Arkinen Sendai osa 3: ruokareseptejä

Blogailuun pääsi tulemaan pieni tauko, kun oli välillä töitäkin eikä mitään tähdellistä kirjoiteltavaa. Nyt kuitenkin työt pääsi taas loppumaan kesken, joten voisin käyttää aikaani lunastamalla lupauksia tulevista kirjoituksista. Kaikki aihe-ehdotukset on käytetty, joten jatkan omillani.

Kirjoittelin aiemmin, mitä ruokaa kaupasta kannattaa ostaa. Nyt jatkan aihetta niin, että aineksista saadaan aikaan ateria, tai jos nyt ei ihan niin hienoa niin jotain suuhunpantavaa kumminkin.

Suosikkini sekä täällä että Suomessa on makaronilaatikko, tai yksinkertaistettuna, makaroni ja jauheliha. Makaronia saa siis halvalla Yamayasta, ja Seiyusta voi metsästää tarjousjauhelihaa. Laatikon tapauksessa sekotetaan maitoa, munia ja mausteita sopivassa suhteessa, ladotaan sopivaan astiaan (itse käytän kakkuvuokaa) vuorotellen makaroni ja jauheliha, ja kaadetaan maitomunaseos päälle. Juustoa voi ripitella päälle, jos raaskii ostaa. Uunissa sopivan aikaa ja nautitaan ketsupin ja basilikan turvin.

Mikäli ei jaksa odotella kypsymistä, voi vaan sekoitaa makaronin ja jauhelihan. Juusto tekisi tästäkin paljon parempaa, mutta ei sitä yleensä raaski ostaa. Sen sijaan tonnikala parantaa tätä huomattavasti, joten jos halvalla on sattunut löytymään (yleensä n. 370 jeniä / 4x80g purkki) niin sellaisenaan vaan (öljyt tosin ensin pois) sekaan ja ketsupin oheella myös majoneesia mausteeksi. Kuvan tapauksessa löytyi pakasteesta vielä pari siivua jotain satunnaista lihaa päälle.

Suomessa varmaan halvin mahdollinen ruoka on kaurapuuro. Täällä se ei ihan niin halpaa ole, vaan kaurahiutaleista saa maksaa 300 jeniä (Yamaya) 300g purkista. Kallista se ei kuitenkaan ole, joten aamupalaksi puuro suklaasilmällä sopii hyvin. Leivän päälle puolikypsäksi paistettu kananmuna.

Reipas askel kunnon ruokailun suuntaan ottamalla päästään sitten kanasalaattiin. Kana on tosiaan usein halpaa, ja kutakuinkin aina maustamatonta. Lisäksi kaupasta kannattaa napata mukaan keräkaalia (salaatti kun on kallista), ehkä paprikaa (tosin kallista), makaronia, kurkkua ja mitä nyt salaattiin tykkää laittaa. Kastikkeeksi on lähes pakko ostaa salaattiin erinomaisesti sopivaa caesar-kastiketta, hinnastaan huolimatta. Lisäksi pala leipää, vähän maitoa ja kananmuna. Kana paistetaan, makaroni keitetään jne. Munaan sekotetaan runsaasti mausteita ja vähän maitoa, uitetaan pieneksi paloiteltu leipä siinä ja paistetaan sopivan rapeiksi palasiksi salaattiin sekoitettavaksi. Mainiota ruokaa, vielä kun olisi varaa pulloon valkoviiniä...

Sitten vähän leivonnaisia. Leipään löytyy reseptejä vaikka mistä, mutta itse vaan sekoitan jauhot, suolaa, sokeria (jos haluaa) ja kuivahiivaa kädenlämpöiseen veteen ja annan nousta. Taikinasta sitten sämpylöitä tai iso klöntti uuniin kypsymään. Jauhoihin voi lisätä esim. kaurahiutaleita tai ruisjauhoja jos haluaa vähän vaihelua. Erilaisia jauhoja löytyy import-kaupoista, melkein siedettävään hintaan. Pullissa selviää sitten pelkillä vehnäjauhoilla, sokeria sopivasti, ruokaöljyä, ehkä kananmuna, ja sama juttu. Korvapuustejakin on tullut aika monesti tehtyä. Ongelmana vaan on usein se, että uunin (eli mikron) alustalevy kuumenee ja polttaa pullien pohjan.

Vähän monimutkaisemmissa leivonnaisissa on JoyOfBaking tullut tutuksi. Suosikkina kermajuusto-mustikkakakku (juu, blackberry on mustaviinimarja, mutta ei löydy sellaisia Seiyusta). Myös kinkku-juustopiirakka on osoittautunut maukkaaksi. Ihan jokapäiväisiksi leivonnaisiksi ei niistä hintansa vuoksi ole, mutta jonkinlainen kakku aina välillä piristää kummasti. Kuvassa tällainen kakku, joskaan ei ihan näytä onnistuneen...

Arkinen Sendai osa 2: vaatteet

Ensimmäistä kertaa Japanissa katuja kulkiessa kiinnitti monesti huomiota ihmisten pukeutumiseen. Enää ei juuri edes päätään käännä, kun vierestä kävelee pinkkiin röyhelöpukuun pukeutunut tyttö tai täti täydessä kimonossa. Myös tavallisessa vaatetuksessa on selvästi enemmän vaihtelua kun mihin suomen katukuvassa oli tottunut, joten jos nyt ei hirveästi omasta niin ainakin paremman puoliskon vaatekaapista löytyy kyllä muutakin kun paitoja ja housuja.

Kuitenkin hieman pisempään maassa oleskeltua alkaa tulla tarvetta myös uusien vaatteiden ostamiselle. En onneksi ole mikään erityisen kookas, joten monia muita suomalaisia vaivannut isojen vaatekokojen puuttuminen ei ole haitannut. Isoja vaatteita voi hakea sitten esim. Grand Back -nimisestä kaupasta Sendain keskustan tuntumassa, joskin valikoimasta saa sitten maksaa vähän reilummin. Mikäli on onnekkaasti jättänyt pituuskasvun muille, voi suunnata vaateostoksille joko edullisiin ketjukauppoihin tai käytettyjen vaatteiden myymälöihin.

Kuten Suomessakin, suurin osa vaateliikkeistä keskittyy naistenvaatteisiin, mahdollisesti jopa Suomea enemmän. Tavarataloissa on lukemattomia pieniä, tiettyä merkkiä myyviä putiikkeja, jotka on jaettu tavallisesti kerroksittain esim. naisten, naisten, naisten, naisten ja lasten+miesten vaatteisiin. Tyylitajuttomana ja pihinä miehenä näen omissa tarpeissani kuitenkin parhaaksi suunnata hieman isompiin ketjuliikkeisiin kuten AER-rakennuksessa sijaitseva Uniqlo. Hiljattain tilansa kaksinkertaistanut myymälä tarjoaa farkkuja, t-paitoja, shortseja ym. perustavaraa kohtuullisen halvalla, esim. yksien ostamieni farkkujen hinnaksi muistelisin 3000 jeniä eli n. 25e. Vaatteiden hintataso tuntuu yleensäkin olevan Suomeen verrattuna jonkin verran halvempi.

Jos kuitenkin budjettia haluaa kiristää oikein kunnolla, tai erityisesti, jos haluaa vähän vaihtelevampia vaatteita kohtuuhinnalla, kannattaa kierrellä joissain lukuisista käytettyjen vaatteiden myymälöistä. Hintataso vaihtelee niissä hyvin paljon, samoin kuin valikoima, mutta parhaimmillaan saa ihan mukavia t-paitoja 100 jenillä tai vaikka hyvät farkut ja takin 1000 jeniin. Valikoimasta löytyy myös suhteellisen edullisia merkkivaatteita, joihin uutena ei tohtisi millään sijoittaa.

Käytettyjen vaatteiden liikkeet toimii ostetaan/myydään -periaatteella, joten suurimpaan osaan voi siis viedä omia vaatteita joihin on kyllästynyt. Ihan mitä tahansa ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan lähinnä myyntiin kelpaavat suhteellisen hyväkuntoiset kuteet, ja myös ostopuolella merkkivaatteiden osalta saattaa käteen jäädä ihan hyvä summa. Osa kaupoista tekee ostamiinsa vaatteisiin paljonkin kaikenlaista koristelua ja yhdistelyä, ja esittelee valikoimaansa katalogeissa. Osittain samat liikkeet taitavat myös tuoda vaatteita ulkomailta, ja joskus bongasin esim. viitisen kappaletta suomen armeijan laukkuja (tällasia, ilman kaasunaamaria).

Käytettyjä vaatteita voi katsella etsimällä kartalta esim. E-Beans ja sen alakerta tai vähän syrjemmässä oleva 2nd street. Jälkimmäisestä löytyy paljon muutakin kun vaatteita, joten vähän huonommin (Sanjoon verrattuna) varustellussa kämpässä asustelevan kannattaa ehkä käydä vilkaisemassa. Myös aivan keskustassa (katettujen kävelykatujen lomassa) on myymälöitä, mutta niitä en osaa sen tarkemmin kartalle sijoittaa.

Yksi erityinen tapa hankkia halpoja vaatteita on uuden vuoden alussa järjestettävät vaatepussien myynnit. Monilla kaupoilla (itseasiassa varmaan suurimmalla osalla) on tapana tarjota valikoimaansa tammikuun 2. päivästä lähtien joidenkin päivien ajan pusseissa, joiden sisältö paljastuu ostajalle vasta jälkikäteen. Monessa suositussa myymälässä kertyy asiakkaita ruuhkaksi asti odottamaan ovien aukeamista ja ryntäämään esim. tietyn merkkisiä vaatteita sisältävää pussia ostamaan. Suosituimmat loppuvat siten helposti alle minuutissa, joten ostamiseen tarvinnee käyttää vähän muutakin kun rahaa. Ja ei, en ole vielä itse kokeillut. Jäljelle jääneitä pusseja myydään toki vielä pitkälle seuraavaan viikkoon, mutta varsinaiset ruuhkat keskittynevät 2. ja 3. päivälle. Pussukoita on siis muuallakin kun vaateliikkeissä, ja muutenkin uuden vuoden alennusmyynnit ovat vähän Suomen joulunjälkeistä alennusmyyntiä vastaavaa aikaa, kun mitä vaan saa halvalla.

Mutta se vaatemyymälöistä. Toivottavasti jollekin on tästä apua.

Matkustaminen Japanissa

Otetaas aihe-ehdotus käsittelyyn samantien. Eli miten Japanin sisällä matkustetaan, ja mitä se maksaa?

Jos rahaa löytyy, on suurimmassa osassa tapauksista kätevintä käyttää luotijunaa eli shinkansenia. Mikäli on Japanissa lomailemassa ja on tätä varten hankkinut rail passin, voi matkustella huoletta kaikilla muilla paitsi uusimmilla Nozomi-junilla, muussa tapauksessa joutuu pulittamaan melko kovia hintoja. Esim. Tokio-Sendai maksaa (junasta riippumatta) n. 11000 jeniä (~90e), mutta vastineeksi pääsee sitten 350km matkan parhaimmillaan n. 1,5 tunnissa. Paikkalippu maksaa n. 500 jeniä lisää, ja tilavammat Green Seat -paikat n. 4000 jeniä ylimääräistä. Junissa on yleensä vaunuja sekä varatuille että vapaille paikoille (aina koko vaunu jompaa kumpaa). Mikäli ruuhka-aikoina haluaa päästä istumaan, kannattaa olla ajoissa etsimässä paikkoja ei-varatuista vaunuista tai maksaa suosiolla pieni varatun paikan lisä. Jos paikkaa ei löydy, tulee tyytyä käytävillä istuskeluun/seisoskeluun. Aikatauluja voi haeskella esim. JR:n hyperdia-palvelusta.

Halvempi ja selvästi hitaampi vaihtoehto on sitten bussit. Eri hintaisia ja laatuisia busseja kulkee sekä yöllä että päivällä, yöllä ehkä hieman tiheämmin ja halvempaan hintaan. Bussin hinta riippuu paljon ajankohdasta, ja sama kyyti saattaa loma-ajan perjantaina maksaa 5000 jeniä ja mitäänsanomattomana tiistaina taas 3000 jeniä. Linjoja löytyy monelta isolta ja pieneltä liikennöitsijältä, ja parhaiten halpa kyyti löytyy käymällä eri nettisivuja läpi googlen haun avulla, esim. Sendai-Tokio -väliltä. Englanniksi etsiessä tulokset ovat huomattavasti laihempia. Joitain isoimpia, useita reittejä kulkevia firmoja on esim. Sakura Kankou.

Shinkansenia halvempi junavaihtoehto on paikallisjunat, jolloin säästää ns. erikoisnopea-lipun hinnan, joka on esim. Sendai-Tokio -välillä jotain 5000 jenin luokkaa. Tämä on kuitenkin bussejakin hitaampi vaihtoehto, eikä tarjoa juuri mahdollisuuksia mukaviin yöuniin, kunnon penkkien puutteesta ja vaihtojen määrästä johtuen. Itse en ole kovin pitkällä matkalla kokeillut, mutta lukemani perusteella vähemmän kivaa puuhaa. Hinnasta huolimatta usein houkuttelee eniten Shinkansen, jolla esim. yli 850km Kioto-Sendai välin menee reiluun neljään tuntiin, yhdellä vaihdolla Tokiossa. Tosin en kyllä vieläkään ole käynyt Kiotossa...

Itse kuljen nykyään lähinnä bussilla, ellen totea käytetyn ajan olevan arvokkaampaa kun menetetyn rahan ja sijoita shinkansen-lippuun. Sendaista pääsee Tokioon halvimmillaan 2500 jenillä, mutta aikaa menee n. 5-6 tuntia. Tavallisesti lähtö on n. 10-11 aikaan illalla, ja saapuminen varhain aamulla, joten jos yöpaikkaa ei ole tiedossa säästää bussimatkan avulla mukavan summan. Ruuhka-aikoina kannattaa katsella lippujen varaustilannetta jo n. viikko etukäteen, muulloin löytänee vähän etsimällä halvan lipun vielä pari päivää ennen lähtöä. Maksun olen itse hoitanut yleensä luottokortilla, joskus myös käymällä lähikaupassa maksamassa. Lähikaupassa lipun saa käteen maksaessaan, luottokortin tapauksessa pitää usein itse tulostaa sähköpostilla lähetetty lippu. Joskus kelpaa myös kännykkään tulleen sähköpostin näyttäminen paperin sijaan.

Yksi vaihtoehto on tietysti sisäiset lennot eli ANA tai JAL. Itse en ole Japanin sisällä lentänyt (kerran kyllä käytin Sendain lentokenttää Koreassa käydessäni), mutta ANAn sivujen perusteella Tokiosta Sendaihin näyttäisi pääsevän n. 13000 jenillä, jos varaa matkansa vähintään 28 päivää ennen lentoa. Lentäessä täytyy kuitenkin muistaa, että lentokentät ei ole välttämättä kovin lähellä kaupungin keskustaa, joten esim. Tokiosta Sendaihin lennettäessä joutuu pulittamaan 1000-3000 jeniä (riippuen matkan mukavuudesta ja nopeudesta) Tokion keskustasta Naritan kentälle liikkumiseen ja 360 jeniä Sendain kentältä keskustaan. Kuitenkin esim. Okinawalle mentäessä lento on kutakuinkin ainoa vaihtoehto, eikä näytä olevan edes mahdottoman kallis. Samoin kauemmas pohjoiseen, esim. Hokkaido-saaren Sapporoon, lentäminen saattaa olla junaa järkevämpi vaihtoehto.

Tai sitten tekee niinkun kaverini viime kesänä, lähtee matkalle pyörällä, suuntana Hokkaido. Ruskettuneena tuli takasin :)

Sendain matkavinkkejä

Kokeillaas sitten miettiä ehdotuksen mukaisesti Sendaita turistin näkökulmasta.

Yöpaikka on varmaan ensimmäinen asia, jonka lomailija tuntemattomaan paikkaan tullessaan haluaa varmistaa. Ymmärrettävästä syystä en itse ole juuri hostelleja tai muita väliaikaisia majoituksia kokeillut, joten erityisen hyvin en osaa neuvoa.

Ainoa majapaikka, josta on jonkinlaista kokemusta, on lähellä keskustaa ja rautatieasemaa oleva Super Hotel Sendai. Ketjulle on kyllä myös englanninkieliset sivut, mutta jostain syystä niistä ei löydy Sendaita lainkaan. Kyseisessä hotellissa siis yöpyi joulun alla vanhempani, joille tein pari päivää etukäteen varauksen käymällä itse paikanpäällä. Hintaa tuli kahden hengen huoneelle 7900 jeniä eli n. 67e tämän päivän kurssilla, sisältäen aamupalan ja kylpylän käytön.

Lisää voi sitten etsiä esim. google mapsin avulla, hakemalla ensin "sendai, japan" ja sen jälkeen esim. "hostel". Myös googlen perushaku voi auttaa. Itse en osaa valitettavasti ehdottaa enempää, mutta voin kyllä vaikka opastaa paikan löytämisessä ja auttaa muuten, mikäli joku apua kaipaava tänne eksyy. Ruuhkaisuus riippuu paljon ajankohdasta, ja Japanissa sesonkiaikoja on erityisesti kirsikan kukinta ja kesäloma. Sendaissa kukkia voi katsella joskus huhtikuun alku-/keskivaiheilla, ja kesäloma on muistaakseni heinä-syyskuussa.

Mutta mitäs sitten, kun on petipaikka selvillä? Sendai ei juuri mikään turistipaikka ole, eikä täällä ole oikeastaan erityistä nähtävää. Koulun puolesta kävin joskus vierailemassa Sendain linnan alueella, mutta itse linna ehdittiin joskus vallankumouksen myötä hävittämään, ja turistin on tyytyminen pelkkiin tarinoihin ja pariin "nämä oli osa linnaa" -kivenmurikkaan. Lisäksi lähistöltä löytyy esim. 10 000 vuotta vanhoja kantoja, ja toki temppeleitä joka lähtöön. Kuuluisin Sendain nähtävyys lienee Matsushima, joka ei ole Sendaissa, mutta tarpeeksi lähellä esim. päiväreissun tekemiseen. Päivän aikana kiertää mukavasti katsomassa, mistä kyseisessä saariryppäässä oiken on kyse, missä lauttakiertoajelu toimii oikein mainiosti apuna.

Jos onnistuu ajoittamaan vierailunsa jonkin tapahtuman aikaan, on kaupungilla huomattavan paljon enemmän elämää. Erityisesti tanabata tuo kaupunkiin n. miljoona kävijää Japanista ja myös ulkopuolelta, minkä huomaa jo selvästi katukuvassa vilahtelevista valkoihoisista. Sendain Yosakoi-festivaali taas tarjoaa monenlaisia tanssiesityksiä, joita menee mielellään useampanakin päivänä katsomaan ihmismassojen sekaan. Muuhun aikaan lienee parasta vaan nauttia Japanista Sendaissa, eli sen ihmeemmin paikallisia nähtävyyksiä pähkäilemättä kierrellä temppeleitä, ostoskatuja, pikkupuoteja, ravintoloita tai mikä nyt itseään kiinnostaa. Ruokapuolella toki kutakuinkin joka kivenkololla on Japanissa oma erikoisuutensa, ja Sendaissa yksi sellainen on esimerkiksi häränkieli (gyuutan) lukuisissa muodoissaan.

Tämmöinen matkaopas tällä kertaa. Täytyy myöntää, ettei siitä kummoinen tullut, mutta toivottavasti en nyt pelotellut kaikkia potentiaalisia Sendaissa kävijöitä muuttamaan suunnitelmiaan. Mukava paikka tämä on, erityisesti asuinpaikkana, mutta ei täällä turistille ole tarjota mitään Tokion tai Kioton kaltaista. Vähän niin kun Jyväskylä :)

Kännykkä!

Jep, sain vihdoin hankittua taas tännekin itselleni kännykän! Google-haun perusteella olenkin jättänyt kännykkäjutut kokonaan blogaamatta, joten korjataanpa nyt samalla sekin unohdus. Alkuun kuva uudesta mallista, Hitachi W62H (vain Japanin markkinoilla joten ei löytynyt englanninkielistä sivua):


Japanissa yhteydenpito nuorison (n. 5-40 v.) kesken tapahtuu hyvin paljon sähköpostilla. Ja sähköpostia käytetään hyvin paljon kännykällä. Itseasiassa kun puhutaan sähköpostista (meery ~ engl. mail), tarkoitetaan yleensä kännykällä naputtelua, ja muussa tapauksessa käytetään esim. sanaa tietokone-sähköposti (pasokon meery ~ engl. pc-mail). Sähköpostin käyttö kännykällä toimii aikalailla tekstiviestin tavoin (ilmoitus heti kun viesti saapuu eikä "tunnin sisällä"...), paitsi tietysti sisältö voi olla mitä tahansa (niinkun tietokoneellakin), viestejä voi lähetellä ympäri maailmaa (ns. internetiä) jne sähköpostin edut.

En pidä puhelimessa puhumisesta, joten pääasiallinen käyttö kännykälle on siis sähköposti. Sekä tietysti kaikki mahdollinen ylimääräinen räplääminen, kännykän mahdollisuuksista riippuen. Edellinen malli oli kuvan W44K joka nyt lojuu vieressä käyttämättömänä. Uudesta löytyy mm. myös GPS ja sillä voi katsoa TV-lähetyksiä, mutta kyse on silti kuulemma edelleen varsin vanhasta mallista, johon vaihdoin kun se ei juuri muuttanut liittymän kuukausihintaa eikä maksanut ottaessakaan mitään. Kuukausiliittymän hinta putosi n. puoleen aiemmasta n. 5000 jenistä, kun osasi vähän laskeskella tarpeitaan. Tai en kyllä ollut itse ostamassa, koska en ole saanut vielä Alien-korttiani jolla todistaisin asuinpaikkani ja henkilöllisyyteni sopimusta varten, vaan sopimus tehtiin väliaikaisesti Main nimiin.

Tällä kertaa tajusin vaihtaa samantien sähköpostiosoitteeni vähän järkevämmäksi (eli jotain muuta kun satunnaisia kirjaimia ja numeroita), ja seuraavaksi pitäisi lähetellä kutakuinkin kaikille sähköpostia tyyliin "Moi tässä Mikko, hankin kännykän, osoite on tämä". Osoitekirja on onneksi kopioitu jo uuteen.

Yksi varmaan ihan mukava ominaisuus kännykässä on mahdollisuus TV:n katseluun, jos vaikka sattuu olemaan jossain odottelua tai muutenvaan tylsää. Sivuttain aukeamista voi hyödyntää myös esim. peleissä, mutta enpä tiedä tuleeko kännykällä edelleenkään juuri pelailtua. Navigointia pitää kokeilla heti, kun saan hankittua laturin ja juuri sammuneen vekottimen taas henkiin.

Arkinen Sendai osa 1: ruoka

Alkuun lyhyt tilanneraportti: kävin juuri viemässä oleskelulupaan vaadittavia lomakkeita ja lappusia maahanmuuttovirastoon. Ilmeisesti aluksi pitää tutkituttaa oleskelun peruste (avioliitto japanilaisen kanssa), missä kestää n. 2kk. Oleskelulupaa on tällä hetkellä jäljellä 2kk + 1 päivä, ja koska vielä ei ole kaikkia lomakkeita saanut haalittua kasaan, pitää ne lähettää myöhemmin postissa, minkä jälkeen tutkiminen aloitetaan. Ellei aika riitä, saattaa luvassa olla pieni reissu Koreaan. Pitänee siis varautua siihenkin, myös taloudellisesti...

Aihe-ehdotuksia ei näytä tulleen yhtään... pistäkää nyt jotain edes testimielessä. Vai toimiiko tuo edes? No, mennään sitten omilla ehdotuksilla. Eli ajattelin, josko joitain kiinnostaisi vähän arkisemmat asiat Japanissa elelystä. Tällä kertaa luvassa vähän jotakin ruokaostoksista. Yritän tyydyttää sekä Japanissa oleskelua suunnittelevien että muuten vaan lukevien kiinnostusta.

Ruoka lienee yksi arkisimmista asioista, oli sitten missä maailman kolkassa hyvänsä. Japanissa ruoka on vieläpä varsin suuressa osassa kulttuuria, minkä huomaa esim. televisio-ohjelmista tai vaikka tuliaisputiikeissa. Tällä kertaa en mene niihin sen tarkemmin, vaan keskityn ennenkaikkea arkiseen ja halpaan ruokaan.

Päivittäiset ostokset tulee tehtyä lähes poikkeuksetta Seiyu-marketissa, joka on hieman mutta pisemmässä juoksussa huomattavasti esim. lähikauppoja halvempi, ja liikkeitä löytyy silti melko läheltä mistä tahansa Sendaita. Muita vähän isompia kauppoja on ainakin COOP ja Jusco, mutta koska niissä ei käy ulkomaalaiset luottokortit on Seiyusta tullut tuttu valinta. Kartasta näkyy pari Seiyu-kauppaa, lisää löytyy haulla.

Halvat ruoka-ainekset askarrutti varsin pitkään, sillä sekä valikoima että hintaerot poikkeaa selvästi Suomessa totutuista. Keskiarvona hinnat tuntuu olevan jonkin verran, tietyissä tuotteissa hyvinkin selvästi korkeammat. Mikäli ei törsätä halua, joutuu aluksi totuttelemaan pois ainakin juustosta ja monista muista maitotuotteista. Jugurttia ja maitoa tulee vielä kuitenkin kohtuuhintaisena käytettyä. Litra halvinta maitoa (tuhdin kevytmaidon luokkaa) kustantaa n. 150 jeniä (nykykurssilla ~1,25e) ja 400g purkki maustamatonta jugurttia (maustettuja on vähän ja hinnat korkealla) n. 140 jeniä. Jotain epämaitoa, joka on kyllä yllättävän paljon rasvattoman maidon makuista, saa 100 jenin tuntumaan. Liian kalliita tai vaikeasti saatavia on juuston lisäksi (mitä kyllä myydään aamupalajuuston tapaisissa paketeissa n. 180 jeniä / 8 viipaletta, mutta maku ja korkea hinta ei enää houkuttele kun osaa olla ilman) on ainakin monet lihajalosteet, erityisesti leivänpäälliset sekä leipä itse. Kutakuinkin ainoa leipävaihtoehto on valkoinen shokupan eli ruokaleipä, ja kinkkua saa päälle n. 260 jeniä (2,2e) / 160g paketti viipaleita. Kinkkua tulee kyllä käytettyä, mutta lähinnä kananmunan kanssa paistettuna. Ja vielä mahdottomia ruokia: makkaraa ei löydy sitten millään, tai jos löytyy niin sitä myydään lähinnä naposteltavaksi tarkoitettuina pikkupaloina. Siis lihamakkara tai jauhomakkara tai salami... Suomesta tuotu pötkö Venäläistä Metwurstia on kulunut herkkuna tasaisen varmasti, pikku nokare vielä jäljellä.

Mutta mitä sitten kannattaa ostaa? Perustarvikkeista maidon lisäksi ainakin kananmunat ja jauhot on kohtuuhinnoissa, ensimmäinen tavallisesti 200 jeniä (1,7e) / 10 kpl ja jälkimmäinen 180 jeniä kilo. Suolaan ja sokeriin ei myöskään tarvitse suuria summia sijoittaa, mutta erityisesti itselle tutut vähän harvinaisemmat mausteet tuntuu olevan hieman kalliita. Sen enempää ei perusaineksia osaa luetella, paitsi tietenkin riisi, mitä kannattaa opetella syömään vähän niinkun perunaa Suomessa. Riisiä syödään suurimmalla osalla aterioista (ellei syödä jotain monista nuudelityypeistä), joten kannettavaksi sopiva 5kg säkki kannattaa aina edellisen lopun uhatessa ostaa n. 1600 jenin hintaan (halvinta laatua). Tosin sillä edellytyksellä, että kotoa löytyy riisinkeitin, mutta mikäli ei niin sellaisen hankintaa kannattaa harkita. Käytettynä voi saada puoli-ilmaiseksi, hifistille löytyy taas jos minkälaista mallia.

Perustarvikkeista se ehkäpä kaikista tärkein, niin itsestäänselvä että aluksi kokonaan unohdin, on tietysti soijakastike. Erilaisia laatuja löytyy käyttötarkoituksen mukaan, mutta perustarvikkeeksi 2 litran pullo reilulla sadalla jenillä kannattaa ostaa varastoon, ja esim. joku pieni purkki vähän kätevämpää annostelua varten lisäksi.

Siinä missä Suomalainen ruoka tuntuu olevan hyvin kaksijakoista (perunaa ja lihaa, perunaa ja kalaa, perunaa ja kanaa, riisiä ja kanaa...), kuuluu japanilaiseen ateriaan ihan kotikutoisenakin yleensä reilusti monenlaista kasvista ja lisuketta. Kasvishyllyjen seasta voi metsästää kaudesta riippuen halpaa (alle 100 jeniä per kappale/pala/kimppu) keräkaalia, kiinankaalia, parsakaalia, purjosipulia ja muita vihreitä pusseja joiden sisällöstä osaan sanoa lähinnä "kasvis". Moniin aterioihin sopii myös moyashi, jotain papujen ituja kai, joita saa alle 30 jenillä sopivan pussillisen. Kurkkua, paprikaa, tomaattia ym. myös löytyy, hieman tosin kalliiseen hintaan (esim. eilen 148 jeniä / 1 paprika) erityisesti talvisaikaan, mutta salaattipainotteista ruokaa tehdessä tulee niihinkin usein sijoitettua.

Japanilaistyylisemmistä lisukkeista erityismaininnan ansaitsee nattoo, mätiä papuja tai jotain sinnepäin, mutta pienen totuttelun jälkeen mitä oivallisin lisä ateriaan kun ateriaan. Kannattaa kokeilla myös vähän kalliimpia kun se halvin 79 jeniä / 3 annosta, sillä makuero on huomattava. Monet tykkää syödä mätäpavut riisin kanssa, mutta itselleni maistuu parhaiten pelkiltään, tietysti mukana tulevan kastikkeen ja sinaappia muistuttavan karashin kanssa. Erityisesti kastikkeen tyyppi vaihtelee paljon samassakin hintaluokassa, joten kannattaa kokeilla erilaisia. Toisena arkipäiväisenä lisukkeena pitää mainita tarkalleen ottaen korealainen kimuchi, jota voi lisätä keittoihin tai syödä riisin kanssa. Valitettavasti hinta on selvästi noussut viime aikoina, joten halvimmankin (eikä niin maukkaan) n. 300g paketin maksaessa nyt yli 300 jeniä ei sitä tule enää useinkaan ostettua. Osasyynä on myös toki se, että pääsin maistamaan alkuperäistä kimuchia, minkä jälkeen japanilainen vastine tuntuu tosiaan halvalta kopiolta.

Mutta entäs sitten liha? Oli kyseessä sitten kana, kala, possu tai nauta, on lähes kaikki myytävät pakkaukset eri tavoin leikeltyjä maustamattomia, melko pieniä pakkauksia. Tästä syystä pitää vähän totutella maustamiseen ennen raa'an lihan tuomista ruokavalioon. Apua tarjoaa tosin dashi, jota ilmeisesti käytetään melkein mihin tahansa, ja erityisen tärkeä osa se on keitoissa. Dashi löytyy Seiyun hyllyltä eri laatuina kuivatettuna jauheena pieniin suippoihin pusseihin tai yksittäiseen isompaan pussiin pakattuna. Suurin osa lihasta on eri laatuista (ilmeisesti esim. rasvapitoisuuden perusteella) ohutta viipaletta n. 150-400g paketeissa, hinnan lähtiessä n. 130 jenistä / 100g (eli n. 10e/kilo). Kanaa saa taasen usein selvästi halvemmalla, isoja itse leikeltäviä klönttejä parhaimmillaan 40 jeniä / 100g (reilu 3e/kg), mutta tavallisesti noin 80 jeniä. Jauhelihan perushinta tuntuu tällä hetkellä olevan 108 jeniä / 100g (sika).

Kalaa on taas vaikka mitä, mutta ostettua tulee lähinnä lohta tai vähän hienommin syödessä erilaisia sashimilajitelmia (wikipedian suomenkielinen artikkeli viittaa oudosti kypsennettyyn sashimiin, kun sashimi nimenomaan tarkoittaa raakaa lihaa, oli se sitten mikä eläin hyvänsä). Lohia myydään paistamiseen sellaisenaan sopivina viipaleina, lähtien n. 140 jenistä / 100g. Sashimi taasen on yleensä hieman kalliimpaa, 2 hengen ateriaksi (riisin ja muiden lisukkeiden kera) sopivan annoksen hinnat on jo 500 jenin tuntumassa.

Jos haluaa vaihtelua riisiin, voi ostaa esim. yakisoba-nuudeleita haluamiensa kasvisten ja lihan seuraksi. Kolmen annoksen pussin saa n. 160 jenillä. Jos haluaa päästä helpolla, on karee-valmispakkaus (halvat 88 jeniä) ja riisi sopiva annos yhdelle. Vielä helpommalla pääsee toki kuppinuudeleilla (saattaa löytyä n. 70 jenillä, alle 100 jenillä ainakin), johon kuumaa vettä lisäämällä ja 3 minuuttia odottamalla on ateria valmis. Ei tosin kovin maukas, täyttävä tai terveellinen...

Saattaa kuulostaa kalliilta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä en juuri koskaan osta ainakaan lihatuotteita mainitsemillani hinnoilla. Seiyu nimittäin myy vanhaksi meneviä tuotteita (kattaen siis lähes koko tuotevalikoiman, kuivamuonaa lukuunottamatta), tuotteesta riippuen pääosin 0-4 päivää ennnen vanhenemista, 10%, 30% ja 50% alennuksilla. Alennuksia on parhaiten myöhään illalla, joskin valikoima on silloin huonoimmillaan. Sashimit myydään aina saman pävän aikana, joten illalla saattaa löytyä 50% alennuksia herkkuannoksista. Lihoihin ilmestyy tavallisesti 2 päivää ennen vanhenemispäivää 30% tarra, ja samana päivänä (tai seuraavana) vanheneviin 50% (tai tarkemmin 半額 eli "puoleen hintaan"). Näitä metsästämällä tekee päivittäisissä ruokaostoksissa huomattavat säästöt, ja tälläkin hetkellä on pakasteessa 2 pakettia puoleen hintaan ostettuja lohipaloja. Erityisen hyvä tilaisuus säästää on uudenvuoden aaton ilta, jolloin ehkäpä asiakkaiden vähyydestä johtuen melkeinpä suurin osa esim. lihatuotteista on puoleen hintaan.

Siinäpä ruokaostoksista. En tiedä oliko tästä nyt loppujenlopuksi iloa kenellekään, mutta ihan hauskaa sen kirjoittaminen oli (eli olipahan ainakin minulle). Venähti vähän pitkäksi, joten suunnitelmista poiketen jätän vaateostokset seuraavaan kertaan. Niistä en kyllä keksi läheskään näin paljon kerrottavaa. Ja ruokapuolesta jäi vielä kokonaan mainitsematta reseptit, joita voisin ainakin pari paljastaa. Lisäksi kannattaa katsastaa Yamaya, josta löytyy monia muualla harvinaisia tuotteita edullisesti, lähinnä kuivamuonaa, pastaa ym. Mikäli kotiruokaikävä iskee, auttaa myös pari import-ruokakauppaa, toinen (Jupiter) juna-aseman alakerrassa (jossa siis paljon ravintoloita ja liikkeitä) ja toinen vähän etelämmässä ostoskadun päässä (en muista nimeä).

Lisäksi jäi kertomatta ulkona syömisestä eli ravintoloista, joista kyllä mielellään höpisisin, joten pistetään ylös.

Arkinen Sendai

Tein jo joskus aiemmin kartan vaihto-opiskeluajan kohteista Sendaissa. Nyt kokeilin tehdä karttaa uudemman kerran, tällä kertaa painottaen vähän yleisimmin hyödynnettäviin kohteisiin. Kartassa näkyy pari vaatekauppaa, tavarataloa ja ruokapaikkoja pisempiaikaista käyttöä silmälläpitäen. Pari liittynee jatkossa tuleviin viesteihin mm. halvan ruuan ja vaatteiden ostamisesta, mutta pistän nyt kartan näkyville etukäteen.


Katso Google Mapsissa

Hyvää Uutta Vuotta!

...ja joulua ja mitä kaikkea tässä nyt ehti jo menemään. Ei ole taaskaan oikein ottanut tuulta tämä bloggaus, mutta jospa vihdoin edes parin viikon välein saisi uusia viestejä aikaan. En voi kyllä enää väittää ettei mitään olisi tapahtunut, ja kiirekin on enää aika hatara tekosyy.

Jos vaikka aloitetaan sillä, mitä on tapahtunut. Uusi vuosi tosiaan alkoi, ja sitä tuli juhlistettua varsin hillitysti. Sitä ennen oli joulu, jonka viettäminen oli sekin varsin rauhallista. Pari päivää sitä ennen, eli tarkemmin 22.12.2008, menin virallisesti naimisiin Main kanssa viemällä siihen vaaditut paperit Sendain kaupungin Aoba-kaupunginosan virastoon. Ja pari päivää sitä ennen vietettiin pienellä porukalla (omat vanhemmat ja Main lähisuku) hääjuhlaa mukavan epämuodollisesti viettämällä iltaa ja yöpymällä onsen-majatalossa. Tästä kaikesta ja muusta lisää erillisissä viesteissä, jottei tulisi liikaa asiaa ja siten blogin päivittäminen taas viipyisi.

Kerrotaan kuitenkin mitä tästä eteenpäin. Tällä hetkellä yritän saada tekemälleni lahjalistalle enemmän näkyvyyttä, ja mahdollisesti aloittaa toisen vähän samaan asiaan liittyvän palvelun toteuttamisen. Hyvällä tuurilla saan sen liittymään sekä opiskeluihini (tekemällä sen projetityökurssina) että töihini (saamalla siitä rahaa). Jos yhtään kiinnostaa, tai jos vaikka sattuisitte tietämään jonkun lähiaikoina häät pitävän ja niihin häälahjalistaa kaipaavan, niin pyytäkää tutustumaan.

Lisäksi aikaa menee kaikenlaisissa käytännön järjestelyissä. Eilen kävin maahanmuuttovirastossa tiedustelemassa oleskelulupa-asiaa, ja sain vastauksena pinon täytettäviä papereita ja vaatimuksen tuoda lisäksi pino kaikenlaisia todistuksia ja muita lappuja liitteenä. Siitäkin varmaan tulee valitettua myöhemmin lisää. Tänään pitäisi käydä kännykkää katselemassa. Kävin jo eilen, mutta Suomen passi ei sitten kelvannutkaan todistukseksi joten pitää käydä rekisteröitymässä muukalaiseksi ja saada japanilainen henkilöllisyys-/asuinpaikkatodistus. Saa nähdä onnistuuko, sillä oleskelulupani on tällä hetkellä turistiluokan 3kk.

Mutta sen kummemmin tätä pitkittämättä toivotan lukijoille Hyvää Uutta Vuotta! あけましておめでとう！

Niin, ja kuvaajalle kiitos kuvista!