Vuosi nuoruudestani

...tai ainakin kymmenen kuukautta. Sen aikaa on päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Sen verran pitkä aika, että luin itsekin mielenkiinnolla edellisen kirjoituksen läpi ja muistelin millaisia ajatuksia oli mielessä viime syksynä, muuton jälkeen uudessa työpaikassa ja uudella paikkakunnalla.

Tällä kertaa voisin ihan vain muistella, mitä elely edellisen julkaisun jälkeen on tuonut tullessaan, tai ainakin sen mitä siitä on jäänyt mieleen. Valtaosa liittynee taas töihin, joihin aika ja ennen kaikkea energia on paljolti uponnut, mutta mukaan mahtuu tuttuun tapan myös kendoa, asumisasiaa, vähän matkailua ja paljon ajatuksenvirtaa. Koitan aloitellessani etsiskellä musiikkia viemään mukanaan, joten nyt: GT vs Project C: Voices Of Trance, December 2014.

Edellinen kirjoitukseni jäi siihen, miten kämppä oli alla mutta kalustuksessa oli pieniä puutteita, kuten tuolit ja pöydät. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, ja ruokapöydän, tietokonepöylän sekä parin tuolin lisäksi löytyy kirjahylly sekä tauluja makuuhuoneen, olohuoneen ja eteisen seinillä, uusia sohvatyynyjä, kynttilöitä ja pari muuta koristetta. Teekannuja on pari kappaletta ja niillä tulee keiteltyä päivittäin useita kannullisia Japanista tilattua tuoretta vihreää ja välillä vähän muutakin. Viimeisimpänä lisäyksenä mokkapannu Brikka ja kahvimylly papujen jauhamiseen. Paikka alkaa tuntua jollain tavoin kodilta, vaikka ei täällä ihan kaikki vieläkään ole kohdallaan. Olohuoneeseen tarvitsisi kunnon maton, ja seinät on edelleen melko tyhjillään.

Mutta sitten niihin työasioihin. Viimeksi mietiskelin, että lieneekö vähän hankalasti alkanut työ luistaa paremmin, kun pääsee alkukankeudesta eteenpäin, mutta paremminkin se on osoitteutunut pidemmällä tähtäimellä toimimattomaksi ratkaisuksi. Työporukka on erittäin mukava, työympäristö riittävän rento, työpiste varsinkin yhden siirtymisen jälkeen oikein hyvä työhön keskittymiseen, ja työmatka erittäin kätevä. Mutta itse työn sisältö ei valitettavasti ole aivan sitä, mitä haluaisin pisemmän päälle tehdä, enkä pääse mielestäni käyttämään osaamistani riittävän hyvin. Jos nyt menee hieman yksityiskohtiin, niin haluaisin keskittyä web-sovelluksiin ja selaimella toimiviin pilvipalveluihin, koska se ovat mielestäni nykyaikainen ja tulevaisuudessakin pätevä alusta. Vaikka webin tärkeys jollain tavalla firmassa ainakin johtotasolla nähdään, niin suhtautuminen siihen on pääosin lähinnä halveksuvaa tai pelokasta. Lisäksi firman prosessit poikkeavat turhan paljon siitä, mikä minusta olisi hyvä ja tehokas tapa tehdä ohjelmistoja, vaikkakin siihen on tullut ja tulossa selviä parannuksia työntekijöiltä kerätyn palautteen perusteella. Mutta ei tarpeeksi, joten olen jo hyvän aikaa pitänyt silmiäni auki uuden työpaikan varalta, ja viimeisen pari kuukautta aktiivisesti etsinyt sellaista.

Viime viikolla tärppäsi, kun löysin pari hyvältä vaikuttavaa työpaikkailmoitusta. Hieman tapani mukaan asiaa pohdittuani (eli välteltyäni tekemästä mitään liian hankalaa sen eteen) sain pyhitettyä muutaman tunnin ansioluettelon ja portfolion hiomiseen sekä hakemuksen kirjoittamiseen ja lähetin yhden vastauksen, lähinnä sijainnin ja roolin (olen vielä hieman epäilevä senior-rooleja kohtaan) perusteella parempaan ilmoitukseen. Ja pari päivää myöhemmin sain sähköpostin (tai no, puhelun, mutta olin töissä enkä huomannut sitä), jossa sovin puhelinhaastattelun tulevalle perjantaille, eli eiliselle. Ennen haastattelua jännitin melko paljon, mutta puhelu sujui yllättävänkin hyvin, ja työpaikka vaikutti erittäin sopivalta minulle, sekä itseni että haastattelijan mielestä. Seuraavaksi on luvassa virallisempi haastattelu paikanpäällä reilun viikon päästä. Uskallan jo varovaisesti toivoa parasta, joten olen jo käynyt hieman mielessä, miten kerron uutiset nykyiselle työnantajalle, joka jo nyt etsii lisää koodareita täyttämään Aberdeenista poismuutoista johtuvaa vajetta. Mutta johtuen ylempänä selittämistäni syistä, sekä siitä, että melkein 20% suurempi palkkapyyntöni uuteen työpaikkaan ei tuntunut olevan ongelma, en oikein usko nykyisellä olevan minulle mitään tarpeeksi houkuttelevaa tarjolla. Mutta katsotaan miten haastattelu menee, ja sitten on varmaan aika pohtia käytännön asioita. Tuleva reissu Suomeen myös sotkee hieman, mikäli työpaikan vaihtaminen sattuu menemään lähelle sitä.

- - -

Jatkan juttua yön nukkumisen jälkeen, jotta saisin kasaan riittävän mielenkiintoisen kirjoituksen enkä vain tynkää, joka lopulta kuitenkin jää ainoaksi kirjoitukseksi kuukausiin. Työhommat tuli käytyä aikalailla kattavasti läpi, joten lienee aika muistella mitä kaikkea muuta on tullut tehtyä viime syksyn ja kevään aikana. Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti Kendo, jota on tullut hyvinkin aktiivisesti jatkettua melkein koko ajan, lukuunottamatta parin kuukauden taukoa viime vuoden lopulla, johtuen astetta pahemmasta nilkan nyrjähtämisestä (mietin laittaisinko kuvia, mutta ehkä parempi jättää omaan arvoonsa ja säästää lukijoita). Muutamalla leirillä on tullut käytyä, lähinnä Glasgowssa jos oikein muistan, mutta harmillisesti kisaamismahdollisuudet on ollut kovin vähissä. Hieman kauemmas jos olisi valmis lähtemään, niin kisaamaan pääsisi melko useastikin (esim. Lontoossa, Tukholmassa, Suomessa ja ylipäätään Euroopassa), mutta se edellyttäisi huomattavaa summaa matka- ja majoituskuluihin sekä ylimääräisiä lomapäiviä, koska lennot ei juuri koskaan sovi ilman ylimääräistä yöpymistä sekä ennen että jälkeen kisan. Lähimmäs kisaa pääsin Aberdeenin oman kendoklubin järjestämässä Thistle Cupissa, mutta siinä osallistujien ylätasorajana oli 2. dan, jonka minä pahus menin ohittamaan kun suoritin vuosi sitten 3. danin. No, pääsin sitten tuomaroimaan kisoja, mikä oli kyllä ainakin riittävän haastava kokemus. Odotan kuitenkin innolla, että pääsisin osallistumaan joihinkin kisoihin, vaikka menestymistä ei varmaan kannata odottaa kun yleensä on ollut vaikeuksia voittaa yhtäkään ottelua saati sitten päästä alkulohkoista jatkoon, ja tällä hetkellä tuntuu kisakunto olevan vielä pudonnut aikaisemmasta. Mutta treenaamalla se paranee, joten sitä pitänee tehdä riittävän ahkerasti. Erittäin harmillisesti kuitenkin Aberdeenin klubin johtohahmo ja korkeatasoisin jäsen muutti juuri noin viikko sitten pois (yhdysvaltoihin), joten minun pitänee seuraavaksi korkeimpana alkaa ottamaan enemmän vastuuta opettamisesta, ja myös omasta kehittymisestä. Olen tähän mennessä melko vahvasti tukeutunut aina silloisen seurani ohjaajiin ja ollut melko laiskakin ottamaan asioista itse selvää, mutta tästä eteenpäin tilanne väkisinkin muuttuu, joten tärkeäksi osaksi kendoa tulee aikaisemman lisäksi seminaareissa kiertäminen ja siellä opittujen asioiden muistaminen ja jakaminen eteenpäin, sekä asioiden tutkiminen itsenäisesti esim. netistä ja kirjoista. Jos vain pystyn vastaamaan haasteeseen kelvollisesti, se teke varmasti hyvää kendolleni sekä myös muuten itseluottamukselle ja johtamistaidoille.


Koitan kovasti miettiä mitä kerrottavaa olisi normaalista arjesta työn ja kendon lisäksi, mutta aika hiljaista sillä rintamalla on ollut. Niin kuin tuli jo sanottua, työ vie suurimman osan energiasta, joten mitään kovin ihmeellistä ei yleensä vapaa-ajalla ehdi tehdä, silloin kun sellaista sattuu jostain siunaantumaan. Pari viime kuukautta on ollut hieman poikkeuksellista, kun kesän ajan kendotreenejä on vain kahdesti viikossa neljän sijaan, ja lisäksi omat työprojektit päivätyön ulkopuolelta on vähitellen loppuneet tai olen jättäytynyt niistä ajanpuutteen vuoksi. Hieman vaihtelua on kuitenkin mahtunut mukaan, joululoma Suomessa sekä pari viikonloppua lähiseudulla reissatessa tai täällä reissaavia viihdyttäessä. Viikonloppumatka Edinburghissa antoi pääkaupungista hienon vaikutelman ja siellä tulee varmasti käytyä useamminkin. Silloin reissun syynä oli äänestäminen eduskuntavaaleissa, ja politiikkaa on muutenkin mahtunut vuoteen aika paljon tavanomaista enemmän. Syksyllä Skotlanti äänesti itsenäistymisestä, jolloin 45% oli itsenäistymisen kannalla ja 55% sitä vastaan. Keväällä oli UK:n parlamenttivaalit sekä Suomen eduskuntavaalit, joissa molemmissa valta vaihtui pelottavan vahvasti konservatiivisille puolueille. Seurauksena on molemmissa maissa ollut puheita ja myös toimia tukien karsimisesta esim. opiskelijoilta, maahanmuuttopolitiikan kiristymisestä sekä verojen laskemisesta. Lisäksi Suomen ydinvoimalupafarssi on herättänyt huvittuneisuuden ja pelon sekaisia tunteita viime viikkoina. Toistaiseksi olen pysytellyt mukavuusalueella keskustellen ihmisten kanssa välillä kun aihe nousee esille, mutta saa nähdä mihin sitä vielä tulee lähdettyä jos tilanne oikein kärjistyy.

Mitä otsikkoon tulee, niin täkäläisistä portsareista huolimatta en nyt välttämättä ihan niin nuori ole kuin aiemmin, mutta rehellisesti sanoen ei se kyllä hirveästi siltä tunnu. Ennemminkin tekee yhä useammin mieli palata siihen, mitä joskus aikaisemmin oli, mikä on varmaan erityisen ymmärrettävää kun asuu ulkomailla poissa kaikesta tutusta ja tutuista. Odotan tulevaa Suomen-reissua innolla, ja harmittelen jo valmiiksi sen lyhyyttä, mutta kun lomapäivät on rajallisia ja tuleva puolisokin sai kesäksi hyvän työn, niin ei ole varaa kovin paljon viettää lomaillessa. Suunnitelmissa on myös viettää Joulua tällä kertaa vähän lähempänä nykyistä kotikoloa, ajan ja rahan säästämiseksi, mutta luultavasti lyhempiä kotimaanmatkoja tulee tehtyä syksyllä ja keväällä jokunen.

Kovin tuli selväjärkinen ja informatiivinen kirjoitus. Lupaan yrittää seuraavalla kerralla paremmin saada näppäiltyä ajatustenvirtaa ja sekavia kuvauksia menneistä ja tulevista aivoituksista, ettei nyt aivan näin tylsäksi tämä blogi mene. Ja kyllä, aion jatkaa blogia, vaikka välillä tallaisia turhan pitkiä taukoja tuleekin.