Läksiäistelyä

Eilen, tai nyt jo toissapäivänä, yritettiin laajennetun sisarusporukan voimin saada minut tajuamaan, että olen tosiaan lähdössä melko kauas melko pitkäksi aikaa. Sopivan kokoinen porukka vapaaehtoisia kerääntyi siis Tampereelle viettämään läksiäisiä saunomisen, ruokailun ja muun illanvieton merkeissä. Illallisen alkaessa perhepiirissä tyypilliseen tapaan puolenyön aikoihin, pääsi itse kokeilemaan temaki sushin käärimistä. Myös edellisenä päivänä leipomani pikkuleivät kelpasi kuulemma syötäväksi.

Itse tilaamani Hazukin pakettia osasin odottaa, mutta sain avata muitakin lahjuksia. Yritin myös harjoitella japanin puhumista, mutta osoittautui, että keskustelunaiheen keksiminen on vain ongelmista ensimmäinen, ei ainoa. Pikkutunnit meni päätöksentekotaidoistani huolimatta kivasti kaukosäätimenpyöritystä myöten. Herättyäänkin sai vielä nauttia aamusaunasta ja kunnon aamiaisesta.

Ihmisten tapaaminen porukalla oli erittäin mukavaa, reilun kahden kuukauden ikäisen kummitytön serkkuineen myös ollessa menossa mukana. Tiedossa lienee jonkinlainen palautuminen rytmiin, jossa muita ihmisiä näkee kahtena päivänä viikossa. Sille on kuitenkin toivottavasti tiedossa päätös, kun parin viikon päästä tyhjennän kämpän tavaroista, ja viikko siitä laskeudun Naritan kentälle. Tokiossa on kutakuinkin kahden ja puolen Suomen verran ihmisiä, joten en luultavasti onnistu välttelemään niitä kaikkia.

Niin, ja huominen Signaalinkäsittelyn sovellusten tentti, siis se, joka alkaisi viiden tunnin päästä... ei oikein tullut luettua, joten lienee turhaa vaivautua ihmettelemään puoliunessa tenttipapereita. Opetellaan sitten kun on pakko.

Majoitusta Tokiossa pitäisi varmaan myös alkaa jo varailemaan. Täyttä näytti olevan, mutta vähän kauempaa saattaisi löytyä. Pitänee tiistaina selvitellä minkälaisia suunnitelmia kahdella muulla saman alkumatkan kulkevalla on yösijan suhteen. Seuraava viikonloppu kuun vaihtuessa neljänteen tulee luultavasti oltua Tokiossa itsekseen, toivottavasti ei kovin pahaa romahdusta ole tiedossa.