Päiväreissu Tokioon

Tuli tosiaan vietettyä eilinen päivä käymällä kolmatta kertaa maan pääkaupungissa. Päivän ohjelma oli vapaamuotoinen mutta kohtuu hyvin täytetty, mitä pieni harhailu metroasemilla ja jonkun eleskelystä vähemmän innostuneen päähänpiston Yamanote-linjalle aiheuttama viivästys täytti entisestään.

Jos kuitenkin lähdetään alusta, eli Sendain kämpästä, niin alkutaipaleen pyörällä aseman pyöräparkkihalliin ja shinkanseniin (en muista enää minkä nimiseen tuli noustua, odottamaan ei taaskaan juuri joutunut) voi lyhyesti mainita onnistuneen odotusten mukaisesti. Pöräparkkihallilla meinaan aseman lähellä maan alla olevaa tilaa, jonne voi jättää pyörän ihan laillisesti parkkiin, ja noutaessa sitten maksaa 50 jenin / päivä maksu, tai häipyä paikalta maksamatta, mistä jälkimmäinen on ehkä tavallisempi menettelytapa... Shinkansenissa ei ihan alkuun löytynyt istumapaikkaa, sillä ilman sellaista sai muutaman roposen säästettyä, toiveena löytää paikka jostain niistä (tässä tapauksessa) neljästä vaunusta, joissa paikkoja ei ole varattu vaan ne on vapaata riistaa. Jollekin asemalle pysähdyttyä ja matkustajakunnan vaihtuessa hienoisesti täyttyi sitten tuokin toive.

Aikaisesta herätyksestä johtuen oli tarkoitus ottaa junassa nokoset, mutta loppujen lopuksi matkalle löytyi sen verran aktiviteettia ettei puolentoista tunnin aikana ehtinyt uneen asti. Tokioon Ootemachin asemalle saavuttua oli kuitenkin väsymys niin selvästi havaittavissa, että heti alkuun etsittiin lähin take-out kahvia tarjoava kuppila. Hörppiessä kofeiinia siirryttiin sitten vähitellen laiturille, jolta Shinjukuun lähtevän junan kyytiin oli tarkoitus hypätä. Jotain meni kumminkin vikaan, ja löydettyä itsemme Uenosta oli aika jäädä kyydistä ja yrittää uudelleen. Tällä kertaa raiteet veikin Shinjukun ei ihan pienelle asemalle, josta etsittiin Odakyuu-linja viemään vähän syrjemmäs keskusta-alueelta. Kohtuullisen syrjään asti mentiinkin, sillä matka Shinjukusta jonnekin etelään päin kesti yli tunnin. Päämäärässä sai kuitenkin vihdoin täytettä aamupalasta asti kutakuinkin käyttämättä olleeseen vatsaan, ja toki varsin maistuvaa sellaista, niinkun japanissa tuppaa usein olemaan.

Seuraava tapaaminen oli sitten Shinjukun asemalla, missä kännyköihin puhuvia ympärilleen vilkuilevia japanilaisia tuli havaittua useita, eikä tapaaminen tuntunut sen luokan kompleksissa olevan ihan niin yksinkertaista omallakaan kohdalla. Odotettu seura kumminkin löytyi, ja myöhemmin lyöttäytyi yhteen myös omia tuttavuuksia Suomesta, TTY:llä samat japanin kurssit käyneet Jani ja Samuel. Kyseisten herrojen matka jatkuu myöhemmin Sapporon kautta Kitamiin, joten Tokiossa tapaamisen jälkeen ei välttämättä kasvotusten tule heti nähtyä. Kun oltiin käyty vielä nettikahvilassa tulostamassa liput yöbussiin, ehti sakkiin mukaan vielä Hannu, joka siis lähti edellisenä päivänä Sendaista Tokioon, ja huomenna sitten Suomeen. Tokion aseman lähettyvillä ennen bussiin lähtöä ehdittiin vielä käymään kohtuullisen onnistuneeksi valinnaksi osoittautuneessa Isakayassa, ja oman lähdön ollessa tarpeeksi lähellä jätettiin sitten suomalaiskolmikko paikkaan oman onnensa nojaan. Pieni ylimääräisen ajan varaaminen osoittautuikin tarpeelliseksi, sillä halvalla (3900 jeniä) löytynyt bussi ei lähtenytkään ihan aseman viereltä niinkun aiemmin oletettiin, vaan vähän syrjempää. Kyselemällä löytyi kuitenkin ajoissa myös JTB:n New Star -bussi, ja vähän ennen puoltayötä alkoi paluumatka kohti Sendaita. Vähän turhan lämpimissä olosuhteissa nukkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, ja päämäärän n. vartin ilmoitettua aikaa aiemmin saavutettua oli väsymys pyörän selässä haukotellessa selvästi havaittavissa. Kotiinsaapumisaika oli jotakin puoli kuuden tienoilla, joten vielä ehti vähän sänkyynkin nukkumaan.

Se siis taas Tokiosta tällä kertaa, myöhemminkin tulee varmaan vielä käytyä. Viisumiasiasta kertomus varmaan seuraavaksi, tässä ihan lähipäivinä, ehkä...