Lisaboy ja the Day of Rebirth

Kolmetoista vuotta sitten. Herranen aika sentään, kun siitä on pitkään.

Sinällään kiva huomata, että olen jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä ollut kohtuullisen hyvin perillä siitä, mitä oikeasti haluan tehdä, ainakin jollain tavalla. On väistämättömän nostalgista kuunnella omia sävellyksiä ja lukea niihin merkattuja päivämääriä vuosituhannen alusta. Jopa siinä määrin, ettei tästä kirjoittamisesta oikein tule mitään. Mutta silti, en kyllä tiedä olenko saavuttanut oikeastaan mitään, jos miettii mitä kaikkea aikoinaan tein ja halusin. Tykkäsin säveltää, joten sävelsin. Tiesin, että haluaisin olla säveltäjä, mutta en oikeastaan liikkunut lainkaan siihen suuntaan.

Tässä välissä soimaan jotain vähintään yhtä nostalgista, upeaa musiikkia. Näihin tulen vielä palaamaan joskus, mutta vielä tällä kertaa jätin viinipullon avaamatta, kun kello ehti jo ihan ensimmäisillä riveillä yli yhden. Ensi kerralla sitten.

Jottei kirjoitus jäisi tyngän lisäksi muutenkin täysin vaille sisältöä, voisin vaikka kertoilla suunnitelmista ja suunnittelemattomuuksista tulevaisuuden varalle. Ensi viikolla on luvassa työreissu Suomeen, mikä tietää paria yötä matkustamista ja viikon verran epäilemättä hyvin kiireisiä työpäiviä. Kyseessä on siis samainen ITK-konferenssi, josta taisin joskus blogiinkin kirjoitella. Töiden lisäksi pääsen kuitenkin toivottavasti osallistumaan yksiin kendotreeneihin kotiseurassa, mikä on ehdottomasti parin unettoman yön arvoista (joskin unettomat yöt saattavat tehdä treeneistä vähemmän onnistuneet kuin toivoisi). Yritän parhaani mukaan näyttää monipuolisen harjoitteluseuran ja erilaisten opetustyylien ansiosta tapahtuneen kehityksen.

Reissuviikon jälkeen on Englannin puolella luvassa erinäsitä ohjelmaa, muun muassa Delainin / Within Temptationin konsertti (pitäisi varata majapaikka ja matkaliput), suomen opettamista, kendokisat (London Cupista kirjoittanen myöhemmin enemmänkin) ja niihin valmistumista, graduointiin valmistumista, sekä ehkä joskus päätös siitä missä maassa seuraavat viisi vuotta pitäisi viettää...

Mutta nyt lienee parasta painua maate. Huomennakin odottaa epäilemättä hyvin kiireinen työpäivä. Kommentoikaa hyvät ihmiset, se on kivaa!