Tokio toisella vilkaisulla

Alkaa olla korkea aika saada vähän elämää blogiinkin, joten ajattelin ennen tämänpäiväisiä suomalaiskavereiden läksiäisiä aloitella purkamaan lähtien viime viikon Tokion matkasta veljesten seurassa. Myöhemmin lisää luvassa, mutta olen viime aikoina yrittänyt uhrata vähän aikaa rahavirtojen kääntämiseen toiseen suuntaan etätöiden avulla, joten tänäänkin olisi ajatus ahkeroida hetki.

Edellisessä viestissä näkyykin mistä tilanne lähti, mutta toisin kun epäilin, eihän siitä blogaamisesta mitään sitten tullut, tekemistä riitti muutenkin. Shinkansenista rantauduttua suunnattiin viipymättä heittämään tavarat ryokan-tyyppiseen hostelliin, joka löytyi aloittelevasta keskikesän paahteesta johtuen hieman kuuman kävelyn jälkeen. Tulipa käveltyä myös Tokion yliopiston portin ohitse, vaikkakin myöhemmin löytynyt lyhempi reitti lähti hostellilta päinvastaseen suuntaan.

Homeikan-niminen yöpaikka oli kaikin puolin mukavan oloinen ja riittävän tilava. Alakerran isossa kuumassa kylvyssä tai huoneen lähellä pienemmässä mutta koko päivän auki olevassa vastaavassa hetken lojuttua oli mukava nautiskella juomisia huoneen omalla terassilla. Kauan (eli useita vuosia) kaivatusta kylvystä tulikin otettua ilo irti kolmeen otteeseen kahden yön viipymisen aikana. Ammeen lämpötila tuntui olevan veljille haaste, mutta oma mieltymys kaikkeen lämpimään pisti kyllä pulahtamaan kummempia viivyttelemättä jossain 45 asteen tietämillä olevaan veteen.

Ensimmäinen hostellivisiitti jäi kuitenkin pelkäksi kantamusten helpottamiseksi ilmastointilaitteella vilvottelun oheella, ja pian jatkettiin päivän kohteeseen, jonka vähän aiemmin oltiin päätetty olevan Akihabara. Metroliikunta sujui Tokion malliin sutjakasti, vaikka tällä kertaa tulikin törmättyä kahdeksi yhtiöksi jakautuvan verkoston aiheuttamiin epämukavuuksiin. Ison ison sähköllä toimivia laitteita (kutakuinkin kaikkia mahdollisia...) tyrkyttävän Yodobashi Kameran jälkeen suunnattiin varsinaiselle pikkukauppojen täyttämälle alueelle, jonka aiheuttama innostus kanssamatkaajissa oli vaihtelevaa. Suunnistus oikean liikkeen oikeaan kerrokseen ei minultakaan kokemuksesta huolimatta vielä oikein onnistunut, joten ostokset jäi tällä kertaa kokonaan väliin. Suuresti nautin kuitenkin, kun pääsin vihdoin pelaamaan MELTY BLOOD-peliä kuvan TAITO-arcadessa, vaikka se ei alkuperäinen ollutkaan, vaan ilmeisesti Act Cadenza, mutta se taitaa mennä jo liian otakuksi suurimmalle osalle lukijoista... Illan koittaessa palailtiin yöpaikkaan nauttimaan kylvystä ja korvaamaan edellisenä yönä lyhyeen jääneitä unia, mikä onnistuikin ihan mukavasti 13 tunnin ajan.

Levättyä jaksoi taas taivaltaa, ja koittavan päivän kohteena oli Shinjukun pilvenpiirtäjät ja kaupunkielämä. Isoja taloja ja isoissa taloissa oli kiva kuvata, mutta muiden ottaessa selvästikin homman hoidettavakseen, oli oma kamerani suurimmalta osin vaan laukussa lojumassa. Kuvaamisen lisäksi Shinjuku tarjosi esim. erilaisia vaatekauppoja, joista ostamisen löytäminen kuitenkin jälleen epäonnistui. Hämärän hiipiessä suunnattiin kummempia seikkailematta kävellen vielä Harajukun sillalle toteamaan sen olevan oletusten mukaisesti kutakuinkin tyhjillään, ja metrolla hostelliin varautumaan tulevaan iltaan.

Illan suunnitelma oli nauttia Roppongin yöelämästä, joka sitten osoittautui erittäin länsimaalaiseksi, ja sivukadulta löytyneen Yakitori-napostelun jälkeen poikettiin hakemaan Japanin tuntua harhailureissulla eteen sattuneesta manga-kahvilasta. Nuorempi osa seurueesta tykästyi paikkaan enemmänkin, mutta suurempi (määrällisesti) ja vanhempi osuus siirtyi netistä apua haettuaan (eli Jussi surffasi ja minä luin mangaa) yrittämään paremmalla onnella sukellusta yöhön. Menestys oli tällä kertaa huomattavasti parempi, ja jopa Kilkenny-tuopin sai huulilleen.

Onnistunen illan alkaessa näyttää kirkastumisen merkkejä, koki myös tuleva reissusuunnitelma valaistuksen, ja aiemmin epävarma kalatorireissu päätettiin toteuttaa. Eli suurena sushin ystävänä halusin maistaa parhaaksi mahdolliseksi sushiksi sanottua Tsukijin kalatorilta saapunutta herkkua, joka siis tarkoitti vielä hetken aiemmin polskineita mereneläviä. Jonottelun jälkeen vuoron saavuttua maistelin kieltämättä vähän kalliita (n. 3-4e / kpl) mutta ehdottomasti hintansa arvoisia susheja lopulta ihan ateriaksi asti, kun ei muuten malttanut lopettaa. Tilaisuuden koittaessa palaan ehdottomasti paikalle.

Kellon ollessa sitten jo jotain aamulla, käytiin vähän hostellilla lepäilemässä ja toteamassa check-outin koittavan. Vielä viimeisen kerran kylvettyä oli aika aloittaa poistuminen yöpaikasta ja vähitellen kaupungista. Poistumisen aikataulu nopeutuikin vähän yllättäen, kun Nagoyaan lähtevään shinkanseniin ei ollut kovin iltasella paikkoja. Jäljelläolevan ajan hyödyntäen veljekset suuntasivat vielä Akihabaraan, mutta itse jäin aseman ympäristöön etsimään epätoivoisesti, ja epäonnistuen, tuomisia Sendain ystävystölle. Joskus neljän aikoihin oli sitten aika jättää hyvästit kotiväelle ja kiirehtiä lompakkoa ikävästi kaivertaneeseen pikajunaan kohti tutumpia seutuja.

Reilussa kahdessa päivässä ei millään ehdi nähdä Tokiosta kun valitut palat, joten näkemistä vielä riittää, ja itseltänikin jo yhteensä yli viikon paikalla viettäneenä on vaikka kuinka kuuluisiakin paikkoja näkemättä. Palaan mielelläni hetken turistielämän jälkeen takaisin Sendaihin viettämään tavallista arkea (tosin kesälomaa...), mutta Tokion vierailu ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi.

Tapahtumia reissun jälkeen ei erityisemmin ole ollut, ja olen tosiaan yrittänyt hyödyntää lomaa rahatilannetta kohentaen. Ja taidan jatkaa nytkin niissä merkeissä, kunnes koittaa aika liittyä sanomaan juhlan merkeissä hyvästejä kahdelle suomalaisvaihtarille. Siitä ja muusta sitten taas myöhemmin lisää.