Kuulumisia

Ei sitten tullut eilen labralla kuitenkaan kirjoiteltua, vaan selailin ärsyyntyneenä tylsää kirjaa ymmärtämättä juurikaan mitään. Toivottavasti ei tarvitsekaan ymmärtää, pelkään vähän että kun sanon lukeneeni opuksen, pistetään jotain tehtäviä eteen ratkottavaksi. Kaavojen pyörittely ei ole sitä mitä neljäntenä opiskeluvuotena ajattelin hirveästi tehdä.

Vähän ennen kuutta kuitenkin suuntasin kotia päin. Kendo-harkat oli nimittäin peruuttu, sillä ohjelmassa oli uusien jäsenien tervetulojuhla. Tiistaina harkkojen jälkeen aterioidessa tuli paikalliset jäsenet siihen päätökseen, että minun ei ehkä kannata tulla ensimmäiseen juhlaan, joka on hieman muodollisempi ja sisältää paljon japania, mutta juhlia riittää sen jälkeenkin, ja torstaina sain kännykkämaililla tapaamispaikan ja -ajan Saori-senpailta (pitää kirjottaa nimiä jos se auttas muistamaan). Lähdin sitten vähän aterioituani kyseiseen paikkaan, ja vaihtelevissa määrin juhlatunnelmaan päässyt parinkymmenen hengen porukka siirtyi järjestyksessä toiseen paikkaan, japanilaistyylistä istumista lukuunottamatta varsin viihtyisään omaan isohkoon huoneeseensa.

Ilmeisesti muodollisuudet oltiin saatu ensimmäisissä juhlissa kokolailla hoidettua, sillä ohjelmanumerot rajoittuivat muutamiin porukan omaan tyyliin tehtäviin itsensä esittelyihin, joiden varsinainen tarkoitus ei tainnut olla enää tutustuminen vaan jotain muuta. Itsekin onnistuin viemään lyhyen kaavan ilmeisesti tarpeeksi virheettömästi läpi, kahden viikon kendo-historian mainitsemista myöten. Muista osallistujista löytyi taustoja pelkästä manageroinnista neljäntoista vuoden harrastamiseen asti, ja useitakin puoli elämää kendoilleita. Tyypillisen hiljaisen alun jälkeen sain itsenikin vähitellen keskusteluihin, ja yksinkertaisiin asioihin taipui japanikin, vaikka englanninkin taito tuntui olevan hyvin monella kerholaisella selvästi keskivertoa japanilaista parempi. Ajan täytyttyä siirryttiin seuraavaan paikkaan, tunnelman muuttuessa aina vaan rennommaksi.

Illan päätteeksi, tai aamun koittaessa, käytiin vielä neljän hengen porukalla karaokessa toteamassa etten edelleenkään osaa laulaa, ainakaan japaniksi. Mukana oli Kousai ja kaksi senpaita, ja Kousain kanssa yhdessä laulettavaksi tarkoitetut See-Sawin ja Yuukan meni minulla lähinnä taas japanilaisten laulutaidon ihmettelyyn.

Kotiutuminen tapahtui sitten joskus kuuden tienoilla, ja nukahtaminen seitsämän. Ja mielenkiintoisesti herääminen kolme tuntia myöhemmin, jotta ehtisi tällä kertaa yhdentoista kendo-harkkoihin myöhästymättä. Jostain syystä suosio ei ollut ihan viime lauantain tasolla, vaikkakin loppujenlopuksi harva tuntui jääneen pois. Varsin täyttävän ramen-lounaan jälkeen palailin suihkun kautta takaisin sänkyyn muutamaksi tunniksi, josta tosin nukkumisen osuutta verotti hieman Yotsubaton lukeminen. Tahti on kyllä täällä sitä luokkaa, että leppoisaa sunnuntaita oppii todella arvostamaan, mutta ehdottomasti tämä aina jatkuvan yksin kämpässä istuskelun voittaa.

Ja tulevaisuuden suunnitelmista, mitään suurta ohjelmanumeroa ei näytä ilmaantuvan, joten ilta mennee animen parissa.