Muuttotouhuja

Edellisestä kunnon blogauksesta on jo sen verran aikaa, etten enää juurikaan muista mitä viime aikojen tapahtumista pitäisi kertoa ja mikä on jo kerrottu. Alkamatta sen tarkemmin selittämään yksityiskohtia syistä, miksi olin Japanissa suunnitelmista poiketen kevääseen asti, voisin kuitenkin kertoa vähän siitä mitä kyseisenä aikana tein.

...

Virkistettyäni muistiani omaa blogiani lukemalla olen kutakuinkin ajantasalla, ja huomaan kertoneeni paljon enemmän kuin luulin. Oleskelin tosiaan talven kämpässä tehden lähinnä jonkin verran työhommia. Osittain työprojektien epäselvyydestä ja osittain omasta laiskuudestani johtuen, en loppujenlopuksi saanut yhtäkään opiskelukurssia tehtyä. Yksi kursseista kaatui siihen, ettei kukaan halunnut pakollisen ryhmätyön jäseneksi etäopiskelijaa. Erikoistyökurssiin oli taas tarkoitus yhdistää työprojekti, mutta palavereista huolimatta työasioita ei koskaan saatu siihen pisteeseen asti. Tein siis lähinnä vähän satunnaisia töitä, tuskailin opintosuunnitelmani kanssa ja kävin melkeinpä entiseen malliin kendo-harkoissa. Ei niinkään ikävää ajanvietettä, mutta tulevaisuus valui uhkaavasti kohti mahdotonta kiirettä. Jos joku ihmettelee (ja kukapa ei) miksi sitten olin Japanissa, voin oikeastaan vastata vain "henkilökohtaisista syistä".

Muutto päätettiin sitten lopulta huhtikuun lopulle. Irtaimiston hävittämisessä kämpästä oli oma vaivansa, jossa esim. vanhan jääkaapin ja mikron kelpuuttavat Main kaverit auttoivat paljon. Mietin kyllä vaihtoehtoa ottaa selville Suomesta tulleiden vaihto-oppilaiden tarpeita tavaroille, mutta en siinä vaiheessa tiennyt onko Sendaihin edes tullut uusia suomalaisia. Kämppä saatiin siis lopulta tyhjäksi lentopäivää edeltävänä aamuna. Asunnon lopputarkastuksen jälkeen siirryimme pikimmiten Tokioon ja sieltä Naritaan, sillä loppupäiväksi oli luvassa viimeinen ateria saattamaan tulleen Main perheen kanssa ja porukalla lentokentän lähellä yöpyminen. Aamulla lentokentällä Mai näki vielä Tokiossa asutavaa kaveriaan, minkä jälkeen n. 20 tunnin lentomatka alkoi. Sen erityisempää muistikuvaa lennosta ei ole, eikä siinä mitään sen erikoisempaa ollutkaan. Ensin Tokiosta Köpenhaminaan, sopivan rauhallinen kävely lentokentän läpi ja sitten Helsinkiin suuntaavaan koneeseen. Helsingissä oli vastassa Isoveli ja taksi, ja edessä mielenkiintoinen kuukausi lapsiperheessä :)

Suunitelmissa oli muuttaa Tampereelle heti kun sieltä asunto vapautuu. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut vielä toukokuussa, joten isoveljen tarjottua sijaa majatalossaan päätimme ottaa tarjouksen vastaan. Itse olin varsin mielelläni vähän aikaa kummitytön kanssa saman katon alla, mutta ymmärrettävistä syistä oli kuukausi ihan tarpeeksi itse kullekin. Olosuhteisiin nähden sujui oleskelu kuitenkin mukavasti, ja isoveljelle perheineen siitä suuri kiitos. Toukokuun aikana tuli myös käytyä (hyvin) vähän Helsinkiä kiertämässä sekä maalla että merellä, ja myös Tallinnassa vierailu onnistui kun vanhemmat pyysivät laivareissulle mukaan. Muuta aktiviteettia oli mm. lapsiperhepainotteiset vappujuhlat ja picnic Helsingin "kirsikkapuistossa" (kuvassa).

Toukokuun lopussa suuntasimme ensin Jyväskylän kautta mummoni syntymäpäiville Joensuuhun, sieltä takaisin Jyväskylään tavaroita pakkaamaan ja pakettiautolla Tampereelle uuteen asuntoon. Sieltä nimittäin vapautui kesäkuun alusta varsin sopivan oloinen kämppä, jota sitten vähitellen kalustettiin ja varusteltiin lahjoituksilla sisaruksilta, kotoa saaduilla huonekaluilla ja kirpputorilöydöksillä. Ehdoton apu sekä kotoa että kirpputorilta vähänkään isompien tavaroiden hankkimisessa oli vanhepien pakettiauto ja reissut Jyväskylästä Tampereelle. Japanista ei juuri tavaraa saanut tuotua, vaikka esim. riisinkeitin olisi ollut mukava lisä täälläkin. Matkalaukku (tai lähinnä 20kg painoraja) täyttyi vaatteista ja muusta tarpeellisesta heti, ja myös myöhemmin lähetetyt laatikot sisältivät lähinnä (Main) vaatteita. Laivarahti eli "perillä joskus, jonkinlaisessa kunnossa" olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta mitään erityisen painavaa ei lopulta tullut lähetettyä, joten EMS vaikutti parhaalta vaihtoehdolta parille pienemmälle lähetykselle.

Sen verran muutosta. Seuraavaksi voisi koota kokemukset viime viikonlopun Kendo-leiriltä. Muutenkin innostus Kendoon on vaan koko ajan kasvamassa. Toivottavasti en vaan ala kuvittelemaan liikoja itsestäni, kun ensimmäistä kertaa kohtaan harjoituksissa myös oman tasoisiani ja heikompiakin. Onneksi (?) silti suurin osa on edelleen paljon tai vähän parempia.