Vinkkejä suunnitelmalliseen kirjoittamiseen

Suunnitelmallisuuden ensimmäinen vaihe: nosta pääsi ja katso ympärillesi. Älä tuijota alas paperiin, vaan seuraa värejä, valoja ja ihmisiä samalla, kun viet katsetta puolelta toiselle. Välillä mahdollisimman huomaamattomasti, kuin odottaisit jonkun astuvan ovesta sisään tai näkisit tutun kävelevän ikkunan ohi. Välillä niin taiteilijamaisesti kuin vain pystyt: käännä päätäsi aivan tasaisesti ja anna katseesi siirtyä pienin hypyin esineestä toiseen, ihmisestä toiseen.

Suunnitelmallisuuden ensimmäinen ongelma: paperi pysyy puhtaana. Ajatukset pyörivät päässäni ja muodostavat lauseita, ideoita, tarinoita, mutta en osaa valita oikeaa lausetta, toteuttaa oikeaa ideaa, kertoa oikeaa tarinaa. Miksi kirjoittaisin yhden lauseen, mutta jättäisin toisen kirjoittamatta? Miten hylkään ajatukset, joihin ehdin kiintyä? Miten kiinnyn ajatukseen, jonka heti kohta hylkään? Eikä mikään kelpaa sellaisenaan, vaan pitäisi pohtia ja suunnitella suurempaa kokonaisuutta.

Suunnitelmallisuuden toinen vaihe: laske pääsi ja sulje silmäsi. Ota yhdestä lauseesta kiinni ja maista sitä. Kokeile. Mielessä, suussa, paperilla, luonnossa. Unohda, että olet suunnittelemassa, ja toteuta. Tee valmista yhdellä henkäisyllä. Mutta kun henkesi on lopussa ja ruumiisi tahtoo seuraavaa, pysähdy. Olet ottanut askeleen, ja nyt tehtäväsi on valita suunta seuraavalle.

- Paskat! Et oo itekään saanu mitään sataa sanaa kummempaa aikaan, miks mää kuuntelisin jotain vinkkejä sulta?
- Koska oon vanhempi. Ja siks oon miettiny näitä paljon pitempään.

Kolmen korttelin päässä iltaruuhka valuu keskustaan pieniä katuja pitkin yhtä kireän näköisenä kuin ratin takana istuvat toimistotyöläiset. Valot vaihtuvat keltaisesta punaiseksi, mutta jonon häntänä oleva kuski päättää ehtiä kotiin ennen kuin äitinsä soittaa.

- Mm, no mut... Jos siis haluis jotain vähän pitempää, niin miten sitä oikein pitäis lähtee tekeen?

Kolmen korttelin päässä ihmiset kiiruhtavat kaupasta kauppaan ja töistä kotiin. Vaikka ei kaikilla, joilla näyttäisi olevan kiire, välttämättä sellaista ole. Jotkut vain kävelevät luonnostaan nopeammin. Ihmisten ohi kävelevä poika kuuntelee musiikkia ja pitää katseensa tiukasti kiinni pian edessä olevissa liikennevaloissa. Kun seuraa autojen valon vaihtumista jalankulkijoiden valon sijaan, voi ennakoida suojatien vihreät valot ja kävellä hidastamatta turhaan.

- No kai ny jos sää seuraat mitä ihmiset tekee, niin kai ne ny jotai suunnitelmallista tekee.

Tällaista tällä kertaa, mitään henkeäsalpaavaa saatetekstiä en tällä kertaa liitä mukaan. Pahoittelut harhaanjohtavasta otsikosta. Saa kommentoida!