"I just called to say..."

...oli tämän vuoden teemana, kun Sendaissa järjestettiin 17. kertaa Johzenji StreetJazz Festival. Kesäloman lopun häämöttäessä vielä edessä, joskaan ei kovin kaukana, pääsin nauttimaan varsin isoksi tapahtumaksi osoittautuneesta festivaalista sen molempina tapahtumapäivinä. Ideana oli siis lähinnä puiden kattaman Johzenji-kadun täyttäminen ja ympäröiminen, ulottuen jo varsin etäälle itse tapahtumakeskuksesta, vajaan seitsämänsadan esiintyjän ja lukuisten vapaaehtoisten voimin alunperin ehkä nykyistä enemmän jazz-painotteisella musiikilla, josta paikallaolijat saivat nauttia vailla huolta maallisesta mammonasta. Tarjolla oli toki myös tyypillinen valikoima kojuja, joista tuli taas todettua makkaran puutteen unohtuneen aivan syystä grillivalikoimaa katsellessa ja maistellessa. Lomien alkaessa suurelta osaa kansaa olevan jo ohi, sai selvästi todeta mielissään, miten vielä muutama päivä aiemmin kovin hiljaiselta tuntunut kaupunki heräsi taas musiikin ja vajaan miljoonan sitä kuuntelevan voimin eloon.

Arkeen on kuitenkin vähitellen palattava, mikä tapahtunee vähitellen kuun loppupuolella ja seuraavaan vaihtuessa, kun labratyöskentely, kendo-harkat ja luennot alkavat taas täyttää päiviä. Sitä ennen on kuitenkin lähinnä tämä viikko vähän löysempää menoa, ja ajattelin hyödyntää ajan, niin hyvin kun se vaan onnistuu, opiskelemalla kieltä erinäisin keinoin. Ongelmana on kuitenkin vähän nuo keinot, sillä oppikirjasta pänttääminen ei minun tapauksessani ainakaan kovin kestäviä tuloksia anna. Myös yksin pitäisi kuitenkin pystyä opiskelemaan, joten mielessä on ollut totuttautuminen sanastoon ja kielenkäyttöön niinkin rasittavin keinoin kun japanilaisen draamaa ja animea (ensimmäisen tarjotessa useimmissa tapauksissa vähän realistisemman puhetyylin) katsomalla sekä mangaa ja muita japaninkielisiä teoksia lukemalla. Yksi mielessä käynyt keino on ääneen lukeminen, mitä pitää vaikka seuraavaksi kokeilla, sillä jotenkin olen päätynyt ajattelemaan muistini toimivan paremmin korvien kun silmien kautta (aivojen ollessa käyttökelvottomat moiseen...).

Joten, seuraavaksi kirja käteen ja lukemaan. Tällä kertaa jäi taas vähän lyhemmäksi, kun eihän täällä mitään tapahdu, mutta yrittäkää vielä vähän aikaa ilman yöllisiä vuodatuksiani. Eiköhän niitä taas koulujen alettua ole luvassa.