Harhailua

En selvästikään osaa matkustaa. Päivän "suunnitelma" oli mennä jonnekin isoon keskustaan päin ja katsella mitä sieltä löytyy. Lähdin joskus puolenpäivän jälkeen matkaan todettuani heränneeni liian myöhään hotellin suomalaisista seuraa saadakseni, eikä TTYläisinkään saanut yhteyttä. Palattuani takaisin vähän matkan päästä hakemaan kameran akkua (minkä puuttumisen huomasin, kun lähellä metroasemaa kukki sakura riittävän näyttävästi minun kuvaamishaluni herättääkseen) matkustin metrolla Roppongille, ja jaksoin aivan liian kauan ihmetellä asemalta noustuani jotain isoa tornia sisältä ja ulkoa (meinasin siellä syömässäkin käydä, sushia, mutten uskaltanut...). Sitten aloitin harhailun aikomuksena suunnata jotain lähistön temppeliä päin, mutta ajauduin aika pahasti väärään suuntaan. Väärässä suunnassa löytyi taas soba-paikka, joka täytti (nyt jo pahasti tyhjenneen) taas pikaisesti vatsan. Tällä kertaa täytteellä oli pyrstö, muuta en tiedä kun ei automaatissa ollut kuvia ja nimi oli kanjeilla.

Harhailu jatkui varsin pitkään, ja jossain vaiheessa löysin itseni ilmeisesti läheltä Tokyo Towerin juurta (en nyt ihan varma voi olla, ei sillä ollut nimilappua kaulassa), ja tajusin välittömän tarpeen suunnistaa kohti pohjoista. Pienehkö, ilmeisesti jonkun yliopiston läheisyydessä ollut hanami-kokoontuma parine kojuineen, joku temppeli myöskin sakura-kukintoineen sekä mielenkiintoisen näköiset pienemmät kujat aiheuttivat kuitenkin sen, etten lopulta löytänyt etsimääni temppeliä, ja päätin mennä metrolla vielä Ginzaan. Vasta melko täyteen (ei aivan, pystyin liikkumaan jopa repun kanssa vain vähän tönimällä) metroon astuttuani tajusin Ginzan olevan kävelymatkan päässä, kun tavoiteasemani osoittautui heti lähtöasemastani seuraavaksi.

Ginza oli jotain aivan muuta kun hotellini lähiseutu (kuten myös Roppongi jonkin verran). Illan koittaessa näin mahdollisesti ensimmäistä kertaa omin silmin, miltä näyttää suurkaupunki pimeän tullen. Taisiis, kuten sanoin, illan tullen, pimeäksi sitä ei oikein voi väittää. Kauppavalikoima oli kuitenkin vähän vääränlainen tyyliini ja tarpeisiini, joten päädyin taas kerran harhailemaan (eli siis kävelemään satunnaisia katuja ihmetellen ympäristöä, jos harhailuni olemus ei vielä ole selvinnyt). Päämäärättömyydestä huolimatta Ginzan kiertely oli ihan antoisaa, sillä täällä ikkunasta näkyy tosiaankin pääasiassa matalaa asutusta ja pikkupuoteja ja -ruokaloita, mihin olen olemattoman vähäisistä kokemuksistani huolimatta kovin tykästynyt. Akihabara oli toki myös aivan erilainen, mutta siellä vielä jotenkin tuntui pikkukauppojen luonne, perus tavarataloja lukuunottamatta.

Kuten ensimmäisen Akihabara-käynnin jälkeen, sain huomata, että päivää kannattaa suunnitella vähän tarkemmin etukäteen. Pidän liikaa ympäristön ihmettelystä, joten jos en löydä mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta, päädyn tyytyväisenä ihmettelemään vastaantulevia katuja ja kujia, samalla harhaillen yhä kauemmas alkuperäisestä kohteesta. Jääpähän sitten vielä luultavasti aika paljon katseltavaa, kun joskus myöhemmin tulevan vuoden aikana tulee Tokiossa käytyä.