Päiväraportti p.. labrasta

Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti... vain kirjaimellisesti. Kun elämä muuttuu hetkessä vuosia kestäneestä tasaisesta itsekseen oleskelusta ihmisten ja jopa kavereiden kanssa mitä erilaisimpia aktiviteetteja ja aktiviteetinpuutteita sisältävään runsaan mutta vaihtelevan kiireiseen ihan oikeaan elämiseen, ei liene ihme että jossain vaiheessa alkaa pää putoamaan tahdista, muiden kuvainnollisessa kielenkäytössä usein vilahtavien elimien muassa.

Intron anniksi jäänee jotenkin järjissään olevien lukijoiden ajatuksissa lähinnä toteamus siitä, ettei täällä nyt ihan koko aikaa niin mukavaa ole. Tosin olen minä sen aiemminkin tainnut vähän suoremminkin todeta... Musiikiksi sitten sain jostain päähäni valita Okazaki Ritsukon hyvin helposti voimakkaita tuntemuksia aiheuttavan jopa pääni sisältöäkin pehmeämmän äänen kannattaman Fruits Basket -sarjan cd:n. Seurauksena lienee entistäkin oudompi kirjoitelma arki-iltapäivällä labralla.

Jos sitten vaikka kertoisi oikeasti otsikon mukaisesti raporttia viime viikolta, jolloin ei taas juuri ehtinyt eli jaksanut varata aikaa kunnon viestiin, eikä myöskään lyhyt asioiden listaus tuntunut oikein sopivalta. Sunnuntaina oli siis korealaisen kämppiksen Yuun syntymäpäivä, lauantaina niiden johdosta vietetty juhla, ja perjantaina kakunteon merkeissä tulevan päivän koitosta varten valmistautuminen. Päätin siis taas pyöräyttää kakun, kun se tuntui kelpaavan. Lauantaina leivonnainen päätyi lopulta kaupungille ensimmäiseen paikkaan kaikkien juhliin tulleiden parinkymmenen osaanottajan ihmeteltäväksi, ilmeisesti jopa kaikkien maisteltavaksi. Ainakaan suoraan ei kukaan kertonut syömisen olevan mitenkään vastenmielistä, vaikka omasta mielestäni onnistuminen oli vain vähän aiempaa kertaa parempi. Normaalisti mikrona toimiva laite ei ilmeisesti saanut vähän isompaa määrää taikinaa ihan niin helposti kypsäksi uuni-moodissa.

Lauantaina sitten tosiaan suunnattiin kaupungille, seurueena päivänsankarin lisäksi esim. tuttu neljän suomalaisen poppo ja sankarin kavereita kavereineen. Itse viihdyin seuran ansiosta mainiosti, puhellen (edellisen päivän harjoittelussa vähän heikentyneestä äänestä huolimatta) vaihteeksi enemmän myös uusien tuttavuuksien kanssa. Donburi-ruokalan kautta kotiin palattua uni maistui pitkälle seuraavaan päivään, sunnuntain mennessä muutenkin aika rauhallisesti, huolimatta yrityksestä löytää urheiluliike tai muu jalkapalloja tarjoava putiikki.

Ja sitten taas arki. Sain tällä kertaa vähän kahlattua kirjaa taas eteenpäin, mutta vähän epäilyttää se hetki kun saan kaiken "luettua" ja joku mahdollisesti saa päähänsä tarkistaa oppimiseni tuloksia. Mutta se on vielä onneksi vähintäänkin n. kymmenen sivun päässä, joten murehdin siitä myöhemmin. Muutenkin viikolla on tekemistä siihen malliin, että viikonloppuina olen tähän mennessä unohtanut aina opiskelut tyystin, käyttäen esimerkiksi kanjien opiskeluun lähinnä muita luentoja ja labra-aikaa. Muu japanin opiskelu muodostuu tällä hetkellä normaalin juttelun (jota viikolla tosin harvemmin) oheella Tsukihime-pelin ja Yotsubato-mangan parissa. Eilen tuli taas naurettua ääneen kahden aikoihin yöllä lueskellessa, mikä tosiaan on aika mukava pakokeino edelleenkin, samoin kun Suomessa silloin muinoin.

Juu, ja nyt taidan sunnitelmista huolimatta häipyä labralta, kellon ylittäessä sopivasti kuuden.