Akihabara

Pari ensimmäistä päivää keskityin tottakai tutkailemaan Akihabaran tarjontaa tekniikasta innostuneelle animehörhölle. Lienee useimmille selvää, miten täydellinen kyseinen yhdistelmä on. Ensimmäisenä päivänä en kuitenkaan löytänyt kuin yhden 8-kerroksisen tavaratalon, jossa katselin erinäistä elektroniikkaa useamman tunnin, ja ostin kannettavan laturiin japanilaishännän sekä webbikameran. Eksyin myöhemmin myös suunnilleen yhtä korkeaan kirjakauppaan, jossa kävin parissa ylimmässä kerroksessa katselemassa anime-orientoitunutta valikoimaa (mangaahan oli toki vähän laajemminkin tarjolla). Sieltä mukaan tarttui 2-osainen Melty Blood -manga, jonka ohi en kielimuurista huolimatta voinut vannoutuneena (vaikkakin turhan valikoivana) TYPE-MOON -fanina kävellä. Myöhemmin kotona sisältöä vilkaistuani (juu, en katsonut mitä ostin, en edes ollut aluksi varma oliko se manga vai varsin suositulta vaikuttava novelli-tyyppinen kirja) huomasin kuitenkin kanjien olevan selvennetty furiganalla kattavasti (kanjin vieressä lukutapa hiraganalla eli tavumerkeillä), joten saatan oikeasti pystyä lukemaan tuota.

Ruokailu hoitui eilen asemalla törmäämässäni soba/udon -puodissa, jossa vähän aikaa arvottuani tuli joku automaatille (jossa ruoka valittiin ja maksettiin) neuvomaan. Neuvoista huolimatta päädyin painamaan summassa jotain nappia sopivan hintaisten lämpimien ruokien suunnalta. Soba-tempura maistui hyvin. Ruokailun jälkeen taisin vielä vähän harhailla, ja suuntasin sitten hotellia päin jo tutuksi tulleella Hibiya-metrolinjalla. Loppupäivä meni kotiinpäin yhteyttä pidellessä ja kameraostosta suunnitellessa, lukuunottamatta 7eleven-kauppareissua illallista silmälläpitäen. Iltaruoka koostui kaakao-tölkistä ja kareeman-möykystä eli jonkinlaisesta currynmakuisella täytteellä varustetusta sämpylästä, joka myöskin osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi. Ruokailun osalta tullen jatkamaan samaa arpalinjaa.

Tänään sitten lähdin Akihabaraan vähän paremmin varustautuneena. Katselin kartasta minne pitäisi mennä, ja lähdin tuttua reittiä matkaan aikomuksena käyttää rahaa ainakin kameraan. Vielä ennen metroa päädyin, pienen käveleskelyn jälkeen, aseman läheltä löytyneeseen ravintolaan, jossa kolmeen asti ulottunut lounasaika sopi hyvin aamupalarytmiini. Jonkinlainen päivän ateria oli tarjolla, joten arpominen oli tavanomaista helpompaa, vielä kun sain tietää sen sisältävän kanaa. Aika tutun oloista jotenkin kuorrutettua kanaa, miso-keitto ja möykky tofua, jonka syömistapaa en oikein tiennyt ja sitä arpoessani sain ohjeen pistää siihen soijakastiketta sekä lusikan ja haarukan, joita ilman kuitenkin sanoin (niin kohteliaasti kun osasin, eli ei kovin) pärjääväni ja niin myös käsittääkseni tein.

Akihabaran asemalta lähdin järjestelmällisesti haarukoimaan aluetta ensin katu kerrallaan aseman toiselta puolelta, ja myöhemmin (tulosten vaikuttaessa laihahkoilta) toiselta puolelta. Jonkin aikaa (en edelleenkään omista minkäänlaista toimivaa kelloa, paitsi nyt kamerassa) etsiskeltyäni löysin lupaavan näköisen hifi-liikkeen, ja sen lähettyviltä kyltin, joka näytti electronic districtin sijainnin. Sen jälkeen matkanteko pysähtyi kuin seinään, sillä en voinut olla käymättä vastaantulevissa manga-/dvd-/keräilysäläliikkeissä, joilla oli korkeutta paljon enemmän kun pituutta ja leveyttä yhteensä. Ylöspäin kiivetessä yleensä ikärajakin nousi, enkä onnistunut paikallistamaan minulle riittävän kevyttä materiaalia pelien puolelta (vaikka harkinnassa olikin). Keräilytavaroista löytyi (myös) omiin mieltymyksiin turhankin hyvin sopivaa sälää, ja rahaa meni (ostamattomuusyritysten ollessa lukuisia ja yleensä onnistuneita) muutaman figun ja Megamin (lehti) deluxe-numeron verran. Ajattelin tuon lehden avulla yrittää vähän lukea, mutta ei siinä näytä olevan tekstiä laisinkaan. Ei muuten haittaa yhtään :D

Jossain vaiheessa suuntasin sitten jo tuttuun Yodobashi-tavarataloon kameroita katselemaan. Pitkän tovin itsekseni ihmeteltyäni uskaltauduin tarjoutumaan huomattavan innokkaiden myyjien palvelun kohteeksi, ja hintasuunnitelmien noustessa pääsyin jonkinlaisen kaupan asettaman arvoasteikon mukaan Best #1 -pokkariin, eli Ricoh Caplio R6. Vaikuttaa pienen tarkastelunkin jälkeen ihan kelpo kameralta, joten tästä eteenpäin luvassa on sitten myös kuvia. Jos vielä joku osaisi neuvoa, mistä löytyisi joku sopiva kuvagalleriasofta tai peräti hosti, niin saisi ne näytille ja vaikka liiteltyä thumbnaileina blogiin. Pyytämällä saa nyt, mutta en viitsi tähän pistää osoitetta. Eikä niitä kuvia vielä juuri ole, vähän kokeilin käyttöä, seuraavaksi pitäisi opetella kuvaamaan.

Nyt sitten taas nukkumaan, jotenkin se rytmi menee täällä japanissakin helposti tänne yhteen asti. Huomenna sitten jotain ihan muuta, mahdollisesti vähän keskeisempien kaupunginosien tutkailua, esim. Shinjuku, Ginza tai Shibuya. Matkaseuraa saattaa löytyä hotellin suomalaistuttavuudesta (jonka nimi olisi varmaan hyvä pitää mielessä...), ja jos niistä TTYläisistäkin jotain vielä kuuluis. Minamisenju kuittaa.