Aamuraportti labrasta

Noni, kommenttejakin uskallettiin kirjottaa niin jatketaas taas välillä omaa tarinaa. Tihkusateen saattelemana aamun luennolta labralle saavuttuani olo on, päinvastoin kun sää, muuttunut aikalailla parempaan. Sen, ja opeteltavaksi annettavan kirjan selailun päättymisen ansiosta on nyt taas aikaa ja intoa korjata aukkoja lähes normaaliksi laantuneessa eleskelyn nettiraportoinnissa. Valitettavasti oikeaa asiaa on taas kovin vähän, mutta voin tuttuun tapaan harmitella menneitä, valitella nykyisestä ja haaveilla tulevasta.

Edellisestä kerrasta on näköjään päivän päälle viikko vierähtänyt, joten lienee järkevää edes vähän yrittää muodostaa kronologinen muistelma ajanjaksolta. Maanantai sujui tavanomaisesti luennoilla ja labralla, kuten myös tiistai, keskiviikko sekä torstai (jep, siinä se kronologia). Kendon kimppuun pääsin jo normaaliin tahtiin, ja pian alkaa tulla ajankohtaiseksi koko varustesetin hankkiminen, minkä hintavuudesta johtuen kyselin jo hieman kokemuksia tampereella toimivalta kendo-klubilta, jonne mahdollisesti vien aloittamani harrastuksen. Kirjoittelen asiasta lisää kun saan kyselyyni vastauksen, ja mahdollisesti lisää opastusta paikallisen kerhon senpailta.

Perjantai oli sitten yliopiston vuosipäivän kunniaksi lomaa (erinäisiä tapahtumia lukuunottamatta, joihin osallistumista en silloisessa mielentilassa harkinntukaan), mikä tosin tarkoitti vain yhden kanji-tunnin poisjäämistä, sillä kendoharkkoihin suuntasin normaalisti puoli viideltä. Samoihin aikoihin alkoi niin kotimaassa kun täälläkin juhannus, mikä täällä tarkoitti minkälie suomi-japani wellfare-centerin järjestämää juhannusjuhlaa suomalaisille. Itse en erinäisistä syistä johtuen jaksanut vaivautua ilmoittautumaan, ja harkoista palattuani huomasinkin niiden menneen tapahtuman alun päälle. En kuitenkaan kokenut jääväni erityisemmin paitsioon, sillä juhlia taitaa riittää muutenkin, eikä vielä parin kuukauden jälkeen ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä halua kokea taas suomalaista kulttuuria. Sen sijaan vietin rauhallisen illan, soitellen pariin otteeseen kotiinkin nähden vähän tavanomaista enemmän tuttuja naamoja. Siis oikeasti nähden, jos joku ei ole tietoinen, niin Skype-niminen ihme mahdollistaa ilmaiset videopuhelut minne vain netti kantaa.

Lauantaina vietin myös erittäin mukavan illan, mutta sunnuntai meni melko tyypilliseen tapaan maanantata pelätessä. Alkupäivällä kävin kyllä mukavan olon ansiosta vähän lenkkeilemässä pitkästä aikaa, mutta viimeistään loppuillasta ei oikein saanut enää mitään tehtyä. Sunnuntailta sitä kyllä osaa siinä määrin aina odottaa, ettei siitä tule sen isompaa numeroa tehtyä. Ja sitten taas maanantai, myöhästyin ekalta luennolta 45min, totesin seuraavalla tehneeni jonkun tehtävän viikon myöhässä jne, eli arki jatkui, ja jatkuu. Viime yön noin neljän tunnin unien ansiosta odotan taas innolla labran seminaaria, eli ns. "nuku niin ettei kukaan huomaa" -kilpailua, jossa myös tuomareiden nukahtaminen on oleellinen osa jännitystä.

Sain tosiaan opuksen luettua, ja koska tyhmänä menin kertomaan sen tutorilleni, on seminaarin jälkeen luvassa puhuttelu proffan kanssa seuraavaa opiskeltavaa kirjaa sekä kuukauden päässä häämöttävää toista esitelmää koskien. Tutorille sain jo sanottua mielestäni melko ymmärrettävästi, että signaalinkäsittely ei oikein kiinnosta, mutta ymmärrettävästi sitä ei taida oikein pystyä proffalle kovin suoraan sanomaan.

Kun täällä ollessaan on huomannut, että eläminen onnistuu muutenkin kun yksin pimeässä huoneessa mustat verhot ikkunaan teipattuna, on myös vähän nopeampi valmistuminen alkanut kiinnostamaan. Osittain siitä, osittain ihan mielenterveydellisistä syistä, yritän löytää jostain välistä aikaa käydä paikallisella vaihto-opiskelijakonsultilla kyselemässä mahdollisuudesta vaihtaa labraa. Nykyisestä kun ei aivan varmasti ole mitään iloa opiskelujen etenemisen kannalta, eikä myöskään käydyillä kursseilla ole todennäköisesti kovin suurta akateemista antia, aiheuttaa vaihto-opiskelu lukukausijen erilaisten sijoittumisien ansiosta melkein puolentoista vuoden tauon oman alan opiskeluun. Myös muunlaisia ratkaisuja on käynyt mielessä, niin vaihto-opiskelun kun yleensäkin opiskelujen kannalta, mutta niistä lisää kun uskon edes itse ymmärtäväni vähän mistä puhun.

Ja sitten taas eteenpäin. Ja jos ette vielä ole tehnyt, niin älkäähän unohtako kommentoida nimenhuutoon!