Paluu, ties kuinka monennen kerran...

Tänään ei ole oikea päivä. Kuolla. Ehkä parin päivän päästä, kun ei ole kaikenlaista häslinkiä viikkosiivousten ja työjuttujen kanssa. Tai mistä sitä tietää, ainahan niitä uusia työjuttuja tulee sitä mukaa kun saa edelliset tehtyä. Pitäisi opetella sanomaan ”Ei” kun ei vaan riitä aika tai kun haluaisi käyttää sitä aikaa johonkin vähän mielekkäämpään. Milloin vaikka viimeksi kävin elokuvissa? Niin no se yksi, ei siitä montaa viikkoa ole, mutta se nyt ei ollut mikään erityisen hyvä, vaikkei nyt niin huonokaan. Mutta sellanen oikein hyvä elokuva, jonka jälkeen on vähintään puoli tuntia ihan muissa maailmoissa eikä ympäröivä todellisuus tunnu millään tavalla merkitykselliseltä. Sellasen elokuvan haluaisin katsoa. Tai musiikkikin kelpaa. Ei muuten ole ollenkaan huonoa tämä Birthday Massacre vaikka sitä onkin tullut syksyn ja kevään aikana kuunneltua aika runsaalla mitalla useaan otteeseen.

Kyllä, rakkaat ystäväiseni, olen palannu blogin pariin. Tämä johtunee siitä, että pitkästä aikaa on aikaa avata pullo viiniä ja nautiskella siitä paria täydellistä naista pisempään. Japani-blogini töksähti aivan täysin, kun huomasin, ettei aika riittänyt mitenkään kaikkeen siihen, mitä Japanissa olisi pitänyt kokeilla, kokea ja nähdä. Kolme viikkoa kolmella paikkakunnalla, varsinkin kun yksi niistä on ympäripyöreästi "Tokio", oli mitä ilmeisemmin auttamatta liian lyhyt aika. Ei sillä, etteikö reissu olisi ollut antoisa, mutta ainakin näin jälkikäteen (jep, reilu puoli vuotta jälkikäteen...) ajateltuna aika siellä tuntui välähtävän ohitse. Matkaseura oli ilmeisesti ihan tyytyväinen reissuun, ja itse aloin reissun aikana ja sen jälkeen huomata taas vähitellen niitä pieniä ja vähän isompiakin asioita, jotka auttamatta vetävät minua aina vaan itään päin. Joku ihme siinä vaan tuntuu viehättävän, vaikka en nykyään vietäkään ihan joka iltaa ja yötä animea katsellen tai uusia mangapokkareita netistä tilaillen.

Mutta se siis siitä. Jos nyt välttämättä haluatte tietää, niin reissu jatkui seuraavasti: Sendaihin tuttuja seutuja katselemaan ja kavereita tapaamaan. Kiotoon nähtävyyksiä ja turisteja ihmettelemään. Tokioon viimeisiä vilkaisuja ottamaan ja tuliaisia ostamaan. Veri vie matkalle, ja tänäkin vuonna olen täysin varmasti ainakin yhteen otteeseen jonnekin ulkomaille menossa. Japani se ei luultavasti tule olemaan, vaan todennäköisesti yritän tutustua vähän paremmin lähiseutuun. Ja jossain vaiheessa elämää sitten on käytävä USAssa ja Australiassa myös. Ja Afrikassa varmaan. Sitten myös muu Aasia kiehtoisi, vaikka Nepal tai ehkä Intiassakin pitäisi käydä... Mutta, jos haluatte tietää lisää Japanin-matkasta, niin saatte luvan kommentoida!

Kirjoituksen alussa oleva kappale saattaa vähän hämmentä. Viime aikoina olen vähän pohtinut mahdollisuutta kirjoittaa jotain fiktiivistä, mutta koska en ole siinä aivan yhtä lailla taitojeni huipulla kun tässä Ah- niin sulavassa faktapohjaisessa ajatustenvirrassa, päätin kokeilla vähän yhdistää faktaa ja fiktiota. Eli kirjoitan ajatustenvirtaa, mutta en hirveämmin välitä pitääkö kirjoittamani paikkaansa vai ei. Jep, kyllähän tuosta näkee miten hienosti siinä onnistuin, mutta tulipahan kokeiltua.

Penaalin terävimmät pensselit varmaan taas alkaa huomaamaan, että puheet viinipullon avaamisesta eivät olleet lainkaan liioiteltuja. Yhtä kaikki, olen palannut, ja aikomuksena on kirjoittaa taas vähän edellistä lyhemmän ajan päästä lisää. Sillä edellytyksellä tietysti, että edes joku yksinäinen sielu kiinnostuu tästä kirjoittamisestani, eli lähettäkää nyt hyvänen aika jotain kommenttia vaikka siellä Facebookin puolella jos anonyyminä kommentoiminen tuntuu liian pelottavalta.