Loman loppua odotellessa

Vähitellen alkaa tosiaan koittaa paluu arkeen, mutta siinä määrin vähitellen, ettei siitä juuri kerrottavaksi asti riitä. Labralla olen käynyt tässä kuussa vasta kerran, ja luennoista ei ole vielä mitään tietoa. Kendo oli siis ensimmäinen kosketus tasaisempaan viikkorytmiin, kun tiistaina jatkui harkat entiseen malliin.

Omalta osaltani ei kuitenkaan aivan entiseen, joten voisin siitä jotakin mainita. Kuten varmaan olen aiemmin maininnut, tuli hankittua n. 800 eurolla varusteet kendon oikeaan harrastamiseen, eli sillä aiemmin ostamallani kepillä muiden hakkaamiseen ja hakatuksi tulemiseen. Ei kuitenkaan ole terveellistä ottaa vastaan iskuja edes neljään osaan hajoitetusta bambukepistä, joten varustus on huomattavan kattava, ja painoakin on. Vaikka olin toki aiemmin harjoituksen vuoksi pukenut ja riisunut varustusta, oli tiistaina ensimmäinen kerta käyttää sitä varsinaisessa harjoittelussa.

Saavuttuani paikalle tylysti myöhässä (mikä ei ole tapana, vaikka onnistuin möhlimään aikataulun kanssa hieman myös seuraavissa harkoissa), jäi venyttelyt sikseen, ja lämmittelyhuitelun jälkeen pistinkin jo varusteet niskaan. Muiden ollessa huomattavasti edistyneemmällä tasolla sain erikoiskohteluna tehdä lähinnä yhdenlaista harjoitusta, mikä ei kyllä sekään vielä oikein lähtenyt sujumaan, sillä huidoin tosiaan ensimmäistä kertaa täydellä varustuksella. Innostusta se ei kuitenkaan häirinnyt, ja totesin sijoituksen varusteisiin olleen varmasti oikea päätös, tarkoituksena kun on jatkaa harrastamista tosiaan mahdollisimman aktiivisesti ja pitkälle.

Vaikka ennen lomaa uhkailin käyväni ahkerasti harjoittelemassa itsekseen, jäi kiireiden ja laiskuuden yllättäessä shinain heiluttelu lomalla muutamaan kertaan. Ei siis tullut yllätyksenä, kun sain heti lämmittelyssä varpaat punaisiksi ja lihaksia kipeiksi sieltä täältä, yleisen väsymyksen lisäksi, mutta pienenä yllätyksenä sain myös selkäni kipeäksi, mikä rajoitti huomattavasti liikkumista seuraavana päivänä (yleisen väsymyksen lisäksi). Venyttelyn puute ja varusteiden ensimmäinen kunnon käyttökerta lienee syinä, mutta kyseessä oli luultavasti kuitenkin vain lihaskipu, sillä torstain harjoitukset sujuivat selän osalta taas ongelmitta. Paria uutta harjoitustapaa opetellessa sain kuitenkin japanin "eihän tosta tuu mitään"-muunnoksen eli "ihan hyvä, mutta..." sen verran useasti vastaukseksi, että pitää taas miettiä josko kävisi itsekseen harjoittelemassa vähän sujuvammaksi shinain liikeratoja. Jos nimittäin itse liikkeen tekeminen vaatii suuremmin keskittymistä, ei sen tekeminen varusteissa vastustajan seisoessa edessä ole kovin sujuvaa, vielä kun pitäisi muistaa missä järjestyksessä mitäkin piti tehdä ja kuinka monta kertaa. Mutta vasta kahdet harkat takana, eiköhän se siitä vähitellen.

Mutta otsikkoon viitaten, lomaa tässä vielä koulun osalta on, joskin on hieman enemmän kun hieman hämärän peitossa, milloin pitäisi alkaa näkyä labralla aktiivisemmin. Tänään oli suunnitelmissa käväistä taas näyttämässä naamaansa tylyn lyhyesti lukien sähköpostit ja tarkistaen onko jotain tapahtumia luvassa, mutta kellon lähestyessä jo kahta alkaa vähitellen laiskuus voittaa. Jos vaan lähettäis tutorille viestin...

Kielen opettelu etenee luonnollisella (liian hitaalla) tahdilla televisiota seuratessa, mangaa lukiessa ja käyttäessä parhaansa mukaan hyväksi mahdollisuudet keskustella japaniksi. Harvoin olen näin paljon odottanut tunneille pääsemistä, kieliopinnot ovat tosiaankin nyt tärkeimmässä asemassa koulunkäynnin osalta.

Päivän ohjelmaan saattaa sisältyä myös vaateostoksia, sillä kaapin sisältö on jo osoittanut monenlaisia puutteita. Saatuani tietää parin käytettyjen vaatteiden kaupan (olettaisin suomessa olevan vastaavan konseptin, mutta itse en juuri tunne), voisin käydä esim. oleskeluvaatteita metsästämässä. Ennen mihinkään liikkumista taitaa kuitenkin olla venyttelyn aika.