Vieraita

Ja taas pitkästä aikaa jotain tännekin, tekemisen pula ei juuri ole vaivannut, joten on taas jäänyt blogi päivittämättä vaikka on useaan kertaan käynyt mielessä, että kirjoittaa pitäisi ehtiä. Mutta loppujen lopuksi mitään blogiarvoa omaavaa ei erityisemmin ole tapahtunut, vaan aika on mennyt melko arkisissa merkeissä ilman suurempaa Japani-efektiä.

Kotiyliopistolaisten vierailusta voisi kuitenkin mainita, vaikkei vierailu lopulta mainintaa kummemmaksi yltynyt. Maanantaina puolenpäivän aikoihin Sendain asemalla tapasin siis kaksi pohjoisesta saapunutta suomalaista vaihto-opiskelijaa, joista toinen oli jo kotimatkalla, toinen vaan kesälomareissulla opiskelun ollessa minun tavoin puolivälissä. Jälkimmäisen kanssa siis saavuin samalla lennolla Nagoyan kentälle maaliskuun lopulla, mutta lentokentällä teiden erottua ei ole tullut nähtyä.

Sendaissa kun oltiin, ajattelin tutustuttaa vieraat paikalliseen lehmänkieli-murkinaan. Kyseinen murkina oli kyllä itsellenikin kutakuinkin uusi kokemus (kutakuinkin, sillä en tiedä mitä siellä yakinikussa tulee suuhun pistettyä...), ja lounasajan siivittämänä varsin edullinen ateria maistuikin erinomaisesti, muistuttaen vähän lihakeiton lihapaloja mureudeltaan, mutta maistuessa kuitenkin myös oikeasti joltain. Aterioinnin molemmin puolin kierreltiin vähän sendain keskustaa, ja lopulta suunnattiin kävellen kohti kämppää vailla parempia suunnitelmia. Itsekin patikoin huomattuani pyöräni olevan viety viranomaisten huoviin virheellisen pysäköinnin johdosta...

Illalla ei sitten porukan väsymyksestä, rahatilanteesta ja paikallaolemattomuudesta johtuen ilmentynyt suurempaa ohjelmaa, vaan päädyttiin istuskelemaan kämpän "olohuoneeseen" yleisurheilua katsellen. Pohjoisen kulkijoille löytyi lopulta sopivan läheltä hostellikin, ja päivän lähestyessään loppua katseltiin vähän karttaa ja hyvästeltiin kollegat. Seuraavana päivänä oli kuulemma suunnitelmissa rientää yhä etelämmäs, minkä äskettäin totesin kolmannen seuraavana päivänä seurueeseen liittyneen matkalaisen blogista.

Tiistaina itselläni oli sitten tiedossa pyörän noutaminen. Kokemus oli tähän mennessä ensimmäinen, mutta jotenkin tuntuu, ettei se tule jäämään viimeiseksi... Ei siinä kuitenkaan mitään suurempia ongelmia ollut, vaikka vähän kiireiseksi meni kun juuri ennen kuuden sulkemisaikaa ehdin käväistä lunastamassa kohtuullisen pientä maksua vastaan omaisuuteni. Koska olin saanut päähäni lukita pyörän ketjulla virheellisen parkkeerauspaikan aitaan, oli ketju tylysti katkaistu, ja taas sain seuraavalle päivälle ohjelmaa. Tällä kertaa ajattelin luopua ketjusta ja asentaa aiemmin avaimen hukkaamisesta johtuen irrottamani lukon tilalle uuden. Hieman myöhään liikkeellä oltuani oli taas monet pyöräliikkeet kiinni, mutta ensimmäisessä aukiolevassa sujui asiointi suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti, ja taas saan pyöräni lukkoon, mikä tosin ei aina muistu mieleen parkkeeratessa...

Seuraavien päivien kulkiessa omalla painollaan siirryn samantien lauantaille, jolle oli edellisillan labran tutorin puhelinsoitosta johtuen sovittuna elokuvan katsominen, eli Neon Genesis Evangelion -animen uusi neljän elokuvan sarjan ensimmäinen osa, You Are (Not) Alone. Yllättävän suosion johdosta ei suunniteltu kahdentoista näytös onnistunut, eikä myöskään kahden tunnin päästä seuraava, vaan tiedossa oli neljän tunnin odottelu neljältä alkavaan näytökseen. Nälän vaivatessa käytiin aluksi syömässä yksinkertaisen maistuva tonkatsu-lounas, ja vähän ympäristöä kierreltyä palattiin teatterille odottelemaan. Erinäisten kiireiden vaivattua oli muutaman tunnin paikallaan istuminen mitään tekemättä (mitä nyt kännykkää räpläsi) ihan kivaa vaihtelua, mutta välillä tuli väkisinkin tietynlainen ajantuhlauksen tuntu... elokuvan aika kuitenkin koitti, ja melko pienehkön teatterin sali oli omaan kokoni varsin tilavaistuiminen ja muutenkin mukava, antaen elokuvasta nauttimiselle varsin hyvät puitteet. Sisältöä en nyt tässä ala sen kummemmin käymään läpi, asiasta kiinnostuneet lienee velvoitettuja tutustumaan aiheeseen itsenäisesti.

Eilen oli sitten taas ilmeisesti sunnuntai, ja vähän aikaa töitä tehtyäni ajattelin pienen lenkin mahdollisesti auttavan jaksamiseen. Juoksin sitten itseni melko lyhyellä lenkillä aivan puhki, ja istuin loppuillan katsellen telkkaria... No, ehkä se kunto vähitellen alkaa taas elpymään, kun parin viikon päästä jatkuu kendoharkatkin. Jatko on sitten tosiaan parin viikon osalta varmaan kutakuinkin samaa, mikäli töitä riittää, ja sitten on taas aika siirtyä vähitellen opiskelemaan. Painotus tulee siis olemaan itselläni kieliopintojen puolella, ja jätän suosiolla kaikki hämäävän kiinnostavia nimiä omaavat kurssit omaan arvoonsa.

Jos vielä jotain suuria elämänviisauksia yrittäisi väläytellä, kun kerta jää niin harvinaisiksi herkuiksi(?) nämä viestit. Tähän mennessä on mielestäni jo hyvin suurelta osin tottunut japanilaiseen elämänmenoon, siinä määrin missä siihen omassa tilanteessa törmää. Tarkoitus olisi kuitenkin, ettei totuttautuminen jää tähän, vaan pyrin jatkossakin pääsemään entistä paremmin sisälle kieleen, kulttuuriin ja elämäntapaan. Kävi jatkossa miten hyvänsä, tämä vuosi ei varmasti tule olemaan viimeinen Japanissa viettämäni.

Näissä merkeissä jatkan tovisen kanjien pänttäämistä.