Hypermediaa?

Eilen piti sitten jättää kendo väliin, kun viideltä oli sovittu rohvessorin kanssa turista. Englantia innokkaasti ja hyvin puhuva Kawamata kyseli aluksi kirjan lukemisen etenemisestä, ja selitti sitten vähän mitä tulevalta esitykseltä odottaa. Seuraava aihe oli sitten kesäloman jälkeinen tutkimus, ja kysymyksenasettelu jälleen haasteellinen "mikä signaalinkäsittelyn aihe kiinnostaisi?". Vähän aikaa epäselvästi änkytettyäni osasi tutorini sanoa siihen väliin, että varsinainen kiinnostuksenaiheeni on jossain muualla, mistä yllättäen professori alkoi sitten kyselemään minulta ihan oikeasti itseäni kiinnostavaa tutkimusaihetta. Jotain "web programming" ja muita valittuja avainsanoja heitettyäni, jättäen suosiolla hypermedia-käsitteen selittelyn, sain lopulta tehtäväksi kehitellä jonkin itseäni kiinnostavan projektin suunnitelman melko vapaasti, mutta omaan alaani opastusta tai lähdeteoksia ei labralta juuri löydy. En tiedä osasinko peitellä hymyäni ihan tarpeeksi säilyttääkseni jonkinlaisen arvokkuuden, mutta joka tapauksessa vaikutti siltä, että jälkimmäiseksi n. puoleksi vuodeksi saatan saada ihan oikeasti kiinnostavaa tekemistä labralle.

En sitten tiedä miten helposti on hyväksyttävissä joku kovin löyhästi jos ollenkaan signaalinkäsittelyyn liittyvä projektiehdotus, mutta mielessä kävi jopa sen ujuttaminen osaksi tutkintoani. Ongelmana vaan on se, että tällä hetkellä, kun projektin aihe on vielä täysin auki, taitaa suurin osa kotiyliopiston väestä olla kesälomalla. Voisin kumminkin yrittää postia lähetellä, jos esim. hypermedian erikoistyön onnistuisi korvaamaan varmaan ihan riittävästi tunteja syövällä Kenshuu B:llä. Mutta oli miten oli, olo helpottui aikalailla kun sain tietää (tai minulle saatiin uskoteltua) ettei tarvitse perehtyä mihinkään kovin ihmeellisiin signaalinkäsittelyn saloihin koko vuotta. Tai ehkä ennemminkin se, että voisin saada labralle jotain itseäni kiinnostavaa tekemistä, mikä voisi hyvinkin johtaa japanilaistyyliseen työskentelyyn yömyöhälle, sillä eipä se kotonakaan ollut harvinaista, että joku oma projekti venähti pikkutunneille, vaikka oli tarkotus tehdä yöllä jotain ihan muuta.

Ulosannin tuntuessa nyt jotenkin ontuvalta, lopettelen tällä kertaa tähän. Viikonlopuksi on taas ohjelmaa tiedossa, joten jos sunnuntaina sattuu siltä tuntumaan niin kirjoiteltavaa voisi hyvinkin taas löytyä.

Niin ja senpaista (先輩) kysyttiin, kyseessä on siis kouhain (後輩) vastakohta. Jos jostain syystä merkitys ei vielä aukea, niin yksinkertainen selitys lienee Vanhempi. Eli siis koulussa, opiskelussa, kerhossa, työssä, harrastuksessa, oikeastaan ihan missä tahansa itseään jossain mielessä edellä olevaa (yleensä liittynee aikaan eikä esim. taitoihin) kutsutaan senpaiksi (kanji 先 tarkoittaa mm. edessä, niin abstraktisti kun konkreettisestikin, kun taas 後 tarkoittaa takana). Ja hieronnasta, enpä tiedä mitä olisi tarjolla, vaikka olen kyllä ainakin hartioiden osalta aika kovasti sen tarpeessa, jatkuvan virheeni shinain heilutuksessa ollessa hartioiden liiallinen jännittäminen.

Aamuraportti labrasta

Noni, kommenttejakin uskallettiin kirjottaa niin jatketaas taas välillä omaa tarinaa. Tihkusateen saattelemana aamun luennolta labralle saavuttuani olo on, päinvastoin kun sää, muuttunut aikalailla parempaan. Sen, ja opeteltavaksi annettavan kirjan selailun päättymisen ansiosta on nyt taas aikaa ja intoa korjata aukkoja lähes normaaliksi laantuneessa eleskelyn nettiraportoinnissa. Valitettavasti oikeaa asiaa on taas kovin vähän, mutta voin tuttuun tapaan harmitella menneitä, valitella nykyisestä ja haaveilla tulevasta.

Edellisestä kerrasta on näköjään päivän päälle viikko vierähtänyt, joten lienee järkevää edes vähän yrittää muodostaa kronologinen muistelma ajanjaksolta. Maanantai sujui tavanomaisesti luennoilla ja labralla, kuten myös tiistai, keskiviikko sekä torstai (jep, siinä se kronologia). Kendon kimppuun pääsin jo normaaliin tahtiin, ja pian alkaa tulla ajankohtaiseksi koko varustesetin hankkiminen, minkä hintavuudesta johtuen kyselin jo hieman kokemuksia tampereella toimivalta kendo-klubilta, jonne mahdollisesti vien aloittamani harrastuksen. Kirjoittelen asiasta lisää kun saan kyselyyni vastauksen, ja mahdollisesti lisää opastusta paikallisen kerhon senpailta.

Perjantai oli sitten yliopiston vuosipäivän kunniaksi lomaa (erinäisiä tapahtumia lukuunottamatta, joihin osallistumista en silloisessa mielentilassa harkinntukaan), mikä tosin tarkoitti vain yhden kanji-tunnin poisjäämistä, sillä kendoharkkoihin suuntasin normaalisti puoli viideltä. Samoihin aikoihin alkoi niin kotimaassa kun täälläkin juhannus, mikä täällä tarkoitti minkälie suomi-japani wellfare-centerin järjestämää juhannusjuhlaa suomalaisille. Itse en erinäisistä syistä johtuen jaksanut vaivautua ilmoittautumaan, ja harkoista palattuani huomasinkin niiden menneen tapahtuman alun päälle. En kuitenkaan kokenut jääväni erityisemmin paitsioon, sillä juhlia taitaa riittää muutenkin, eikä vielä parin kuukauden jälkeen ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä halua kokea taas suomalaista kulttuuria. Sen sijaan vietin rauhallisen illan, soitellen pariin otteeseen kotiinkin nähden vähän tavanomaista enemmän tuttuja naamoja. Siis oikeasti nähden, jos joku ei ole tietoinen, niin Skype-niminen ihme mahdollistaa ilmaiset videopuhelut minne vain netti kantaa.

Lauantaina vietin myös erittäin mukavan illan, mutta sunnuntai meni melko tyypilliseen tapaan maanantata pelätessä. Alkupäivällä kävin kyllä mukavan olon ansiosta vähän lenkkeilemässä pitkästä aikaa, mutta viimeistään loppuillasta ei oikein saanut enää mitään tehtyä. Sunnuntailta sitä kyllä osaa siinä määrin aina odottaa, ettei siitä tule sen isompaa numeroa tehtyä. Ja sitten taas maanantai, myöhästyin ekalta luennolta 45min, totesin seuraavalla tehneeni jonkun tehtävän viikon myöhässä jne, eli arki jatkui, ja jatkuu. Viime yön noin neljän tunnin unien ansiosta odotan taas innolla labran seminaaria, eli ns. "nuku niin ettei kukaan huomaa" -kilpailua, jossa myös tuomareiden nukahtaminen on oleellinen osa jännitystä.

Sain tosiaan opuksen luettua, ja koska tyhmänä menin kertomaan sen tutorilleni, on seminaarin jälkeen luvassa puhuttelu proffan kanssa seuraavaa opiskeltavaa kirjaa sekä kuukauden päässä häämöttävää toista esitelmää koskien. Tutorille sain jo sanottua mielestäni melko ymmärrettävästi, että signaalinkäsittely ei oikein kiinnosta, mutta ymmärrettävästi sitä ei taida oikein pystyä proffalle kovin suoraan sanomaan.

Kun täällä ollessaan on huomannut, että eläminen onnistuu muutenkin kun yksin pimeässä huoneessa mustat verhot ikkunaan teipattuna, on myös vähän nopeampi valmistuminen alkanut kiinnostamaan. Osittain siitä, osittain ihan mielenterveydellisistä syistä, yritän löytää jostain välistä aikaa käydä paikallisella vaihto-opiskelijakonsultilla kyselemässä mahdollisuudesta vaihtaa labraa. Nykyisestä kun ei aivan varmasti ole mitään iloa opiskelujen etenemisen kannalta, eikä myöskään käydyillä kursseilla ole todennäköisesti kovin suurta akateemista antia, aiheuttaa vaihto-opiskelu lukukausijen erilaisten sijoittumisien ansiosta melkein puolentoista vuoden tauon oman alan opiskeluun. Myös muunlaisia ratkaisuja on käynyt mielessä, niin vaihto-opiskelun kun yleensäkin opiskelujen kannalta, mutta niistä lisää kun uskon edes itse ymmärtäväni vähän mistä puhun.

Ja sitten taas eteenpäin. Ja jos ette vielä ole tehnyt, niin älkäähän unohtako kommentoida nimenhuutoon!

Nimenhuuto

Asia lyhyesti ja yksinkertaisesti (siinä määrin missä saan luonteeni moiseen taivutettua):

Kommentoikaahan kaikki ainakin nimen verran niin selviäisi vähän ketkä tätä seuraa.

Päiväraportti p.. labrasta

Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti... vain kirjaimellisesti. Kun elämä muuttuu hetkessä vuosia kestäneestä tasaisesta itsekseen oleskelusta ihmisten ja jopa kavereiden kanssa mitä erilaisimpia aktiviteetteja ja aktiviteetinpuutteita sisältävään runsaan mutta vaihtelevan kiireiseen ihan oikeaan elämiseen, ei liene ihme että jossain vaiheessa alkaa pää putoamaan tahdista, muiden kuvainnollisessa kielenkäytössä usein vilahtavien elimien muassa.

Intron anniksi jäänee jotenkin järjissään olevien lukijoiden ajatuksissa lähinnä toteamus siitä, ettei täällä nyt ihan koko aikaa niin mukavaa ole. Tosin olen minä sen aiemminkin tainnut vähän suoremminkin todeta... Musiikiksi sitten sain jostain päähäni valita Okazaki Ritsukon hyvin helposti voimakkaita tuntemuksia aiheuttavan jopa pääni sisältöäkin pehmeämmän äänen kannattaman Fruits Basket -sarjan cd:n. Seurauksena lienee entistäkin oudompi kirjoitelma arki-iltapäivällä labralla.

Jos sitten vaikka kertoisi oikeasti otsikon mukaisesti raporttia viime viikolta, jolloin ei taas juuri ehtinyt eli jaksanut varata aikaa kunnon viestiin, eikä myöskään lyhyt asioiden listaus tuntunut oikein sopivalta. Sunnuntaina oli siis korealaisen kämppiksen Yuun syntymäpäivä, lauantaina niiden johdosta vietetty juhla, ja perjantaina kakunteon merkeissä tulevan päivän koitosta varten valmistautuminen. Päätin siis taas pyöräyttää kakun, kun se tuntui kelpaavan. Lauantaina leivonnainen päätyi lopulta kaupungille ensimmäiseen paikkaan kaikkien juhliin tulleiden parinkymmenen osaanottajan ihmeteltäväksi, ilmeisesti jopa kaikkien maisteltavaksi. Ainakaan suoraan ei kukaan kertonut syömisen olevan mitenkään vastenmielistä, vaikka omasta mielestäni onnistuminen oli vain vähän aiempaa kertaa parempi. Normaalisti mikrona toimiva laite ei ilmeisesti saanut vähän isompaa määrää taikinaa ihan niin helposti kypsäksi uuni-moodissa.

Lauantaina sitten tosiaan suunnattiin kaupungille, seurueena päivänsankarin lisäksi esim. tuttu neljän suomalaisen poppo ja sankarin kavereita kavereineen. Itse viihdyin seuran ansiosta mainiosti, puhellen (edellisen päivän harjoittelussa vähän heikentyneestä äänestä huolimatta) vaihteeksi enemmän myös uusien tuttavuuksien kanssa. Donburi-ruokalan kautta kotiin palattua uni maistui pitkälle seuraavaan päivään, sunnuntain mennessä muutenkin aika rauhallisesti, huolimatta yrityksestä löytää urheiluliike tai muu jalkapalloja tarjoava putiikki.

Ja sitten taas arki. Sain tällä kertaa vähän kahlattua kirjaa taas eteenpäin, mutta vähän epäilyttää se hetki kun saan kaiken "luettua" ja joku mahdollisesti saa päähänsä tarkistaa oppimiseni tuloksia. Mutta se on vielä onneksi vähintäänkin n. kymmenen sivun päässä, joten murehdin siitä myöhemmin. Muutenkin viikolla on tekemistä siihen malliin, että viikonloppuina olen tähän mennessä unohtanut aina opiskelut tyystin, käyttäen esimerkiksi kanjien opiskeluun lähinnä muita luentoja ja labra-aikaa. Muu japanin opiskelu muodostuu tällä hetkellä normaalin juttelun (jota viikolla tosin harvemmin) oheella Tsukihime-pelin ja Yotsubato-mangan parissa. Eilen tuli taas naurettua ääneen kahden aikoihin yöllä lueskellessa, mikä tosiaan on aika mukava pakokeino edelleenkin, samoin kun Suomessa silloin muinoin.

Juu, ja nyt taidan sunnitelmista huolimatta häipyä labralta, kellon ylittäessä sopivasti kuuden.

Kuumetta ja hellettä

Sunnuntaina huomasin saaneeni jostain syystä kipeän kurkun, josta myöhäisiltaan mennessä kehkeytyi senverran kuumetta, että päätin ottaa herätyskellon pois päältä ja nukkua seuraavan päivän. Nukkuminen ei kuitenkaan ollut erityisen helppoa, kun ilman kuumettakin hikoilee sängyssä tällä ilmankosteudella, joten en vielä maanantaina tuntenut oloani erityisen parantuneeksi. Lähikauppareissunkin osoittauduttua hieman vaivalloiseksi päätin kuitenkin yrittää taas saada unen aikaisin, mikä ei edelleenkään erityisen hyvin onnistunut. Nukahtamisen viivästyttyä ainakin yli kahteen päätin jättää seuraavan aamunkin luennot väliin ja tähdätä kutakuinkin tavanomaiseen aikaan labralle.

Heräiltyäni tänään viimein joskus puoli kahdeltatoista en pitänyt ihan terveen tuntuisesta olosta huolimatta erityistä kiirettä aamuvalmisteluiden kanssa, vaan etenin rauhalliseen tahtiin labraa päin, saavuttaen sen vähän ennen yhtä. Hieman kylmemmän viikon jälkeen koittaneen helteen ansiosta tuloksena oli hikinen paita ja toteamus, ettei tauti ainakaan ihan täysin vielä ole parantunut. Tänään ja huomenna jätän kendon väliin, mutta toivottavasti torstaina olen jo riittävän hyvässä kunnossa.

Juu, ja sitten taas tylsän kirjan lukemista, ja jos joku sattuu eilisestä kysymään niin selitän jotain kuumeesta.

Kuulumisia

Ei sitten tullut eilen labralla kuitenkaan kirjoiteltua, vaan selailin ärsyyntyneenä tylsää kirjaa ymmärtämättä juurikaan mitään. Toivottavasti ei tarvitsekaan ymmärtää, pelkään vähän että kun sanon lukeneeni opuksen, pistetään jotain tehtäviä eteen ratkottavaksi. Kaavojen pyörittely ei ole sitä mitä neljäntenä opiskeluvuotena ajattelin hirveästi tehdä.

Vähän ennen kuutta kuitenkin suuntasin kotia päin. Kendo-harkat oli nimittäin peruuttu, sillä ohjelmassa oli uusien jäsenien tervetulojuhla. Tiistaina harkkojen jälkeen aterioidessa tuli paikalliset jäsenet siihen päätökseen, että minun ei ehkä kannata tulla ensimmäiseen juhlaan, joka on hieman muodollisempi ja sisältää paljon japania, mutta juhlia riittää sen jälkeenkin, ja torstaina sain kännykkämaililla tapaamispaikan ja -ajan Saori-senpailta (pitää kirjottaa nimiä jos se auttas muistamaan). Lähdin sitten vähän aterioituani kyseiseen paikkaan, ja vaihtelevissa määrin juhlatunnelmaan päässyt parinkymmenen hengen porukka siirtyi järjestyksessä toiseen paikkaan, japanilaistyylistä istumista lukuunottamatta varsin viihtyisään omaan isohkoon huoneeseensa.

Ilmeisesti muodollisuudet oltiin saatu ensimmäisissä juhlissa kokolailla hoidettua, sillä ohjelmanumerot rajoittuivat muutamiin porukan omaan tyyliin tehtäviin itsensä esittelyihin, joiden varsinainen tarkoitus ei tainnut olla enää tutustuminen vaan jotain muuta. Itsekin onnistuin viemään lyhyen kaavan ilmeisesti tarpeeksi virheettömästi läpi, kahden viikon kendo-historian mainitsemista myöten. Muista osallistujista löytyi taustoja pelkästä manageroinnista neljäntoista vuoden harrastamiseen asti, ja useitakin puoli elämää kendoilleita. Tyypillisen hiljaisen alun jälkeen sain itsenikin vähitellen keskusteluihin, ja yksinkertaisiin asioihin taipui japanikin, vaikka englanninkin taito tuntui olevan hyvin monella kerholaisella selvästi keskivertoa japanilaista parempi. Ajan täytyttyä siirryttiin seuraavaan paikkaan, tunnelman muuttuessa aina vaan rennommaksi.

Illan päätteeksi, tai aamun koittaessa, käytiin vielä neljän hengen porukalla karaokessa toteamassa etten edelleenkään osaa laulaa, ainakaan japaniksi. Mukana oli Kousai ja kaksi senpaita, ja Kousain kanssa yhdessä laulettavaksi tarkoitetut See-Sawin ja Yuukan meni minulla lähinnä taas japanilaisten laulutaidon ihmettelyyn.

Kotiutuminen tapahtui sitten joskus kuuden tienoilla, ja nukahtaminen seitsämän. Ja mielenkiintoisesti herääminen kolme tuntia myöhemmin, jotta ehtisi tällä kertaa yhdentoista kendo-harkkoihin myöhästymättä. Jostain syystä suosio ei ollut ihan viime lauantain tasolla, vaikkakin loppujenlopuksi harva tuntui jääneen pois. Varsin täyttävän ramen-lounaan jälkeen palailin suihkun kautta takaisin sänkyyn muutamaksi tunniksi, josta tosin nukkumisen osuutta verotti hieman Yotsubaton lukeminen. Tahti on kyllä täällä sitä luokkaa, että leppoisaa sunnuntaita oppii todella arvostamaan, mutta ehdottomasti tämä aina jatkuvan yksin kämpässä istuskelun voittaa.

Ja tulevaisuuden suunnitelmista, mitään suurta ohjelmanumeroa ei näytä ilmaantuvan, joten ilta mennee animen parissa.

Onnea kotiin!

Lahjakin oli tarkoitus ostaa, kun kummityttö viettää ensimmäistä nimipäiväänsä, mutta jotain tullee sitten myöhässä, kunhan kaupungille kerkiän. Banaani kuvassa kertoo sisällöstä, loput on mukana muuten vaan.

Onnea myös tänään syntymäpäiväänsä viettäville!

Itsestäni ei tälläkään kertaa ole sen erikoisempaa kerrottavaa. Kendo jatkuu pistäen paikat kipeäksi, labralla on tylsää ja muuhun ei oikein riitä aika. Ainiin, kävinhän mää meido-kafe:ssa (tai jos tykkää niin englanniksi maid cafe, suomennos kuulostaisi niin typerältä etten edes yritä), asiasta mitään tietämättömät on varmaan mielummin jatkossakin siinä tilassa, mutta omista kokemuksistani voisin mainita, ettei poikkeamia tavalliseen pikkukahvilaan yksityiskohtia lukuunottamatta juuri ollut. Tosiaan tyyliltään ja erityisesti kooltaan juuri sellainen missä tykkään käydä, joten puoli vuotta enemmän japanikokemusta omaavan Matiaksen pyytämänä saatan toisenkin kerran yrittää löytää perille. Seurana viimeksi, eli eilen, oli siis labran porukkaa, jonka ajatusta lähteä kyseisenlaiseen paikkaan ei tainnut aluksi kukaan ihan tosissaan ottaa, mutta vähitellen suunnitelmat muuttui tulostetuksi kartaksi ja neljän hengen porukalla käväistiin kendo-harkkojeni jälkeen tutustumassa.

Nyt ruokaa ja sitten tuo kuvan jälkiruoka. Illalla todennäköisesti animea. Palailen kun keksin missä merkeissä.