

Siitä lähtien päätin, etten enää jätä harrastusta sivuseikaksi, ja aloin käymään harjoituksissa 3 tai vähintään 2 kertaa viikossa. Tuntuma harjoitteluun palasikin vähitellen, opin paikalliset tavat ja pääsin taas vauhtiin. Erityisesti siinä vaiheessa oli kuitenkin mielessä monia asioita, mitkä harjoittelussa Sendaissa ja Tampereella erosi.

Selkein ero lienee harjoituspaikka. Vaikka Sendaissakaan ei mitään tavallista liikuntasalia kummempi tila ollut käytössä, oli siellä kuitenkin riittävästi tilaa ajoittain jopa 20 hengen harjoittelulle, kun taas täällä tulee monesti kovin tiivistä jo kudella hengellä. Lisäksi lattia on sen verran erilainen, että oikeata kantapäätä särkee edelleen kutakuinkin joka harjoitusten jälkeen. (Syynä siis fumikomi-askel, jossa tömistetään lattiaa. Tai ennemminkin se, etten osaa sitä kunnolla ja siksi kipeytän kantapääni.) Myös sijainti on täällä hieman etäisempi, ja joudun kulkemaan 20-40 minuuttia suuntaansa bussilla joka harjoituksiin (vrt. 10min pyöräily Sendaissa).

Itse harjoituksien eroista ei varmaan kendoa tuntemattomat juurikaan ymmärtäisi, joten niistä on ehkä turha selittää. Loppujen lopuksi harjoittelu on nimittäin jopa yllättävän samanlaista, johtuen luultavasti siitä, että Fudokamaen harjoitusten vetäjät ovat ottaneet oppinsa osittain Japanilaislta, Suomessa vierailleilta opettajilta. Eroja kuitenkin on harjoitteluun tottuneelle melko paljon. Toisaalta on ihan mielenkiintoisia uusia harjoituksia, mutta toisaalta kaipaa välillä Sendaista tuttuja tapoja, kuten itse valitsemansa tekniikan harjoittelua, jota Sendaissa oli yleensä suuri osa harjoitusajasta. Myös harjoitusten rankkuus ei tunnu olevan aivan sitä luokkaa mitä se Sendaissa normaalisti oli, puhumattakaan niistä harjoituksista, joissa "kasvatettiin kuntoa" eli harjoiteltiin niin täysillä että varmasti jokainen oli puhki sekä tauolla että lopussa varusteita riisuessa. Toki täälläkin yritetään ajoittain harjoitella kovaa, mutta tavallaan sitä vaikeutta asenne, joka juontuu varmasti syvemmältäkin suomalaisen ja japanilaisen yhteiskunnan eroista. Vaikka Tampereen harkkojen ohjaajat kuinka yrittäisivät viestiä asenteen merkityksestä, ei se ole sama kuin Japanissa, jossa senpain (ylempiluokkalaisen) sanan kuuntelematta jättäminen on koetaan hyvin törkeänä ellei sille ole erittäin hyvää syytä.

Ehkä eniten Japanista kaipaamani seikka on kutenkin harjoitusten ulkopuolinen ajanvietto. Sendaissa oli harjoitusten jälkeen tapana käydä porukalla syömässä jossain tutussa (tai ajoitain tuntemattomassakin) ruokapaikassa ja siten vähän palauttamassa harjoittelussa käytettyjä voimia ja jutella porukalla kendosta ja kaikesta muusta. Senpait maksoivat yleensä ruokailusta suurimman osan, alempiluokkaiset vähemmän (yleensä n. yhden hengen verran) ja ekaluokkalaset saivat sapuskat ilmaiseksi (kuten siis myös minä ensimmäisen vuoden ajan). Vastaavasti ekaluokkalaisilla oli tavallaan velvollisuus pysyä seurassa, ellei ollut hyvää syytä (tai tekosyytä, tai hyvä valehtelija) poistua paikalta. Lisäksi kerholla oli erityisesti lukukauden alussa paljon kerhoon liittyviä tapahtumia, kuten uusille opiskelijoille esittäytymistä ja illanviettoa potentiaalisten kerholaisten kanssa. Kyseistä "kerhoonliittymisaikaa" vastaavaa en usko Suomessa voivan kokea, joten olin erittäin mielelläni mukana sen minkä pystyin, peräti kahtena vuotena.

Japanissa kerhon toimintaan liittyi vahvasti yhteiset illanvietot ties minkä syyn varjolla. Esimerkiksi uusien jäsenien liityttyä pidettiin vähintään kaksi juhlailtaa, joissa koitettiin saada tutustuman uutta porukkaa vanhaan. Jossain välissä (yleensä alkupuolella) jompaa kumpaa iltaa kävi paikalla myös kerhon johtohahmot eli "senseit", opettajat, joiden osuus kerhon tapahtumiin oli muuten aika pieni, erityisesti minun näkökulmasta, sillä en (tietenkään) osallistunut mihinkään monista mestaruuskilpailuista joissa kerhon mainetta levitettiin. Lisäksi iltaa vietettiin esim. harjoittelukauden alkaessa ja loppuessa (kesätauko, talvitauko), ystävyysotteluiden yhteydessä Sendaissa tai jossain muualla vieraillessa, kerholaisten valmistuessa jne. Kerhosta tuli kaikenkaikkiaan melko tiivis kaveripiiri, jonka parissa vietettiin suuri osa ajasta.

Tampereella ei tietenkään täysin samanlainen ole mahdollista, sillä kendon harrastajat hajaantuvat elämäntilanteen ja iän mukaan huomattavasti laajemmalle kuin Sendain opiskelijakerhossa. Jotain vastaavaa toivoisin kuitenkin näkeväni täälläkin. Tähän mennessä oikeastaan ainoa tapaaminen harjoituksien ulkopuolella on ollut kerhon esittely Tampereen Liikkis-tapahtumassa.

Jotain normaalista harjoittelusta poikkeavaa tapahtuu kyllä täälläkin. Pari viikkoa sitten oli Tampereen kerhon järjestämä kendo-leiri kangasalalla (eli aivan Tampereen vieressä), jonne saapui paikalle erittäin kokenut kendon opettaja / tuomari ohjaajaksi. Viikonlopun mittaisella leirillä tuli opittua paljon ja väsyttyä kunnolla. Väsymiseen saattoi vaikuttaa se, että sopivan (halvan) bussin puutteessa päätin pyöräillä paikalle, sillä matkaa ei ollut mitenkään mahdottoman paljon. Eikä loppujenlopuksi n. 8km etäisyys edestakasin kerran päivässä mitenkään mahdoton ollut, vaikka reitillä oli vähän normaalia enemmän nousuja ja laskua. Tulipahan lämmiteltyä hyvin aina ennen harjoituksia.

Tästä eteenpäin on kendon osalta luvassa aluksi Suomen kyu-cup, eli kilpailu alempien vyöarvojen omaavien harrastajien välillä (vyöarvot jaetaan ylempiin (dan) ja alempiin (kyu)) . Itse olen tasoltani korkeintaankin alempien vyöarvojen yläpäässä, joten osallistun kilpailuun erittäin mielelläni ja odotan saavani erityisesti kisakokemusta. Tavoite on saada jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa ensimmäinen ylempi vyöaro, mutta nyt on katse vielä vahvasti kohti lokakuun ensimmäisen viikonlopun kyu-cupia hyvinkäällä.

Se siitä tällä kertaa. Koittakaa ehtiä kommentoida ennen kun huomenna tajuan tulla katsomaan, mitä illalla tuli oikein kirjoiteltua. Nyt takaisin Kinon pariin.

Muuttotouhuja

Edellisestä kunnon blogauksesta on jo sen verran aikaa, etten enää juurikaan muista mitä viime aikojen tapahtumista pitäisi kertoa ja mikä on jo kerrottu. Alkamatta sen tarkemmin selittämään yksityiskohtia syistä, miksi olin Japanissa suunnitelmista poiketen kevääseen asti, voisin kuitenkin kertoa vähän siitä mitä kyseisenä aikana tein.

...

Virkistettyäni muistiani omaa blogiani lukemalla olen kutakuinkin ajantasalla, ja huomaan kertoneeni paljon enemmän kuin luulin. Oleskelin tosiaan talven kämpässä tehden lähinnä jonkin verran työhommia. Osittain työprojektien epäselvyydestä ja osittain omasta laiskuudestani johtuen, en loppujenlopuksi saanut yhtäkään opiskelukurssia tehtyä. Yksi kursseista kaatui siihen, ettei kukaan halunnut pakollisen ryhmätyön jäseneksi etäopiskelijaa. Erikoistyökurssiin oli taas tarkoitus yhdistää työprojekti, mutta palavereista huolimatta työasioita ei koskaan saatu siihen pisteeseen asti. Tein siis lähinnä vähän satunnaisia töitä, tuskailin opintosuunnitelmani kanssa ja kävin melkeinpä entiseen malliin kendo-harkoissa. Ei niinkään ikävää ajanvietettä, mutta tulevaisuus valui uhkaavasti kohti mahdotonta kiirettä. Jos joku ihmettelee (ja kukapa ei) miksi sitten olin Japanissa, voin oikeastaan vastata vain "henkilökohtaisista syistä".

Muutto päätettiin sitten lopulta huhtikuun lopulle. Irtaimiston hävittämisessä kämpästä oli oma vaivansa, jossa esim. vanhan jääkaapin ja mikron kelpuuttavat Main kaverit auttoivat paljon. Mietin kyllä vaihtoehtoa ottaa selville Suomesta tulleiden vaihto-oppilaiden tarpeita tavaroille, mutta en siinä vaiheessa tiennyt onko Sendaihin edes tullut uusia suomalaisia. Kämppä saatiin siis lopulta tyhjäksi lentopäivää edeltävänä aamuna. Asunnon lopputarkastuksen jälkeen siirryimme pikimmiten Tokioon ja sieltä Naritaan, sillä loppupäiväksi oli luvassa viimeinen ateria saattamaan tulleen Main perheen kanssa ja porukalla lentokentän lähellä yöpyminen. Aamulla lentokentällä Mai näki vielä Tokiossa asutavaa kaveriaan, minkä jälkeen n. 20 tunnin lentomatka alkoi. Sen erityisempää muistikuvaa lennosta ei ole, eikä siinä mitään sen erikoisempaa ollutkaan. Ensin Tokiosta Köpenhaminaan, sopivan rauhallinen kävely lentokentän läpi ja sitten Helsinkiin suuntaavaan koneeseen. Helsingissä oli vastassa Isoveli ja taksi, ja edessä mielenkiintoinen kuukausi lapsiperheessä :)

Suunitelmissa oli muuttaa Tampereelle heti kun sieltä asunto vapautuu. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut vielä toukokuussa, joten isoveljen tarjottua sijaa majatalossaan päätimme ottaa tarjouksen vastaan. Itse olin varsin mielelläni vähän aikaa kummitytön kanssa saman katon alla, mutta ymmärrettävistä syistä oli kuukausi ihan tarpeeksi itse kullekin. Olosuhteisiin nähden sujui oleskelu kuitenkin mukavasti, ja isoveljelle perheineen siitä suuri kiitos. Toukokuun aikana tuli myös käytyä (hyvin) vähän Helsinkiä kiertämässä sekä maalla että merellä, ja myös Tallinnassa vierailu onnistui kun vanhemmat pyysivät laivareissulle mukaan. Muuta aktiviteettia oli mm. lapsiperhepainotteiset vappujuhlat ja picnic Helsingin "kirsikkapuistossa" (kuvassa).

Toukokuun lopussa suuntasimme ensin Jyväskylän kautta mummoni syntymäpäiville Joensuuhun, sieltä takaisin Jyväskylään tavaroita pakkaamaan ja pakettiautolla Tampereelle uuteen asuntoon. Sieltä nimittäin vapautui kesäkuun alusta varsin sopivan oloinen kämppä, jota sitten vähitellen kalustettiin ja varusteltiin lahjoituksilla sisaruksilta, kotoa saaduilla huonekaluilla ja kirpputorilöydöksillä. Ehdoton apu sekä kotoa että kirpputorilta vähänkään isompien tavaroiden hankkimisessa oli vanhepien pakettiauto ja reissut Jyväskylästä Tampereelle. Japanista ei juuri tavaraa saanut tuotua, vaikka esim. riisinkeitin olisi ollut mukava lisä täälläkin. Matkalaukku (tai lähinnä 20kg painoraja) täyttyi vaatteista ja muusta tarpeellisesta heti, ja myös myöhemmin lähetetyt laatikot sisältivät lähinnä (Main) vaatteita. Laivarahti eli "perillä joskus, jonkinlaisessa kunnossa" olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta mitään erityisen painavaa ei lopulta tullut lähetettyä, joten EMS vaikutti parhaalta vaihtoehdolta parille pienemmälle lähetykselle.

Sen verran muutosta. Seuraavaksi voisi koota kokemukset viime viikonlopun Kendo-leiriltä. Muutenkin innostus Kendoon on vaan koko ajan kasvamassa. Toivottavasti en vaan ala kuvittelemaan liikoja itsestäni, kun ensimmäistä kertaa kohtaan harjoituksissa myös oman tasoisiani ja heikompiakin. Onneksi (?) silti suurin osa on edelleen paljon tai vähän parempia.

復活（か）

Kyllä, bloggaan edelleen. Katsokaa vaikka sanakirjasta mitä 復活 (fukkatsu) tarkoitaa. Ja kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, olen myös uudistanut blogin ilmettä. Syynä on lähinnä se, että myös sisältö tulee jonkin verran muuttumaan ja haluan tuoda sitä esille. Ja blogi muuttuu, koska myös tilanne blogin takana muuttuu. Oikeastaan muuttumatta pysyy vain kaksi asiaa jotka Japanista toin mukanani; kendo ja Mai. Ja niistäkin jälkimmäinen leikkasi muutama päivä sitten hiuksensa.

Jotain tekemistä kirjoittelun yhtäkkisellä jatkamisella saattaa olla äskettäin katsomallani Californication-sarjan alulla (5 jaksoa takana), joka vaikuttaa sisältävän ehkä vähän turhan paljon seksiä ja muuta siihen rinnastettavaa, mutta saattaa kuitenkin olla jopa mielenkiintoinen kunhan vähän pisemmälle pääsee. Ja miksei pääsisi, pääosassa on sentään David Duchovny, joka osaa kyllä näytellä muitakin kun salaliittofriikkiä. Myöhemmin on luvassa enemmän asiaa ja järkevämpää tekstiä (ks. Tulossa-osio oikeassa laidassa), mutta nyt iskee jälleen taas näennäinen kiire laitamaan jotain ruokaa.

Tauko...

Vähän turhan pahasti olen jättänyt blogin kuihtumaan, joten ajattelin käväistä edes sanomassa, että kyllä minä tätä vielä taas joskus kirjotan. Ainakin aihetta riittäisi, sillä Suomeen muutto on tuonut vastaan aikalailla paljon kaikenlaista kertomisen arvoista. Pitää vaan päättää mitä kaikkea sitä viitsii kirjoitella ja miten. Sitä odotellessa noudatan nyt vihdoin tuota "aihe-ehdotusta":

Suomi-kylpy

Lähistön "apteekissa" (myy kyllä paljon muutakin kun lääkkeitä, mutta jos nimen suomentaa niin apteekki se on) sattui eteen alla näkyvä kylpyvaahtopakkaus. Eikä siinä sitten auttanut muu kun ostaa moinen kuvattavaksi ja ihmeteltäväksi.


Kyseessä on siis "Suomi-kylpy", hikoilua ja rentouttavan tunteen lupaava kylpyveteen lisättävä aromi. Etupuolen teksteissä lukee esim. "saunan maasta", "hot spa component" (suomennoksessa muuttuisi merkitys turhan paljon), "lajitelma luonnollisia mineraaleja","pehmeän kauniin ihon komponentteja" tms. Tuoksuna sitruunaruoho ja yrtit. Takana lukee sitten vähän tarkempia selityksiä:

Saunan sanotaan syntyneen Suomessa. Suomalaisessa saunassa rentoudutaan tuoksuilla, parannetaan verenkiertoa lyömällä kasalla koivunoksia (vihta) ja saadaan koko keho lämpimäksi.

Yrtti | Piknikistä ja patikoinnista nauttimisen mahdollistava Suomi. Kuin rauhoittuisit kukkien touksussa luonnosta täydellisesti nauttien.

Saunassa asuu kuulemma tonttu!

Raportoin lisää kokeiltuani :)

Mainoksia

Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa joku huomata oikealle ilmestyneet mainokset. Ehei, en ajatellut ratkaista rahapulaani tämän blogin avulla, vaan tarkoitus on vain kokeilla miten kyseinen systeemi toimii. Hyvin todennäköisesti en saa moisella tempauksella pennoistakaan, mutta harkitsen sen käyttöä vähän suositummilla sivuilla, jolloin saattaisi hyvällä tuurilla niiden ylläpitokulut saada katettua.

Ja sitten asiaan... ainakin pikaisesti. Tapasin toissapäivänä ja eilen Japanissa matkaillutta suomalaista, ja pistin syömään Sendain erikoisuutta, lehmän kieltä. Ei ole itsekään tullut kovin montaa kertaa syötyä, mutta kyllähän siitä ihan maittavaa lihaa oli onnistuttu tekemään. Toivottavasti maistui myös vieraalle, joka tosin jättää Japanin myöhemmin kuin minä. Itsehän palailen siis 23. tätä kuuta. Aterian lisäksi en oikein osannut näyttää mitään mielenkiintoista täältä, joten tuli vain käveltyä pari keskeisintä katua läpi.

Mihinkäs minä viimeksi jäinkään... niin, lupasin noita englanninkielisiä sloganeita etsiä, mutta en sitten löytänytkään mitään parempaa kuin käsipyyhkeiden the high quality feel gives you valuable life, joten päätin lisätä moisen sitten kun törmään johonkin parempaan. Enkä sittemmin törmännyt, tai törmätessäni huomannut...

Mutta jotain pitäisi tehdä, ettei tämä blogi ihan kuolemaan pääsisi. Valitettavasti ei ole kovin usein ylimääräistä aikaa käyttää kirjoitteluun, tai jos aikaa löytyy, niin se on tullut käytettyä esim. drupaliin tutustumiseen. Ja opiskelut pitäisi jo saada etenemään, eli löytää jonkinlainen projekti tai pari. Vähän turhan kiireinen vuosi on luvassa, jos pitäisi töiden oheella tehdä 3-4 projektityötä ja diplomityö, muutaman kurssin lisäksi. Kutakuinkin pakko yrittää yhdistää työt ja opiskelu ainakin osittain, sillä tarkoitus olisi saada sekä työaika että opiskelu mahtumaan edes suunnilleen 8-17 välille.

Tässä välissä käväisin kaupungilla huomaamassa, että kesä tekee tuloaan! Lämpötila on varmaan 20 asteen paremmalla puolella, t-paidalla alkaa pärjätä hyvin ja aurinkorasvapurkki pitäisi osata taas paikallistaa. Purkeista puheen ollen, tässä loppukevennyksenä jossain liikkeessä bongaamani purkki, käyttötarkoitusta en jäänyt tutkimaan:

Musiikkia!

Tervehdys pitkästä aikaa :)

Jep, kaikenlaista on tapahtunut. Vähän ehkä erilaisella tyylillä tällä kertaa kertailen Tommy heavenly6:a kuunnellessa (ja vähän myös katsellessa) viimeaikaisia tapahtumia. En tiedä mihin asti tällä kertaa ehdin, kunnes taas tulee lähtö ja kirjoittaminen jää, mutta tällä kertaa lupaan lähettää tekstiä viimeistään päivän päättyessä.

Kyseisen artistin yhden albumin vuokrasin kuunneltavaksi Tsutayasta, musiikkia, elokuvia ja sarjoja vuokraavasta ketjusta, johon vihdoinkin sain hankittua oman korttini. Hinnat japanilaiseen tyyliin erittäin kohtuullisia, joten jälleen yksi asia käyttää rahaa. Rahasta puheen ollen, kun omat on ollut jo jonkin aikaa lopussa ja lainalla elelen, tuli vuoden alussa kiristettyä vyötä vähän turhankin rankasti. Japanissa voi kyllä elää halvasti, mutta se tarkoittaa, että ei tapaile ystäviä, syö hyvin yksinkertaisesti, ja muutenkin viettää aikaa lähinnä... no, vaikka koneella istuskellen. Kuten olen varmasti aiemminkin sanonut, Japanissa menee todella paljon rahaa todella halpoihin asioihin. Tosin tuhansia euroja lentolippuihin vaikuttaa myös jonkin verran... Kuitenkin, huomattuani äärimmilleen vedetyn säästämisen olevan varsin suuri rasite itselleni ja läheisilleni, päätin - - ottaa lisää lainaa =)

Jos tosiaan ihmettelette tyylin erilaisuutta edelliseen viesteihin, syyttäkää tätä albumia. On todella rentouttavaa huomata, piene hiljaiselon jälkeen, miten musiikki on tosiaan yksi ehdottomasti tärkeimpiä asioita. Sanoisin "elämässä", mutta se kuulosti niin kliseiseltä, että tein sitä varten erillisen virkkeen.

Ajatusten virtaa, mutta koitetaas vähän jotain asiaakin. Vaikkapa ihan virallista asiaa. Sain nimittäni vihdoin oleskeluluvan! Naimatouhujani tutkittiin perinpohjaisesti vajaan 2kk ajan, minkä jälkeen minulle ilmoitettiin Certificate of Eligibility:n kera olevan kelvollinen hakemaan puolison oleskelulupaa. Koska oleskelulupaani oli siinä vaiheessa jäljellä enää n. viikko, suuntasin heti samana päivänä tekemään hakemuksen varsinaisesta oleskeluluvasta. Tuon hakemuksen jätettyäni sain sitten passiin leiman, joka kelpuutti oleskeluun kunnes päätös hakemukseeni saapuu. Päätös saapui kuitenkin peräti alle viikossa, ja taas kummempia viivyttelemättä suuntasin maahanmuuttovirastoon (on muuten tullut käytyä ainakin reippaasti yli 10 kertaa...) hakemaan lupaa. Tuloksena passin Temperary Visitor leimattiin käytetyksi, ja tilalle uusi 1 vuoden oleskelulupa. Edessä on vielä ulkomaalaiskortin (Alien Registration Certificate) voimassaoloajan päivittäminen aluevirastossa (kuyakusho), minkä hoidan luultavasti huomenna. Kutakuinkin prosessi on kuitenkin päättynyt onnellisesti. Maahanmuuttoviraston neuvojatkin tuli tutuksi, ja loppujenlopuksi kokemukset heistä oli varsin myönteisiä, satunnaisista huonoista päivistä huolimatta. Saattaa auttaa, että osaan kyllä olla nöyrä, ja Japanissa sitä monesti arvostetaan.

Viime torstaina kävin myös pitkästä aikaa kendo-harkoissa ja harjoitteluporukalla syömässä. Ja myös perjantaina harkkoihin, minkä jälkeen oli ruumis siinä kunnossa, että jätin lauantain aamuharkat väliin. Huomenna aamulla taas kokeilemaan, josko jalat taas kestäisi liikkua. Puhdistusaine muuten kirvelee aika mukavasti, kun sitä sivelee muutaman neliösentin alueelta ihon menettäneeseen isovarpaaseen... Harkoissa oli kuitenkin mukavaa, pääsi pitkästä aikaa taas oikeasti kendon pariin vedellä täytetyn pullon heiluttamisen sijaan. Pitää miettiä myöhemmin tarkemmin, lähetänkö bogun vai otanko melko isosta lisämaksusta huolimatta lentokoneeseen mukaan.

Ja jotain aktiviteettia blogiin kirjoittelun oheella haen muuttamalla vieressä olevan Mitä nyt? -palikan bongaamieni englanninkielisten sloganien esittelemiselle. Päivitän aina kun jotain sen arvoista tulee vastaan, jättäen pari uusinta kerrallaan näkyviin. Japanissa siis käytetään englantia hyvin paljon mainonnassa, mutta lauseet ovat usein uskomattoman kiemurtelevia ilmaisuja vailla erityistä merkitystä. Ne saa lähes joka kerta huvittavuudessaan hyvälle tuulelle, joten ajattelin jakaa joitain lukijoiden kesken. Ensimmäisen käyn heti etsimästä jostain lähistöltä, kunhan ensin lähetän tämän viestin.

Ja kommentoikaa! Kommentoikaa! Kuulumisiin, toivottavasti pian.

Talvi, asunnot ja lämmitys

Kuukausi pääsi vaihtumaan ennen kun tekemisen puute johti bloggaukseen. Nyt kuitenkin vähän juttua Sendain talvesta, asunnoista ja miten ne kaksi yhdistetään paleltumatta.

Talvi tosiaan yllätti vajaa viikko sitten, ja pari päivää kaduillakin oli oikein kunnolla lunta. En jaksanut tai muistanut lähteä kuvailemaan kaikista lumisimpana päivänä, mutta kun yllättäen lumi ei ollutkaan seuraavana aamuna sulanut pois, kävin tekemässä pienen kävelylenkin kameran kanssa. Kuvassa siis tilanne yhden aurinkoisen aamun jälkeen, kun käveleminen ilman lumen saamista kenkien sisälle jo onnistui.

Vaikka näin luminen Sendai oli minulle uusi kokemus, ei lumiset talvet täällä mikään erikoisuus ole, vaan ennemminkin viime talvi oli yllättävän vähäluminen. Siitä huolimatta ei taloissa ole juurikaan eristykseen panostettu (toisin kun esim. pohjoisemmassa Hokkaidolla), vaan mikäli huoneen jättää lämmittämättä lähestyy huoneenlämpö vähitellen ulkolämpötilaa.

Helpoin tapa lämmittää talo on käyttää samaa laitetta, joka kesällä puskee kylmää ilmaa ulkoa tulevan n. 40-asteisen tilalle. Laitteeseen kuuluu ulkona oleva isompi möhkäle, joka ilmeisesti hoitaa itse työn, sekä sisällä oleva osa (kuvassa). Sähkösyöppö "Eakon" on kuitenkin lämmittämiseen varsin kallis vekotin, sillä sähkölasku kipuaa talvella muutenkin helposti kaksin- tai kolminkertaiseksi leppoisiin kevätpäiviin verrattuna. Lisäksi sillä on ikävä tapa kuivattaa jo ennestään kuivaa talvi-ilmaa, mistä syystä talvella on usein käytössä erillinen ilmankostutin.

Luultavasti halvempi tapa lämmittää talo on käyttää tarkoitusta varten suunniteltua öljylämmitintä. Vekottimeen tulee kuitenkin hankkia varta vasten öljyä (tai mitälie kerosiiniä on) joko tilaamalla kotiin tai hakemalla esim. huoltoasemalta tai muualta jakelupisteestä. Tavallinen kanisterin koko on 18 litraa, ja siitä riittää kuvan laitteeseen n. 4-5 täyttöä. Kylmimpinä aikoina kerran täytetty lämmitin kuluttaa öljyn loppuun reilusti alle päivässä, säästellen käytettäessä taas kestää pari tai kolmekin päivää. 18 litran kanisterin hinta vaihtelee jonkin verran. Viime vuonna sitä sai pulittaa yli 1800 jeniä / 18 litraa, mutta nyt selviää n. 1100 jenillä (vajaa 10e). Kotiinkuljetusmaksun ollessa alle euron, ei 18 kilon törppöä ole kovin monesti tullut käsin kotiin kannettua.

Yksi tapa pitää itsensä (ei niinkään taloa) lämpimänä on tietysti kotatsu eli lämmitetty pöytä. Laite on siis tyypillinen matala Japanilainen pöytä, jonka alla on sähkölämmitin ja ympärillä peitto. Jalat (ja halutessa vähän enemmänkin, aina kaulaa myöten) voi pitää pöydän ja peiton alla lämpimänä, vaikka ilma huoneessa olisikin kylmä. Tällöin ei tarvitse koko huonetta lämmittää, ja vaikutuskin on selvästi suurempi ja nopeampi. Käyttö kuitenkin rajoittaa jonkin verran liikkumavapautta, eikä mahdollista kovin mukavaa asentoa, joten itse käytän lähinnä vain erityisen kylminä päivinä. Kuvassa pöydän alta lämmitinlaitteesta.

Kylmä ulkoilma, huono eristys ja lämmitetty sisäilma tuo mukanaan joitain ongelmia, kuten vetävien paikkojen kostuminen. Ikkunat ovat illasta aamuun täysin märät, ja esim. komeron lattialle ilmestyy helposti vesipisaroita. Kosteusvaurioita niistä ei kuitenkaan ilmeisesti ole tiedossa, vaan lämpimät kelit kuivattavat hatarat talorakenteet hyvissä ajoin. Toivottavasti.

Tällä hetkellä lämmitykseksi riittää avata verhot ja päästää ulkona porottavan auringon valoa sisälle. Hyvä sää on jatkunut jo jonkin aikaa, ja toivottavasti vähitellen myös lämpötila alkaa nousta.

Viime aikojen kirjoituksista on tainnut tulla kokoajan vähemmän henkilökohtaisia. Ehkä se on ihan hyväkin asia, mutta voisi sitä välillä kirjoitella myös mitä tänne kuuluu. Oleskelulupa on jälleen epävarma, kun sain pyynnön toimittaa syntymätodistus (suomessa virkatodistus / ote väestörekisteristä) kahden viikon sisällä maahanmuuttoviranomaisille. Tilasin kyseisen lapun Suomesta, mutta en ole varma ehtiikö se ajoissa perille. Vielä epävarmempaa on, että ehtisin saada oleskeluluvan ennen kuin väliaikainen lupani päättyy, joten tässä on tullut harkittua taas myös reissua Koreaan. Siitä kumminkin lisää kunhan vähän asiat selviää.

Arkinen Sendai osa 3: ruokareseptejä

Blogailuun pääsi tulemaan pieni tauko, kun oli välillä töitäkin eikä mitään tähdellistä kirjoiteltavaa. Nyt kuitenkin työt pääsi taas loppumaan kesken, joten voisin käyttää aikaani lunastamalla lupauksia tulevista kirjoituksista. Kaikki aihe-ehdotukset on käytetty, joten jatkan omillani.

Kirjoittelin aiemmin, mitä ruokaa kaupasta kannattaa ostaa. Nyt jatkan aihetta niin, että aineksista saadaan aikaan ateria, tai jos nyt ei ihan niin hienoa niin jotain suuhunpantavaa kumminkin.

Suosikkini sekä täällä että Suomessa on makaronilaatikko, tai yksinkertaistettuna, makaroni ja jauheliha. Makaronia saa siis halvalla Yamayasta, ja Seiyusta voi metsästää tarjousjauhelihaa. Laatikon tapauksessa sekotetaan maitoa, munia ja mausteita sopivassa suhteessa, ladotaan sopivaan astiaan (itse käytän kakkuvuokaa) vuorotellen makaroni ja jauheliha, ja kaadetaan maitomunaseos päälle. Juustoa voi ripitella päälle, jos raaskii ostaa. Uunissa sopivan aikaa ja nautitaan ketsupin ja basilikan turvin.

Mikäli ei jaksa odotella kypsymistä, voi vaan sekoitaa makaronin ja jauhelihan. Juusto tekisi tästäkin paljon parempaa, mutta ei sitä yleensä raaski ostaa. Sen sijaan tonnikala parantaa tätä huomattavasti, joten jos halvalla on sattunut löytymään (yleensä n. 370 jeniä / 4x80g purkki) niin sellaisenaan vaan (öljyt tosin ensin pois) sekaan ja ketsupin oheella myös majoneesia mausteeksi. Kuvan tapauksessa löytyi pakasteesta vielä pari siivua jotain satunnaista lihaa päälle.

Suomessa varmaan halvin mahdollinen ruoka on kaurapuuro. Täällä se ei ihan niin halpaa ole, vaan kaurahiutaleista saa maksaa 300 jeniä (Yamaya) 300g purkista. Kallista se ei kuitenkaan ole, joten aamupalaksi puuro suklaasilmällä sopii hyvin. Leivän päälle puolikypsäksi paistettu kananmuna.

Reipas askel kunnon ruokailun suuntaan ottamalla päästään sitten kanasalaattiin. Kana on tosiaan usein halpaa, ja kutakuinkin aina maustamatonta. Lisäksi kaupasta kannattaa napata mukaan keräkaalia (salaatti kun on kallista), ehkä paprikaa (tosin kallista), makaronia, kurkkua ja mitä nyt salaattiin tykkää laittaa. Kastikkeeksi on lähes pakko ostaa salaattiin erinomaisesti sopivaa caesar-kastiketta, hinnastaan huolimatta. Lisäksi pala leipää, vähän maitoa ja kananmuna. Kana paistetaan, makaroni keitetään jne. Munaan sekotetaan runsaasti mausteita ja vähän maitoa, uitetaan pieneksi paloiteltu leipä siinä ja paistetaan sopivan rapeiksi palasiksi salaattiin sekoitettavaksi. Mainiota ruokaa, vielä kun olisi varaa pulloon valkoviiniä...

Sitten vähän leivonnaisia. Leipään löytyy reseptejä vaikka mistä, mutta itse vaan sekoitan jauhot, suolaa, sokeria (jos haluaa) ja kuivahiivaa kädenlämpöiseen veteen ja annan nousta. Taikinasta sitten sämpylöitä tai iso klöntti uuniin kypsymään. Jauhoihin voi lisätä esim. kaurahiutaleita tai ruisjauhoja jos haluaa vähän vaihelua. Erilaisia jauhoja löytyy import-kaupoista, melkein siedettävään hintaan. Pullissa selviää sitten pelkillä vehnäjauhoilla, sokeria sopivasti, ruokaöljyä, ehkä kananmuna, ja sama juttu. Korvapuustejakin on tullut aika monesti tehtyä. Ongelmana vaan on usein se, että uunin (eli mikron) alustalevy kuumenee ja polttaa pullien pohjan.

Vähän monimutkaisemmissa leivonnaisissa on JoyOfBaking tullut tutuksi. Suosikkina kermajuusto-mustikkakakku (juu, blackberry on mustaviinimarja, mutta ei löydy sellaisia Seiyusta). Myös kinkku-juustopiirakka on osoittautunut maukkaaksi. Ihan jokapäiväisiksi leivonnaisiksi ei niistä hintansa vuoksi ole, mutta jonkinlainen kakku aina välillä piristää kummasti. Kuvassa tällainen kakku, joskaan ei ihan näytä onnistuneen...

Arkinen Sendai osa 2: vaatteet

Ensimmäistä kertaa Japanissa katuja kulkiessa kiinnitti monesti huomiota ihmisten pukeutumiseen. Enää ei juuri edes päätään käännä, kun vierestä kävelee pinkkiin röyhelöpukuun pukeutunut tyttö tai täti täydessä kimonossa. Myös tavallisessa vaatetuksessa on selvästi enemmän vaihtelua kun mihin suomen katukuvassa oli tottunut, joten jos nyt ei hirveästi omasta niin ainakin paremman puoliskon vaatekaapista löytyy kyllä muutakin kun paitoja ja housuja.

Kuitenkin hieman pisempään maassa oleskeltua alkaa tulla tarvetta myös uusien vaatteiden ostamiselle. En onneksi ole mikään erityisen kookas, joten monia muita suomalaisia vaivannut isojen vaatekokojen puuttuminen ei ole haitannut. Isoja vaatteita voi hakea sitten esim. Grand Back -nimisestä kaupasta Sendain keskustan tuntumassa, joskin valikoimasta saa sitten maksaa vähän reilummin. Mikäli on onnekkaasti jättänyt pituuskasvun muille, voi suunnata vaateostoksille joko edullisiin ketjukauppoihin tai käytettyjen vaatteiden myymälöihin.

Kuten Suomessakin, suurin osa vaateliikkeistä keskittyy naistenvaatteisiin, mahdollisesti jopa Suomea enemmän. Tavarataloissa on lukemattomia pieniä, tiettyä merkkiä myyviä putiikkeja, jotka on jaettu tavallisesti kerroksittain esim. naisten, naisten, naisten, naisten ja lasten+miesten vaatteisiin. Tyylitajuttomana ja pihinä miehenä näen omissa tarpeissani kuitenkin parhaaksi suunnata hieman isompiin ketjuliikkeisiin kuten AER-rakennuksessa sijaitseva Uniqlo. Hiljattain tilansa kaksinkertaistanut myymälä tarjoaa farkkuja, t-paitoja, shortseja ym. perustavaraa kohtuullisen halvalla, esim. yksien ostamieni farkkujen hinnaksi muistelisin 3000 jeniä eli n. 25e. Vaatteiden hintataso tuntuu yleensäkin olevan Suomeen verrattuna jonkin verran halvempi.

Jos kuitenkin budjettia haluaa kiristää oikein kunnolla, tai erityisesti, jos haluaa vähän vaihtelevampia vaatteita kohtuuhinnalla, kannattaa kierrellä joissain lukuisista käytettyjen vaatteiden myymälöistä. Hintataso vaihtelee niissä hyvin paljon, samoin kuin valikoima, mutta parhaimmillaan saa ihan mukavia t-paitoja 100 jenillä tai vaikka hyvät farkut ja takin 1000 jeniin. Valikoimasta löytyy myös suhteellisen edullisia merkkivaatteita, joihin uutena ei tohtisi millään sijoittaa.

Käytettyjen vaatteiden liikkeet toimii ostetaan/myydään -periaatteella, joten suurimpaan osaan voi siis viedä omia vaatteita joihin on kyllästynyt. Ihan mitä tahansa ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan lähinnä myyntiin kelpaavat suhteellisen hyväkuntoiset kuteet, ja myös ostopuolella merkkivaatteiden osalta saattaa käteen jäädä ihan hyvä summa. Osa kaupoista tekee ostamiinsa vaatteisiin paljonkin kaikenlaista koristelua ja yhdistelyä, ja esittelee valikoimaansa katalogeissa. Osittain samat liikkeet taitavat myös tuoda vaatteita ulkomailta, ja joskus bongasin esim. viitisen kappaletta suomen armeijan laukkuja (tällasia, ilman kaasunaamaria).

Käytettyjä vaatteita voi katsella etsimällä kartalta esim. E-Beans ja sen alakerta tai vähän syrjemmässä oleva 2nd street. Jälkimmäisestä löytyy paljon muutakin kun vaatteita, joten vähän huonommin (Sanjoon verrattuna) varustellussa kämpässä asustelevan kannattaa ehkä käydä vilkaisemassa. Myös aivan keskustassa (katettujen kävelykatujen lomassa) on myymälöitä, mutta niitä en osaa sen tarkemmin kartalle sijoittaa.

Yksi erityinen tapa hankkia halpoja vaatteita on uuden vuoden alussa järjestettävät vaatepussien myynnit. Monilla kaupoilla (itseasiassa varmaan suurimmalla osalla) on tapana tarjota valikoimaansa tammikuun 2. päivästä lähtien joidenkin päivien ajan pusseissa, joiden sisältö paljastuu ostajalle vasta jälkikäteen. Monessa suositussa myymälässä kertyy asiakkaita ruuhkaksi asti odottamaan ovien aukeamista ja ryntäämään esim. tietyn merkkisiä vaatteita sisältävää pussia ostamaan. Suosituimmat loppuvat siten helposti alle minuutissa, joten ostamiseen tarvinnee käyttää vähän muutakin kun rahaa. Ja ei, en ole vielä itse kokeillut. Jäljelle jääneitä pusseja myydään toki vielä pitkälle seuraavaan viikkoon, mutta varsinaiset ruuhkat keskittynevät 2. ja 3. päivälle. Pussukoita on siis muuallakin kun vaateliikkeissä, ja muutenkin uuden vuoden alennusmyynnit ovat vähän Suomen joulunjälkeistä alennusmyyntiä vastaavaa aikaa, kun mitä vaan saa halvalla.

Mutta se vaatemyymälöistä. Toivottavasti jollekin on tästä apua.

Matkustaminen Japanissa

Otetaas aihe-ehdotus käsittelyyn samantien. Eli miten Japanin sisällä matkustetaan, ja mitä se maksaa?

Jos rahaa löytyy, on suurimmassa osassa tapauksista kätevintä käyttää luotijunaa eli shinkansenia. Mikäli on Japanissa lomailemassa ja on tätä varten hankkinut rail passin, voi matkustella huoletta kaikilla muilla paitsi uusimmilla Nozomi-junilla, muussa tapauksessa joutuu pulittamaan melko kovia hintoja. Esim. Tokio-Sendai maksaa (junasta riippumatta) n. 11000 jeniä (~90e), mutta vastineeksi pääsee sitten 350km matkan parhaimmillaan n. 1,5 tunnissa. Paikkalippu maksaa n. 500 jeniä lisää, ja tilavammat Green Seat -paikat n. 4000 jeniä ylimääräistä. Junissa on yleensä vaunuja sekä varatuille että vapaille paikoille (aina koko vaunu jompaa kumpaa). Mikäli ruuhka-aikoina haluaa päästä istumaan, kannattaa olla ajoissa etsimässä paikkoja ei-varatuista vaunuista tai maksaa suosiolla pieni varatun paikan lisä. Jos paikkaa ei löydy, tulee tyytyä käytävillä istuskeluun/seisoskeluun. Aikatauluja voi haeskella esim. JR:n hyperdia-palvelusta.

Halvempi ja selvästi hitaampi vaihtoehto on sitten bussit. Eri hintaisia ja laatuisia busseja kulkee sekä yöllä että päivällä, yöllä ehkä hieman tiheämmin ja halvempaan hintaan. Bussin hinta riippuu paljon ajankohdasta, ja sama kyyti saattaa loma-ajan perjantaina maksaa 5000 jeniä ja mitäänsanomattomana tiistaina taas 3000 jeniä. Linjoja löytyy monelta isolta ja pieneltä liikennöitsijältä, ja parhaiten halpa kyyti löytyy käymällä eri nettisivuja läpi googlen haun avulla, esim. Sendai-Tokio -väliltä. Englanniksi etsiessä tulokset ovat huomattavasti laihempia. Joitain isoimpia, useita reittejä kulkevia firmoja on esim. Sakura Kankou.

Shinkansenia halvempi junavaihtoehto on paikallisjunat, jolloin säästää ns. erikoisnopea-lipun hinnan, joka on esim. Sendai-Tokio -välillä jotain 5000 jenin luokkaa. Tämä on kuitenkin bussejakin hitaampi vaihtoehto, eikä tarjoa juuri mahdollisuuksia mukaviin yöuniin, kunnon penkkien puutteesta ja vaihtojen määrästä johtuen. Itse en ole kovin pitkällä matkalla kokeillut, mutta lukemani perusteella vähemmän kivaa puuhaa. Hinnasta huolimatta usein houkuttelee eniten Shinkansen, jolla esim. yli 850km Kioto-Sendai välin menee reiluun neljään tuntiin, yhdellä vaihdolla Tokiossa. Tosin en kyllä vieläkään ole käynyt Kiotossa...

Itse kuljen nykyään lähinnä bussilla, ellen totea käytetyn ajan olevan arvokkaampaa kun menetetyn rahan ja sijoita shinkansen-lippuun. Sendaista pääsee Tokioon halvimmillaan 2500 jenillä, mutta aikaa menee n. 5-6 tuntia. Tavallisesti lähtö on n. 10-11 aikaan illalla, ja saapuminen varhain aamulla, joten jos yöpaikkaa ei ole tiedossa säästää bussimatkan avulla mukavan summan. Ruuhka-aikoina kannattaa katsella lippujen varaustilannetta jo n. viikko etukäteen, muulloin löytänee vähän etsimällä halvan lipun vielä pari päivää ennen lähtöä. Maksun olen itse hoitanut yleensä luottokortilla, joskus myös käymällä lähikaupassa maksamassa. Lähikaupassa lipun saa käteen maksaessaan, luottokortin tapauksessa pitää usein itse tulostaa sähköpostilla lähetetty lippu. Joskus kelpaa myös kännykkään tulleen sähköpostin näyttäminen paperin sijaan.

Yksi vaihtoehto on tietysti sisäiset lennot eli ANA tai JAL. Itse en ole Japanin sisällä lentänyt (kerran kyllä käytin Sendain lentokenttää Koreassa käydessäni), mutta ANAn sivujen perusteella Tokiosta Sendaihin näyttäisi pääsevän n. 13000 jenillä, jos varaa matkansa vähintään 28 päivää ennen lentoa. Lentäessä täytyy kuitenkin muistaa, että lentokentät ei ole välttämättä kovin lähellä kaupungin keskustaa, joten esim. Tokiosta Sendaihin lennettäessä joutuu pulittamaan 1000-3000 jeniä (riippuen matkan mukavuudesta ja nopeudesta) Tokion keskustasta Naritan kentälle liikkumiseen ja 360 jeniä Sendain kentältä keskustaan. Kuitenkin esim. Okinawalle mentäessä lento on kutakuinkin ainoa vaihtoehto, eikä näytä olevan edes mahdottoman kallis. Samoin kauemmas pohjoiseen, esim. Hokkaido-saaren Sapporoon, lentäminen saattaa olla junaa järkevämpi vaihtoehto.

Tai sitten tekee niinkun kaverini viime kesänä, lähtee matkalle pyörällä, suuntana Hokkaido. Ruskettuneena tuli takasin :)

Sendain matkavinkkejä

Kokeillaas sitten miettiä ehdotuksen mukaisesti Sendaita turistin näkökulmasta.

Yöpaikka on varmaan ensimmäinen asia, jonka lomailija tuntemattomaan paikkaan tullessaan haluaa varmistaa. Ymmärrettävästä syystä en itse ole juuri hostelleja tai muita väliaikaisia majoituksia kokeillut, joten erityisen hyvin en osaa neuvoa.

Ainoa majapaikka, josta on jonkinlaista kokemusta, on lähellä keskustaa ja rautatieasemaa oleva Super Hotel Sendai. Ketjulle on kyllä myös englanninkieliset sivut, mutta jostain syystä niistä ei löydy Sendaita lainkaan. Kyseisessä hotellissa siis yöpyi joulun alla vanhempani, joille tein pari päivää etukäteen varauksen käymällä itse paikanpäällä. Hintaa tuli kahden hengen huoneelle 7900 jeniä eli n. 67e tämän päivän kurssilla, sisältäen aamupalan ja kylpylän käytön.

Lisää voi sitten etsiä esim. google mapsin avulla, hakemalla ensin "sendai, japan" ja sen jälkeen esim. "hostel". Myös googlen perushaku voi auttaa. Itse en osaa valitettavasti ehdottaa enempää, mutta voin kyllä vaikka opastaa paikan löytämisessä ja auttaa muuten, mikäli joku apua kaipaava tänne eksyy. Ruuhkaisuus riippuu paljon ajankohdasta, ja Japanissa sesonkiaikoja on erityisesti kirsikan kukinta ja kesäloma. Sendaissa kukkia voi katsella joskus huhtikuun alku-/keskivaiheilla, ja kesäloma on muistaakseni heinä-syyskuussa.

Mutta mitäs sitten, kun on petipaikka selvillä? Sendai ei juuri mikään turistipaikka ole, eikä täällä ole oikeastaan erityistä nähtävää. Koulun puolesta kävin joskus vierailemassa Sendain linnan alueella, mutta itse linna ehdittiin joskus vallankumouksen myötä hävittämään, ja turistin on tyytyminen pelkkiin tarinoihin ja pariin "nämä oli osa linnaa" -kivenmurikkaan. Lisäksi lähistöltä löytyy esim. 10 000 vuotta vanhoja kantoja, ja toki temppeleitä joka lähtöön. Kuuluisin Sendain nähtävyys lienee Matsushima, joka ei ole Sendaissa, mutta tarpeeksi lähellä esim. päiväreissun tekemiseen. Päivän aikana kiertää mukavasti katsomassa, mistä kyseisessä saariryppäässä oiken on kyse, missä lauttakiertoajelu toimii oikein mainiosti apuna.

Jos onnistuu ajoittamaan vierailunsa jonkin tapahtuman aikaan, on kaupungilla huomattavan paljon enemmän elämää. Erityisesti tanabata tuo kaupunkiin n. miljoona kävijää Japanista ja myös ulkopuolelta, minkä huomaa jo selvästi katukuvassa vilahtelevista valkoihoisista. Sendain Yosakoi-festivaali taas tarjoaa monenlaisia tanssiesityksiä, joita menee mielellään useampanakin päivänä katsomaan ihmismassojen sekaan. Muuhun aikaan lienee parasta vaan nauttia Japanista Sendaissa, eli sen ihmeemmin paikallisia nähtävyyksiä pähkäilemättä kierrellä temppeleitä, ostoskatuja, pikkupuoteja, ravintoloita tai mikä nyt itseään kiinnostaa. Ruokapuolella toki kutakuinkin joka kivenkololla on Japanissa oma erikoisuutensa, ja Sendaissa yksi sellainen on esimerkiksi häränkieli (gyuutan) lukuisissa muodoissaan.

Tämmöinen matkaopas tällä kertaa. Täytyy myöntää, ettei siitä kummoinen tullut, mutta toivottavasti en nyt pelotellut kaikkia potentiaalisia Sendaissa kävijöitä muuttamaan suunnitelmiaan. Mukava paikka tämä on, erityisesti asuinpaikkana, mutta ei täällä turistille ole tarjota mitään Tokion tai Kioton kaltaista. Vähän niin kun Jyväskylä :)

Kännykkä!

Jep, sain vihdoin hankittua taas tännekin itselleni kännykän! Google-haun perusteella olenkin jättänyt kännykkäjutut kokonaan blogaamatta, joten korjataanpa nyt samalla sekin unohdus. Alkuun kuva uudesta mallista, Hitachi W62H (vain Japanin markkinoilla joten ei löytynyt englanninkielistä sivua):


Japanissa yhteydenpito nuorison (n. 5-40 v.) kesken tapahtuu hyvin paljon sähköpostilla. Ja sähköpostia käytetään hyvin paljon kännykällä. Itseasiassa kun puhutaan sähköpostista (meery ~ engl. mail), tarkoitetaan yleensä kännykällä naputtelua, ja muussa tapauksessa käytetään esim. sanaa tietokone-sähköposti (pasokon meery ~ engl. pc-mail). Sähköpostin käyttö kännykällä toimii aikalailla tekstiviestin tavoin (ilmoitus heti kun viesti saapuu eikä "tunnin sisällä"...), paitsi tietysti sisältö voi olla mitä tahansa (niinkun tietokoneellakin), viestejä voi lähetellä ympäri maailmaa (ns. internetiä) jne sähköpostin edut.

En pidä puhelimessa puhumisesta, joten pääasiallinen käyttö kännykälle on siis sähköposti. Sekä tietysti kaikki mahdollinen ylimääräinen räplääminen, kännykän mahdollisuuksista riippuen. Edellinen malli oli kuvan W44K joka nyt lojuu vieressä käyttämättömänä. Uudesta löytyy mm. myös GPS ja sillä voi katsoa TV-lähetyksiä, mutta kyse on silti kuulemma edelleen varsin vanhasta mallista, johon vaihdoin kun se ei juuri muuttanut liittymän kuukausihintaa eikä maksanut ottaessakaan mitään. Kuukausiliittymän hinta putosi n. puoleen aiemmasta n. 5000 jenistä, kun osasi vähän laskeskella tarpeitaan. Tai en kyllä ollut itse ostamassa, koska en ole saanut vielä Alien-korttiani jolla todistaisin asuinpaikkani ja henkilöllisyyteni sopimusta varten, vaan sopimus tehtiin väliaikaisesti Main nimiin.

Tällä kertaa tajusin vaihtaa samantien sähköpostiosoitteeni vähän järkevämmäksi (eli jotain muuta kun satunnaisia kirjaimia ja numeroita), ja seuraavaksi pitäisi lähetellä kutakuinkin kaikille sähköpostia tyyliin "Moi tässä Mikko, hankin kännykän, osoite on tämä". Osoitekirja on onneksi kopioitu jo uuteen.

Yksi varmaan ihan mukava ominaisuus kännykässä on mahdollisuus TV:n katseluun, jos vaikka sattuu olemaan jossain odottelua tai muutenvaan tylsää. Sivuttain aukeamista voi hyödyntää myös esim. peleissä, mutta enpä tiedä tuleeko kännykällä edelleenkään juuri pelailtua. Navigointia pitää kokeilla heti, kun saan hankittua laturin ja juuri sammuneen vekottimen taas henkiin.

Arkinen Sendai osa 1: ruoka

Alkuun lyhyt tilanneraportti: kävin juuri viemässä oleskelulupaan vaadittavia lomakkeita ja lappusia maahanmuuttovirastoon. Ilmeisesti aluksi pitää tutkituttaa oleskelun peruste (avioliitto japanilaisen kanssa), missä kestää n. 2kk. Oleskelulupaa on tällä hetkellä jäljellä 2kk + 1 päivä, ja koska vielä ei ole kaikkia lomakkeita saanut haalittua kasaan, pitää ne lähettää myöhemmin postissa, minkä jälkeen tutkiminen aloitetaan. Ellei aika riitä, saattaa luvassa olla pieni reissu Koreaan. Pitänee siis varautua siihenkin, myös taloudellisesti...

Aihe-ehdotuksia ei näytä tulleen yhtään... pistäkää nyt jotain edes testimielessä. Vai toimiiko tuo edes? No, mennään sitten omilla ehdotuksilla. Eli ajattelin, josko joitain kiinnostaisi vähän arkisemmat asiat Japanissa elelystä. Tällä kertaa luvassa vähän jotakin ruokaostoksista. Yritän tyydyttää sekä Japanissa oleskelua suunnittelevien että muuten vaan lukevien kiinnostusta.

Ruoka lienee yksi arkisimmista asioista, oli sitten missä maailman kolkassa hyvänsä. Japanissa ruoka on vieläpä varsin suuressa osassa kulttuuria, minkä huomaa esim. televisio-ohjelmista tai vaikka tuliaisputiikeissa. Tällä kertaa en mene niihin sen tarkemmin, vaan keskityn ennenkaikkea arkiseen ja halpaan ruokaan.

Päivittäiset ostokset tulee tehtyä lähes poikkeuksetta Seiyu-marketissa, joka on hieman mutta pisemmässä juoksussa huomattavasti esim. lähikauppoja halvempi, ja liikkeitä löytyy silti melko läheltä mistä tahansa Sendaita. Muita vähän isompia kauppoja on ainakin COOP ja Jusco, mutta koska niissä ei käy ulkomaalaiset luottokortit on Seiyusta tullut tuttu valinta. Kartasta näkyy pari Seiyu-kauppaa, lisää löytyy haulla.

Halvat ruoka-ainekset askarrutti varsin pitkään, sillä sekä valikoima että hintaerot poikkeaa selvästi Suomessa totutuista. Keskiarvona hinnat tuntuu olevan jonkin verran, tietyissä tuotteissa hyvinkin selvästi korkeammat. Mikäli ei törsätä halua, joutuu aluksi totuttelemaan pois ainakin juustosta ja monista muista maitotuotteista. Jugurttia ja maitoa tulee vielä kuitenkin kohtuuhintaisena käytettyä. Litra halvinta maitoa (tuhdin kevytmaidon luokkaa) kustantaa n. 150 jeniä (nykykurssilla ~1,25e) ja 400g purkki maustamatonta jugurttia (maustettuja on vähän ja hinnat korkealla) n. 140 jeniä. Jotain epämaitoa, joka on kyllä yllättävän paljon rasvattoman maidon makuista, saa 100 jenin tuntumaan. Liian kalliita tai vaikeasti saatavia on juuston lisäksi (mitä kyllä myydään aamupalajuuston tapaisissa paketeissa n. 180 jeniä / 8 viipaletta, mutta maku ja korkea hinta ei enää houkuttele kun osaa olla ilman) on ainakin monet lihajalosteet, erityisesti leivänpäälliset sekä leipä itse. Kutakuinkin ainoa leipävaihtoehto on valkoinen shokupan eli ruokaleipä, ja kinkkua saa päälle n. 260 jeniä (2,2e) / 160g paketti viipaleita. Kinkkua tulee kyllä käytettyä, mutta lähinnä kananmunan kanssa paistettuna. Ja vielä mahdottomia ruokia: makkaraa ei löydy sitten millään, tai jos löytyy niin sitä myydään lähinnä naposteltavaksi tarkoitettuina pikkupaloina. Siis lihamakkara tai jauhomakkara tai salami... Suomesta tuotu pötkö Venäläistä Metwurstia on kulunut herkkuna tasaisen varmasti, pikku nokare vielä jäljellä.

Mutta mitä sitten kannattaa ostaa? Perustarvikkeista maidon lisäksi ainakin kananmunat ja jauhot on kohtuuhinnoissa, ensimmäinen tavallisesti 200 jeniä (1,7e) / 10 kpl ja jälkimmäinen 180 jeniä kilo. Suolaan ja sokeriin ei myöskään tarvitse suuria summia sijoittaa, mutta erityisesti itselle tutut vähän harvinaisemmat mausteet tuntuu olevan hieman kalliita. Sen enempää ei perusaineksia osaa luetella, paitsi tietenkin riisi, mitä kannattaa opetella syömään vähän niinkun perunaa Suomessa. Riisiä syödään suurimmalla osalla aterioista (ellei syödä jotain monista nuudelityypeistä), joten kannettavaksi sopiva 5kg säkki kannattaa aina edellisen lopun uhatessa ostaa n. 1600 jenin hintaan (halvinta laatua). Tosin sillä edellytyksellä, että kotoa löytyy riisinkeitin, mutta mikäli ei niin sellaisen hankintaa kannattaa harkita. Käytettynä voi saada puoli-ilmaiseksi, hifistille löytyy taas jos minkälaista mallia.

Perustarvikkeista se ehkäpä kaikista tärkein, niin itsestäänselvä että aluksi kokonaan unohdin, on tietysti soijakastike. Erilaisia laatuja löytyy käyttötarkoituksen mukaan, mutta perustarvikkeeksi 2 litran pullo reilulla sadalla jenillä kannattaa ostaa varastoon, ja esim. joku pieni purkki vähän kätevämpää annostelua varten lisäksi.

Siinä missä Suomalainen ruoka tuntuu olevan hyvin kaksijakoista (perunaa ja lihaa, perunaa ja kalaa, perunaa ja kanaa, riisiä ja kanaa...), kuuluu japanilaiseen ateriaan ihan kotikutoisenakin yleensä reilusti monenlaista kasvista ja lisuketta. Kasvishyllyjen seasta voi metsästää kaudesta riippuen halpaa (alle 100 jeniä per kappale/pala/kimppu) keräkaalia, kiinankaalia, parsakaalia, purjosipulia ja muita vihreitä pusseja joiden sisällöstä osaan sanoa lähinnä "kasvis". Moniin aterioihin sopii myös moyashi, jotain papujen ituja kai, joita saa alle 30 jenillä sopivan pussillisen. Kurkkua, paprikaa, tomaattia ym. myös löytyy, hieman tosin kalliiseen hintaan (esim. eilen 148 jeniä / 1 paprika) erityisesti talvisaikaan, mutta salaattipainotteista ruokaa tehdessä tulee niihinkin usein sijoitettua.

Japanilaistyylisemmistä lisukkeista erityismaininnan ansaitsee nattoo, mätiä papuja tai jotain sinnepäin, mutta pienen totuttelun jälkeen mitä oivallisin lisä ateriaan kun ateriaan. Kannattaa kokeilla myös vähän kalliimpia kun se halvin 79 jeniä / 3 annosta, sillä makuero on huomattava. Monet tykkää syödä mätäpavut riisin kanssa, mutta itselleni maistuu parhaiten pelkiltään, tietysti mukana tulevan kastikkeen ja sinaappia muistuttavan karashin kanssa. Erityisesti kastikkeen tyyppi vaihtelee paljon samassakin hintaluokassa, joten kannattaa kokeilla erilaisia. Toisena arkipäiväisenä lisukkeena pitää mainita tarkalleen ottaen korealainen kimuchi, jota voi lisätä keittoihin tai syödä riisin kanssa. Valitettavasti hinta on selvästi noussut viime aikoina, joten halvimmankin (eikä niin maukkaan) n. 300g paketin maksaessa nyt yli 300 jeniä ei sitä tule enää useinkaan ostettua. Osasyynä on myös toki se, että pääsin maistamaan alkuperäistä kimuchia, minkä jälkeen japanilainen vastine tuntuu tosiaan halvalta kopiolta.

Mutta entäs sitten liha? Oli kyseessä sitten kana, kala, possu tai nauta, on lähes kaikki myytävät pakkaukset eri tavoin leikeltyjä maustamattomia, melko pieniä pakkauksia. Tästä syystä pitää vähän totutella maustamiseen ennen raa'an lihan tuomista ruokavalioon. Apua tarjoaa tosin dashi, jota ilmeisesti käytetään melkein mihin tahansa, ja erityisen tärkeä osa se on keitoissa. Dashi löytyy Seiyun hyllyltä eri laatuina kuivatettuna jauheena pieniin suippoihin pusseihin tai yksittäiseen isompaan pussiin pakattuna. Suurin osa lihasta on eri laatuista (ilmeisesti esim. rasvapitoisuuden perusteella) ohutta viipaletta n. 150-400g paketeissa, hinnan lähtiessä n. 130 jenistä / 100g (eli n. 10e/kilo). Kanaa saa taasen usein selvästi halvemmalla, isoja itse leikeltäviä klönttejä parhaimmillaan 40 jeniä / 100g (reilu 3e/kg), mutta tavallisesti noin 80 jeniä. Jauhelihan perushinta tuntuu tällä hetkellä olevan 108 jeniä / 100g (sika).

Kalaa on taas vaikka mitä, mutta ostettua tulee lähinnä lohta tai vähän hienommin syödessä erilaisia sashimilajitelmia (wikipedian suomenkielinen artikkeli viittaa oudosti kypsennettyyn sashimiin, kun sashimi nimenomaan tarkoittaa raakaa lihaa, oli se sitten mikä eläin hyvänsä). Lohia myydään paistamiseen sellaisenaan sopivina viipaleina, lähtien n. 140 jenistä / 100g. Sashimi taasen on yleensä hieman kalliimpaa, 2 hengen ateriaksi (riisin ja muiden lisukkeiden kera) sopivan annoksen hinnat on jo 500 jenin tuntumassa.

Jos haluaa vaihtelua riisiin, voi ostaa esim. yakisoba-nuudeleita haluamiensa kasvisten ja lihan seuraksi. Kolmen annoksen pussin saa n. 160 jenillä. Jos haluaa päästä helpolla, on karee-valmispakkaus (halvat 88 jeniä) ja riisi sopiva annos yhdelle. Vielä helpommalla pääsee toki kuppinuudeleilla (saattaa löytyä n. 70 jenillä, alle 100 jenillä ainakin), johon kuumaa vettä lisäämällä ja 3 minuuttia odottamalla on ateria valmis. Ei tosin kovin maukas, täyttävä tai terveellinen...

Saattaa kuulostaa kalliilta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä en juuri koskaan osta ainakaan lihatuotteita mainitsemillani hinnoilla. Seiyu nimittäin myy vanhaksi meneviä tuotteita (kattaen siis lähes koko tuotevalikoiman, kuivamuonaa lukuunottamatta), tuotteesta riippuen pääosin 0-4 päivää ennnen vanhenemista, 10%, 30% ja 50% alennuksilla. Alennuksia on parhaiten myöhään illalla, joskin valikoima on silloin huonoimmillaan. Sashimit myydään aina saman pävän aikana, joten illalla saattaa löytyä 50% alennuksia herkkuannoksista. Lihoihin ilmestyy tavallisesti 2 päivää ennen vanhenemispäivää 30% tarra, ja samana päivänä (tai seuraavana) vanheneviin 50% (tai tarkemmin 半額 eli "puoleen hintaan"). Näitä metsästämällä tekee päivittäisissä ruokaostoksissa huomattavat säästöt, ja tälläkin hetkellä on pakasteessa 2 pakettia puoleen hintaan ostettuja lohipaloja. Erityisen hyvä tilaisuus säästää on uudenvuoden aaton ilta, jolloin ehkäpä asiakkaiden vähyydestä johtuen melkeinpä suurin osa esim. lihatuotteista on puoleen hintaan.

Siinäpä ruokaostoksista. En tiedä oliko tästä nyt loppujenlopuksi iloa kenellekään, mutta ihan hauskaa sen kirjoittaminen oli (eli olipahan ainakin minulle). Venähti vähän pitkäksi, joten suunnitelmista poiketen jätän vaateostokset seuraavaan kertaan. Niistä en kyllä keksi läheskään näin paljon kerrottavaa. Ja ruokapuolesta jäi vielä kokonaan mainitsematta reseptit, joita voisin ainakin pari paljastaa. Lisäksi kannattaa katsastaa Yamaya, josta löytyy monia muualla harvinaisia tuotteita edullisesti, lähinnä kuivamuonaa, pastaa ym. Mikäli kotiruokaikävä iskee, auttaa myös pari import-ruokakauppaa, toinen (Jupiter) juna-aseman alakerrassa (jossa siis paljon ravintoloita ja liikkeitä) ja toinen vähän etelämmässä ostoskadun päässä (en muista nimeä).

Lisäksi jäi kertomatta ulkona syömisestä eli ravintoloista, joista kyllä mielellään höpisisin, joten pistetään ylös.

Arkinen Sendai

Tein jo joskus aiemmin kartan vaihto-opiskeluajan kohteista Sendaissa. Nyt kokeilin tehdä karttaa uudemman kerran, tällä kertaa painottaen vähän yleisimmin hyödynnettäviin kohteisiin. Kartassa näkyy pari vaatekauppaa, tavarataloa ja ruokapaikkoja pisempiaikaista käyttöä silmälläpitäen. Pari liittynee jatkossa tuleviin viesteihin mm. halvan ruuan ja vaatteiden ostamisesta, mutta pistän nyt kartan näkyville etukäteen.


Katso Google Mapsissa

Hyvää Uutta Vuotta!

...ja joulua ja mitä kaikkea tässä nyt ehti jo menemään. Ei ole taaskaan oikein ottanut tuulta tämä bloggaus, mutta jospa vihdoin edes parin viikon välein saisi uusia viestejä aikaan. En voi kyllä enää väittää ettei mitään olisi tapahtunut, ja kiirekin on enää aika hatara tekosyy.

Jos vaikka aloitetaan sillä, mitä on tapahtunut. Uusi vuosi tosiaan alkoi, ja sitä tuli juhlistettua varsin hillitysti. Sitä ennen oli joulu, jonka viettäminen oli sekin varsin rauhallista. Pari päivää sitä ennen, eli tarkemmin 22.12.2008, menin virallisesti naimisiin Main kanssa viemällä siihen vaaditut paperit Sendain kaupungin Aoba-kaupunginosan virastoon. Ja pari päivää sitä ennen vietettiin pienellä porukalla (omat vanhemmat ja Main lähisuku) hääjuhlaa mukavan epämuodollisesti viettämällä iltaa ja yöpymällä onsen-majatalossa. Tästä kaikesta ja muusta lisää erillisissä viesteissä, jottei tulisi liikaa asiaa ja siten blogin päivittäminen taas viipyisi.

Kerrotaan kuitenkin mitä tästä eteenpäin. Tällä hetkellä yritän saada tekemälleni lahjalistalle enemmän näkyvyyttä, ja mahdollisesti aloittaa toisen vähän samaan asiaan liittyvän palvelun toteuttamisen. Hyvällä tuurilla saan sen liittymään sekä opiskeluihini (tekemällä sen projetityökurssina) että töihini (saamalla siitä rahaa). Jos yhtään kiinnostaa, tai jos vaikka sattuisitte tietämään jonkun lähiaikoina häät pitävän ja niihin häälahjalistaa kaipaavan, niin pyytäkää tutustumaan.

Lisäksi aikaa menee kaikenlaisissa käytännön järjestelyissä. Eilen kävin maahanmuuttovirastossa tiedustelemassa oleskelulupa-asiaa, ja sain vastauksena pinon täytettäviä papereita ja vaatimuksen tuoda lisäksi pino kaikenlaisia todistuksia ja muita lappuja liitteenä. Siitäkin varmaan tulee valitettua myöhemmin lisää. Tänään pitäisi käydä kännykkää katselemassa. Kävin jo eilen, mutta Suomen passi ei sitten kelvannutkaan todistukseksi joten pitää käydä rekisteröitymässä muukalaiseksi ja saada japanilainen henkilöllisyys-/asuinpaikkatodistus. Saa nähdä onnistuuko, sillä oleskelulupani on tällä hetkellä turistiluokan 3kk.

Mutta sen kummemmin tätä pitkittämättä toivotan lukijoille Hyvää Uutta Vuotta! あけましておめでとう！

Niin, ja kuvaajalle kiitos kuvista!