Kuumeesta toivuttu, ja blogikin takaisin henkiin

Vähemmän yllättävästi on syksyn kiireisyys jättänyt kovin vähän aikaa blogista huolehtemiselle. Yli kuukaus on taas päässyt vierähtämään edellisestä viestistä, mutta toisaalta kutakuinkin saman verran on myös aikaa edellisestä kerrasta kun on ehtinyt kunnolla rentoutua. Eikä tätä oikeastaan valitettavasti voi sanoa vielä kunnolla rentoutumiseksi, yskiessäni viimeisiä flunssan jäänteitä pois. Eiliselle oli kyllä suunnitelmissa reissu Helsinkiin isoveljen lisääntyvää jälkikasvua poikaseurassa juhlistamaan, mutta oman ja Jyväskylästä mukaan tulevan seurueen kohtalo oli jäädä kotiin sairastamaan. Toivottavasti pääsee ottamaan aikanaan vahingon takaisin. Nyt on onneksi olo jo parempi, siinä määrin että kehtaan valvoa tähän aikaan yöstä, joskin osasyynä on myös herääminen pitästä aikaa puolenpäivän jälkeen. Vaika yhden pitkän, merkityksettömän ja ah niin vaikeaselkoisen kappaleen kirjoittaminen tuntuu sujuvan kuin vanhoina hyvinä aikoina, käväisen keittämässä kupillisen senchaa ja lisään tähän kohti kappaleenvaihdon.

Vielä tässä kunnossa en viitsi rentoutua Viiniä ja Animea -kaavalla, mutta viherä tee, tumma suklaa ja hyvä musiikki kelpaa myös erinomaisesti, ja mikä parasta, samalla voi kirjoittaa blogia. En tosin ole varma onko satunnaisesti valitsemani Xandria paras vaihtoehto, joten pitänee etsiä jotain parempaa. Suklaa sentään tuntuu olevan hyvää; Lidlistä tarjouksesta ostettu 81% ei ole juuri lainkaan makeaa.

Edellisen kerran kertoilin innokkaana, miten edessä on Kendon kyu-cup kuvitellen pääseväni vihdoin kokeilemaan japanissa oppimaani taitoja oikeassa kisassa. Joukkuekisa oi odotuten mukaisesti melkolailla mahdoton, sillä saimme kasaan vain 3 hengen joukkueen muiden 5 henkeä vastaan. 2 ottelua oli siis luovutettava, ja toisen joukkueen päihittäminen olisi vaatinut kaikilta voiton ilman yhtä tasapeliäkään. Ensimmäinen otteluni meni ihmetellessä, miten tuomareilla oli hyvin erilainen mielikuva siitä osuiko vastustaja oikein vai ei (hävisin 0-2). Toinen oli sitten ehkä koko turnauksen paras otteluni, ja päättyi 1-1 tasapeliin. Vastustajan tasosta en ole varma, mutta kotimaa oli venäjä ja kovasti tuli päälle, ja itse samanlaisena ottelijana koitin tehdä samaa vielä vähän nopeammin. Kolmannessa ottelussa olin saanut ehkä vähän omasta tasostani kiinni, ja voitin ehkäpä hieman kokemattomamman vastustajani 2-0 (vai oliko se 2-1?). Joukkueen matka päättyi kuitenkin siihen, ja joukkuekisan voiton vei venäläisten tiimi. Joukkuetoverini palkittiin vielä päivän päätteeksi Fighting Spirit -palkinnolla.

Yöpaikasi sain lähistön koulun kylmän lattian sijaan äskettäin palkitun joukkuetoverini paikallisen kaverin pehmeän ja lämpimän sohvan, puhumattakaan saunasta ja hyvästä illanviettoseurasta. Tuopin äärellä tuli huomattua, että en ole ainoa, joka kaipaisi lisää tiivistä yhteisöllisyyttä ja pienienkin seurojen välistä ystävämielistä kilpailua kendopiireihin. Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli vuorossa ensin yhden joukkuetoverin kannustaminen alempien kyu-arvojen yksilökisassa, ja sen jälkeen oma koitos. Oletetusti vastus tuntui selvästi kovemmalta kuin edellisen päivän kisassa, mutta oma suoritus yllätti erittäin negatiivisesti. Hävisin kaksi otteluani suoraan 2-0, ja turnaus päättyi siihen. Sen jälkeen tuli mietittyä pitkä tovi mikä meni pieleen, mutta ei se oikein miettimällä selvinnyt. Luultavasti syy oli jossain taidonpuutteen ja kokemuksenpuutteen välissä, mutta seuraaviin harjoituksiin motivoituminen vaati jonkin verran ponnisteluja. Vähitellen olen saanut taas jonkinlaisesta ideasta kiinni, ja yritän korjailla tekniikkavirheitäni ja sitä kautta nostaa mahdollisuuksiani pärjätä seuraavassa kilpailussa, mikä se sitten tulee olemaankaan. Kendon SM-kisoihin ei taida vielä olla asiaa, mutta toimitsijaksi olisin voinut lähteä ellei reissu Japaniin olisi aiheuttanut vähän kiirettä aikataulussa.

Ja niin päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen. Seuraava reissu Japaniin on nimittäin pian edessä, sillä vaimon sisko (joku voisi kommentoida tällaiselle sukulaiselle käytetyn nimen, mikälie nato tai jotain, en jaksa itse etsiä) menee naimisiin lauantaina 14.11. Tätä varten matkaamme Iwaten pääkaupunkiin Moriokaan hääjuhliin, ja otamme samalla viime kerralla 2 x 20 kg matkatavaroiden painorajoituksen ulkopuolelle jäänyttä tarpeistoa mukaan kotiin tuotavaksi. Saa nähdä miten kouluhommat saa hoidettua kuntoon noin viikon reissun aiheuttaman loven jäljiltä. Itse reissua odotan kyllä innolla, ja hääjuhlissa riittää varmasti jännittämistä, sillä meidän osana on toimia vieraiden vastaanottajina. Luulisin että juhlista löytyy jälkikäteen blogiinkin kaikenlaista kertomista, sillä kyseessä on jonkin verran omia häitä isompi tapahtuma ja vieraitakin taitaa olla kolminumeroinen luku.

Opiskelut edistyy ihan siedettävää vauhtia, lukuunottamatta diplomityötä, jota en ole vielä saanut aloitettu. Tai edes aihetta valittua. Jostain syystä TTY:n hypermedian laitos ei ilmeisesti pidä tapanaan antaa opiskelijoille aiheita, vaan yrittää väkisin saada opiskelijat tekemään työnsä omista huonoista ehdotuksistaan. No, ehkä tulostan lentokoneeseen ison kasan artikkeleita ja hoidan työn taustaan tutustumisen lentäen. Kunhan vaan saisi sen aiheen keksittyä, siis hyvän aiheen...

Ne muut opiskelut, eli ohjelmistoprojekti, ruotsi sekä jokunen hypermedian kurssi sujuu kovin vaihtelevasti. Viime viikolla oli yksi hypermedian tentti, ja tällä viikolla onnistuin tartuttamaan itseeni flunssan ja jäin siten pois suurimmalta osalta luennoista, parista palaverista ja esim. valmistumis-infosta jossa olisin kyllä mielelläni käynyt avautumassa tilanteestani. Lisäksi ruotsin tunnilta pois jääminen aiheutti sen, että en ole ollenkaan varma onko enää varaa jättää ensi perjantain ruotsi väliin ja mennä sen sijaan hypermedian diplomityösminaariin. Ei tosin siellä seminaarissakaan mitään hyödytä ilman aihetta olla, näköjään. Ja kaiken lisäksi Hypermediajärjestelmät-kurssi, jolle asetin jonkinlaisia tavoittaita ihan oikeasti hyödylliseksi kurssiksi, paljastui hypermediaa vasta johdatuskurssin verran käyneiden seuraavaksi askeleksi perusasioihin tutustumisessa. No luultavasti se sitten ei tule olemaan mikään vaikea, mutta toivottavasti nyt edes vähän hyödyllinen.

Luultavasti pitäisi vähitellen alkaa tehdä varasuunnitelmaa, jos se diplomityön valmistuminen maaliskuuhun mennessä alkaa kovin vaikealta vaikuttamaan.

Tuosta japanilaisesta ruuasta ei ole tullut sitten blogattua, vaikka luvattua tuli. Minkähänlaisen kirjoituksen siitä tekisi? Haluaisiko joku jotain reseptikirjaa vai ennemmin epämääräisiä mielipiteitä ja ravintolasuosituksia? Jos ette kommentoi ollenkaan niin saattaa jopa olla etten kirjoita sitten siitä, ainakaan ihan heti.

Myöhäisestä heräämisestä huolimatta lienee jo aika painaa pää uniin. Katsotaan jospa seuraavalla kerralla saisin jotain pirteämpää aikaan. Jos vaikka saisi sen viininkin mahdutettua vielä yhteen iltaan ennen reissua.