Päiväraportti labrasta

Osittain vastauksena edellisen viestin kommenttiin: labran aihe kiinnostaa vaan koko ajan vähemmän, eikä tuota kirjaa jaksaisi enää millään lueskella. Saatan tehdä niin, että häivyn vähin äänin jokaisiin kendo-harkkoihin, eli ti-pe, mikä tietää labran kokonaan pois jättämistä keskiviikkona sekä mahdollisesti perjantaina, sekä torstaina aikaista poistumista. Jos alkaa ihmettelemään niin pitää sitten miettiä uusiksi, mutta en minä tullut tänne japaniin hajoamaan tutkintoon liittymättömiin tylsiin opintoihin.

Esitelmä oli suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta opettelin muutaman fraasin ulkoa japaninkielistä abstraktia varten. Seuraavalla kerralla kuulemma enemmän japania, mikä ei kyllä sinänsä haittaa, kunhan esitelmän tekemiseen on kunnolla aikaa. Nyt siis palailen tavalliseen labrailuun, eli luen kirjaa "Signal Processing First", yrittäen muistella parin vuoden takaisen signaalinkäsittelykurssin aikoja.

Viikolla ei juuri mitään labran ja kendon lisäksi ehdi tekemään (mikä ei yhtään haittaisi, jos kendon osuus olisi vähän isompi), ja viikonloput menee potiessa viikon aiheuttamaa väsymystä, yleensä kuitenkin jättäen tekemisenhalusta johtuen univelan pois nukkumisen myöhemmälle. Kesälomalle? Jaa-a... Nyt voisin kuitenkin suunnitelmien mukaisesti vähän sepostaa viikottaista rytmiä, koska aivot menee puhki jos avaan tuon kirjan hetkeen.

Maanantai alkaa japanin kuuntelutunnilla, joka on ihan kiinnostavaa. Alkamisaika on ihan siedettävä 10:30, tosin tänään muistin että 10:50 ja myöhästyin... Seuraavana kiipeän, tänään tosin bussilla, Aobayamalle ruokailemaan, ja 13:00 odottaa tappavan tylsä Foundations of Computer Science (englanniksi) eli laidasta laitaan tietotekniikkaan liittyviä perusteita (eikä ainakaan vielä tietokonetekniikkaa niinkun kurssiselosteesta luulin). Jatko on japania, ensin tietoteknistä sanastoa vähän turhan aloittelevalla tasolla ja päätteeksi kalligrafiaa. Kellon tullessa 18 yritän saada opettajaa päästämään viimein labraan. Tänään onneksi tunteja ei ollut, joten pääsin tänne jo puoli kolmelta. Tavallisesti myös poistuminen menee myöhälle, mutta tällä kertaa taidan poistua jo ihan kohta.

Tiistai alkaa pirteästi Computer Software Engineering -nimisellä (englanninkielisellä) peruskurssilla 8:50. Aihe on vähän kiinnostavampi, mutta taso aivan liian helppo pitääkseen unen poissa aamuluennolla. Loppupäivä on luentojen puutteessa labrailua, ja loppuu tästä eteenpäin (huomenna ensimmäistä kertaa) kuuden aikoihin, kun 18:30 on luvassa Kendo-harkat.

Keskiviikko on vielä vähän auki (riippuen kuinka paljon uskallan jäädä käymättä labrassa), mutta alkupäivä on joka tapauksessa 10:30 alkaen japanin kieliopin ja kanjien opettelua, erotettuna ruokatunnilla. Puoli kolmen tienoilla alkaa Japanese Culture B, jossa tavallisesti käydään läpi jotain ala-aste -tasoisia lukuharjoituksia (mikä suomalaisena ei ole kovinkaan tuttua, sillä en muista koulussa olleen juurikaan lukutunteja, ainakaan parin eka luokan jälkeen, mutta niistä joskus lisää, aihe on kiinnostava). Varsin usein tuolla kurssilla on kuitenkin ohjelmassa jonkinlainen vierailu, esim. museoon tai temppeliin (ylihuomenna). Sen jälkeen tosiaan 16:10 aikaan pitää miettiä, jaksaako enää kiivetä labralle niinkun tavallista, vai lähdenkö suoraan kendo-harkkoihin puoli viideksi.

Torstai on lähes vastaava kun tiistai, luentona tosin astetta kiinnostavampi Science and Industry of Japan, ja vielä Kawauchilla, joten herätystä asettaessa ei tarvitse varata aikaa kiipeämiselle. Kendo-harkat on tiistaita 1,5h aiemmin, joten labralta poistuminen tulee tapahtumaan hieman etuajassa.

Perjantaina saa nukkua pisempään, kun ensimmäinen tunti on 13:00 alkava kanji-tunti. Keskiviikon tavoin pitää sen jälkeen pohtia lähteekö labralle, vai kehtaako olla lähtemättä (tai mahdollisesti käväsee vaan tunnin verran) palaillen kotiin 16:30 alkavaan kendo-harkkaan valmistautumaan.

Mutta nyt taas myöhästyn sovitusta tapaamisesta, alan noudattaa perheen tapoja ihan väärässä paikassa. Joskus lisää, esim. kalenterin muodossa, niin ei tarvitse ihmetellä mitä mää oikein yritin selittää.

Kuulumisia

Noniin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt aika hyvä tovi, joten voisi kertailla vähän mitä on ehtinyt tapahtua, ja miksi en ole siitä tänne kirjoittanut. Luultavasti tyyli on hieman kuivempaa (eli sen voi ymmärtää lukemalla vain kerran läpi), koska kello on vasta puoli kuusi päivällä ja en ajatellut erityisemmin nytkään käyttää tähän aikaa tai vaivaa.

Ensin vaikka vähän selittelyjä miksen ole mitään vähään aikaan kirjoitellut. Kiirettä on pitänyt, sillä torstaina piti pitää labrassa esitelmä opiskelluista aiheista, niinkun varmaan jo joskus kerroin. Viimeistelyn kanssa tuli kuitenkin vähän kiire, ja maanantaina ja keskiviikkona meni labralla lähemmäs kahtatoista (siis yötä) valmistellessa. Tiistaina olisi varmaan ollut myös hyvä tehdä, mutta olin sopinut Kousain kanssa meneväni tutustumaan Tohokun yliopiston sairaalan ympäristössä sijaitsevan Seiryo-kampuksen Kendo-klubiin kuudelta. Kendosta vähän enemmän kohta, mutta kiireistä pääsin eroon vihdoin torstain neljä tuntia kestäneen seminaarin jälkeen, kun muiden ollessa syömässä pakenin paikalta illaksi sovittua tapaamista varten.

Kendo osoittautui loistavaksi valinnaksi kerhoksi, sillä heti ensimmäisellä kerralla tiistaina, kun oma osuuteni katsella sekä kendon tapoja että itse taistelua, totesin mielenkiintoni jo ennestään kiinnostavimmalta vaikuttavaan taistelulajiin. Valmistelukiireessä keskiviikkona ja seminaarin venyessä torstaina en ehtinyt klubille, mutta perjantaina oli vuorossa ensimmäinen oppitunti. Aluksi, puettuani perusosan kendovarusteista päälleni, opin (tai kuulin, muistamisen kanssa on ongelmia) minkälaisia tapoja kendoa harrastaessa noudatetaan. Loput parista tunnista harjoittelin perusliikkeitä käsillä ja jaloilla, jotka molemmat osoittautuivat varsin haastavaksi. Seuraava harjoittelu oli tänään yhdeltätoista, ja edellisellä kerralla opittujen liikkeiden harjoittelun lisäksi yritin vähän jotain uuttakin. Kerhon tavan mukaan lähdettiin treenin loputtua porukalla syömään, senpaiden (pisempiaikaiset jäsenet) tarjotessa porukan aterian, minkä jälkeen eräs (ne nimet taas...) kerholainen näytti Kousaille ja minulle kendo-varusteita myyvän kaupan. Saadessani jonkun koululta valmistuvan entisen jäsenen puvun käyttööni, minulle riitti ostaa oma shinai. Tiskillä olleesta esitteestä katselin pukujen hintoja, ja jonkinlainen setti kustantaisi ilmeisesti ainakin pari sataa euroa, paremmat huomattavasti enemmän.

Torstaina olin siis kaupungilla labran esityksen oltua viimein ohi (väliaikaisesti). Porukan tasapuolisesta sukupuolijakaumasta johtuen meno poikkesi huomattavasti aiemmista kerroista. Hyvin kuitenkin viihdyttiin, kun karaokessa varattiin huone loppuillaksi (niinjuu, jos ei japanilainen karaoke ole tuttu, niin porukka varaa siis huoneen jonne mennään laulamaan keskenään), eli kotiutuminen alkoi siinä viiden aikoihin aamusta. Vähemmän yllättäen en juuri laulutaidoillani loistanut, varsinkaan kun sain taas ihmetellä miten ilmeisesti joka ikinen aasialainen osaa laulaa melko hyvin. Hauskaa kuitenkin oli, kun puhuttiin esim. viereisessä huoneessa (siis molempien, minun ja Yuun, kun oma on 334 ja Yuulla 332) asuvasta eikä nimeä muistanut, joten kun 3 on japaniksi 'san' ja tyypillinen kohteliaisuuspääte 'san', tuli kutsumanimeksi luontevasti 'sansansan-san'.

Perjantain kanji-tunnin jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen kendoa, joten sateen hiljalleen kastellessa vaatteita en jaksanut kavuta labralle, vaan jätin ensimmäistä kertaa kokonaan käymättä ja palasin kämpälle. Sateen yltyessä vähitellen koko päivän ajan, oli kendon ja kauppareissun jälkeen märkiä vaatteita ihan tarpeeksi. Loppupäivä meni suunnitelmien mukaisesti Red Gardenin parissa, jota taidan vähitellen alkaa tässä jatkamaan. Jollain grillijuhlissa (ei mitään niin jännää että jaksaisin yrittää muistella) tavatulla täällä tutkijana olevalla suomalaisella olisi ilmeisesti synttärit, mutta taidan eilisen tavoin jättää menon väliin, tuleepahan yksi kokonaan rauhallinen viikonloppu, ellei nyt huominen taas yllätä.

Juu, tämän verran taas tänään. On ollut jo kauan tarkoitus kirjottaa viikkorytmistä, mikä saattaisi ainakin tulevia vaihto-opiskelijoita kiinnostaa (vaikka vähän pelottaakin ajatus, että joku aivan vieras tähän blogiin yhtään tarkemmin tutustuu), mutta ei ole tosiaan hirveästi ollut ylimääräistä aikaa, joten jätän sen ensi viikon labraviihdykkeeksi. Nyt iltaruokaa ostamaan.

Lisäys: lenkille saa edelleen lähettää...

Otakutapaaminen

Perjantain merkittävin tapahtuma oli Nanoha StrikerSin kolmen ensimmäisen jakson katsominen. Aiheesta kiinnostuneen kohdeyleisön ollessa lukijoiden vähemmistöä, jätän tällä kertaa mielipiteen pohtimisen väliin. Aloittaminen merkitsi kuitenkin sitä, että katselu jatkuu nyt vihdoin, ellei nyt ihan normaaliin tapaaan, niin ainakin pahimpien oireiden lievittämiseen kelvollisesti.

Ja kun nyt vasta huomaan kirjoittaneeni blogia jo kertaalleen eilen, voin hypärä suoraa mainittuun vierailuun kuutoskerroksen animeaktiivi Kousain luona. Asian pyöriessä edelleen kaukana suuremman lukijakunnan ajatusmaailmasta, pitänee iltayhdeksästä melkein neljään kestäneen jutustelun ja tiedostojenvaihdon sisältökin selostaa vain pikaisesti. Jälleen tuli todettua molemmille maistuvan hyvinkin samanlaisen musiikin, josta sain suositusten lisäksi parin artistin levyjä, aiemmin hyvin vähän kuulemani Akino Arain sekä hieman suuremman, ehdottomasti ansaitun, kuuluisuuden saavuttaneen Yuuko Kannon. Loput kannettavan levytilasta täytti sitten anime, jota olisi ollut tilan salliessa enemmänkin tarjolla. Ilta ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan kaikenlaisia jutellessa tarkasteltiin esim. mitä kevään uusimmista sarjoista voisi alkaa katsomaan. Suuria odotuksia herätti El Cazador, johtuen paljolti sarjan musiikeista vastaavasta henkilöstä, kenen nimen arvaaminen ei asiasta vähänkään kiinnostuneille liene kovin vaikeaa, tarkistaa voi sivuilta.

Muutaman kerroksen alaspäin palailin siis vähän ennen neljää, huomatakseni mahan tyhjentyneen kahvilan jälkeen jo ihan riittävästi, ja päätin siirtää nukkumista taas vähän myöhemmäksi. Käväisin lähikaupasta 500 jenin ateriakokonaisuuden ja seurailin vähän euroviisuja sekä katsoin vielä kaksi jaksoa Nanohaa. Jossain välissä vielä pullotin siman, joten "ilta" venyi lopulta hyvin seitsämän paremmalle puolelle, aiheuttaen kahdeltatoista alkavan Lunch Partyn jäämisen unien alle. Herääminen tapahtui puoli kolmen aikoihin, ja päivä käynnistyi vähitellen marketista käydyn tukevan aamiaisen avulla. Ohjelmaa ei kuitenkaan ole vieläkään ilmennyt, joten ainakin tovi menee seuraavaksi mangaa&teetä -numerolla.

Retkeilyttäminen ei ilmeisesti ollut kovin kiinnostava idea. Ehkä muilla on jotain oikeaa tekemistä... A, meinasi jo melkein unohtua (mitä ei kyllä ehkä tarvitsisi mainita):

Hyvää äitienpäivää!

En oikein muuta kun onnittelut keksi, liekkö se kovin mielekästä jos ostan/teen (sekin kävi mielessä) jonkun hyvän näköisen kakun ja otan siitä kuvan.

Kahvilatutustuminen 1

Viime viikon käteisenpuutteessa tekemättä jäänyt kahvilavierailu onnistui nyt vihdoinkin, kun suuntasin pyöräillen kaupungille joskus yhden jälkeen. Keskustan kadut ei vielä selvästikään ole minulle tuttuja, sillä useamminkin ohi kulkemani monia kahviloita tarjoavan kadun löytäminen vei aikaa varmaan reilun tunnin, tosin osittain johtuen halustani kierrellä jälleen kerran ympäristöä tavoitteena paikallistaa kiinnostavia kohteita. Astuinkin kadulla olevien anime-teemaisten automaattien, joiden tarjoamien tuotteiden sisällöstä en kiinnostuksesta huolimatta ottanut tällä kertaa selvää, houkuttelemana sisälle pieneen pienoismallipuotiin, joka oli ilmeisesti jonkin verran keskittynyt juniin, joten minulle ei ihan ostamiseen asti kiinnostavia malleja löytynyt.

Kahvilaksi valitsin aiemmin rahattomana korttikelpoisuutta kysymässä käymäni Italian Tomato (tai jotain sinnepäin) -nimisen pienehkön ja viihtyisän myös aterioita tarjoavan kahvilan. Tarkoituksenani viettää kiireettömästi aikaa mangaa lueskellen söin aluksi suolaista latten kanssa, ja myöhemmin cappuccinon ja mansikka-shortcaken (mikä liekään suomalainen nimi, japaniksi luontevasti shootokeeki), aloittaen samalla englanninkielisenä ostamani Nanan, jonka ensimmäisen kirjan viimeistään puolivälissä totesin erittäin lupaavaksi. Imelänä varsin täyttäväksi todetun kakun noin parin tunnin kahviloinnin jälkeen syötyäni palasin hiljalleen pyöräillen tähän, pohtien vielä matkalla ohittamani leipomon kohdalla, ostaisinko jotain viemisiksi kämpälle. Ostamatta jättäminen osoittautui ehkä vääräksi päätökseksi, sillä palattuani tulin kutsutuksi jonnekin syntymäpäiväjuhlille, jonne varmaan kannattaisi keksiä jonkinlaista vietävää. Yleensäkin tapa jaella viemisiä ja tuliaisia pitäisi luultavasti opetella piakkoin, jotta voisi tulla hyväksytyksi kunnon kansalaiseksi. En tosin ole varma osallistunko, sillä illaksi sovin meneväni Kousain luo, joten osallistuessanikin jäisi paikallaolo melko lyhyeksi, riippuen mihin aikaan päättelen "saturday night" tarkoittavan (jos nyt edes muistan oikein sovittiinko noin).

Pistematkoja

Matkin vähän Hannua ja tein itse Google Mapsiin joukon merkintöjä tutuiksi tulleista paikoista lähinnä kouluun liittyen. Täydennän varmaan sisältöä aina välillä, mutta jos kiinnostaa minkälaisia matkoja liikun, niin vilkaise karttaa.

Varsinainen syy sille, miksi juuri nyt aloin karttaa väsäämään on se, että keksin vihdoin jotain toivottavasti mielekästä käyttöä pisteille. Käyttötapoja tulee varmaan muitakin (jos nyt ketään kiinnostaa), mutta tällä kertaa luvassa on seuraavaa: sunnuntaille ei kello kahdentoista lunch partyn jälkeen ole vielä mitään suunniteltu, joten se on toivottavasti vapaata aikaa keksiä itselleen jotain. Ajattelin käyttää ajan niin, että kuvailen paikkoja sen mukaan, mitä haluatte nähdä. Nyt siis jokainen piste oikeuttaa käskyttämään minua kohtuullisen matkan (muutama kilometri) kämpästä, joka on merkitty karttaan. On kyllä varmaan vaikeaa löytää ihan vieraasta paikasta kartan perusteella mitään jänniä kohteita, mutta ainakin voi pistää minut liikkeelle, esim. viidellä pisteellä saa jo 15km reissun jos niin haluaa (sen kyllä teen pyörällä), tai enemmän lyhyitä. Jos ei ole onnistunut saamaan pisteitä, niin vielä voi vaikka tähän kommentoimalla löytää sanan ja lähettää minut matkaan. Saatan tehdä lenkin muulloinkin kun sunnuntaina (aiemmin, en myöhemmin), mutta lähettäjällä on oikeus sanoa niin halutessaan, että matka pitää olla sunnuntaina kämpältä kämpälle poikkeamatta matkalla minnekään. Muille päiville on sen verran toimintaa, etten uskalla luvata niille vastaavaa.

Jeps, toivottavasti joku innostuu, nyt häivyn labralta, niinkun ihmeen moni muukin tuntuu jo tehneen.

Myöhässä

Sunnuntain ja maanantain välissä ei sitten tullut nukuttua ollenkaan, ja ihan mielenkiintoisen japanin kuuntelutunnin, Aobayamalle kävelyn ja ruokailun jälkeen meni Fundamentals of Computer Science aikalailla nukkumiseksi, paikallisten mallia noudattaen. Sen jälkeinen tekniseksi japaniksi itseään mainostava kurssi tarjosi haasteita lähinnä muutaman uuden sanan ja vaikeampien kanjien muodossa, joten sitä seurannut kalligrafia osoittautui jälleen mielenkiintoisemmaksi.

Kun olin ollut labrasta poissa koko pitkän loman ajan, päätin mennä sinne vielä tuntien loputtua puoli seitsämän aikoihin. Tekemistä löytyikin siinä määrin, sekä opiskelun että oheistoiminnan muodossa, että viihdyin puoli yhteentoista asti, jolloin näin ensimmäistä kertaa tutorini lähtevän kotiin, ja sain oheessa autokyydin mäen alle. Tiistaina tulin labralle jo puoli yksitoista aamulla, joten lähdin poiskin kuuden aikoihin. Tarkoitus oli ehtiä saada jotain kämpälläkin aikaa, mutta ilta meni laiskotellen sekä mangaa lukiessa teetä hörppien, mistä olen kyllä alkanut nauttimaan jo jonkinlaisena tapana. Manga on siis TYPE-MOONin Melty Blood, kielenä japani ja apuna sanakirja, ylväänä tavoitteena oppia lukemista nauttimisen oheella vähän sanoja ja kanjeja.

Illalla pistin vielä pyykkiä koneeseen, mutta kun ennen nukkumaanmenoa muistin mennä niitä koneesta noutamaan, oli pyykkikori kadonnut jonnekin, ja pyykit jääneet kuivaamatta. Päätin kuivata myöhäisestä ajasta huolimatta pyykkejä vähän aikaa koneessa, minkä jälkeen levittelin ne huoneeseeni.

Herätyskellon soidessa seuraavana aamuna kymmenen yli yhdeksän, noin 9 tunnin unien jälkeen, en saanut itsestäni hereille kun herätyskellon sammuttavan käden. Tajuihini tulin vähän yhdentoista jälkeen, kielioppitunnin ollessa jo hyvin vauhdissa, ja päätin tähdätä vasta seuraavan, ruokatauon jälkeen olevaan kanjituntiin. Rauhallisesti aamupalaa syötyäni ja vaatetusta arvottuani lähdin pyöräilemään ehtien sopivasti viitisen minuuttia ennen tunnin alkua luokkaan. Ilmeisesti lyhyistä (10min) luentotauoista johtuen ketään ei vielä ollut paikalla, vaan oppilaat ja opettaja ilmaantui muutamia minuutteja alkamisajan molemmin puolin. Kanjien jälkeen oli suuntana viime keskiviikon tavoin Sendain kaupunginmuseo, jossa tällä kertaa tutustuttiin hieman tarkemmin sisätiloiden näyttelyihin vapaaehtoisten englantia japanilaisittain varsin hyvin puhuvien oppaiden johdatuksella. Paikallisesta historiasta kiinnostuneena sain lähinnä jalkani väsyneeksi, mutta päätin kuitenkin kierroksen loputtua kavuta vielä labraan, viettämään myöhäisen saapumisen johdosta jälleen hieman myöhäisempää aikaa täällä. Tarkoitus olisi saada parin viikon päästä olevaa esitelmää jonkinlaiseen kuntoon, niin että voisin jatkossa keskittyä yksityiskohtiin. Voisin kirjoittaa tuosta esitelmästäkin joskus, kunhan saan itsekin siitä vähän paremman kuvan.

Loma loppuu, anime alkaa

Heti alkuun pieni varoituksen sana herkimmille lukijoille: edellisen viestin jälkeen ei juuri mitään merkittävää ole tapahtunut, noin ulkoisesti, mutta kello on kolme ja alla on vajaa litra kolaa ja neljä jaksoa erinomaista Lucky Staria, korvissa kuuluu kohta mahdollisesti ensimmäistä kertaa kuulemaani Kajiuraa, eikä vielä ole minkäänlaista mielikuvaa tulevan tekstin sisällöstä. Siten saattaa tyyli olla tottumattomalle hieman raskaahkoa, eli tavanomaistakin kummallisempia tapoja vääntää sanoja ja niistä lauseita, puhumattakaan hyvin hämäristä aiheista ja spontaaneista pohdinnoista omia tunnelmia kuvatessa. Ei kannata huolestua mielenterveydestään, jos lukukokemus vaikuttaa täysin sekavalta, vika on täällä päässä.

Ja se vielä, että tykkään myös tollasista introista, joilla helposti saa latistettua muuten mahdollisesti vähän kiinnostavankin asian asettamalla sille täysin liioiteltuja odotuksia. Muttajoo, asiaan, eli Dream Field koneeseen ja avautumaan. Kyseessähän on siis Kajiuran yhden kokonpanon omaan tietoisuuteni vasta tämän päivän kaupparessulla tullut CD vuodelta 2003. Rahaa meni, mutta olen ostoksiini hyvin tyytyväinen.

Kello on siis tällä hetkellä kymmentä vaille neljä yöllä, Golden Weekin painuessa vuodeksi unhoksiin kun päivä lähitunteina vähitellen alkaa sarastamaan arkisen maanantain merkeissä. Pari pientä vastoinkäymistä kauppareissulla ei liene syy vaan viimeinen pisara sille, etten jaksanut enää pitää fyyisistä ja henkistä rytmiä yllä, vaan turvauduin alkupäivästä vaivihkaa hankkimiini jaksoihin yllä mainittua animea saadakseni pääni ehjänä seuraavalle viikolle. Jostain syystä sain itseni monin tavoin ärsyyntyneeksi juna-aikatauluista japaniksi keskustellessa tai kiistellessä, missä mainituista vaihtoehdoista kyvyttömyys tietää oikea oli ehkä suurin tekijä. Kun hieman ennen vuorokauden vaihtumista kotiin palailtuani tein päätöstä nukkumisen ja animen välillä, olin jo aikalailla kypsä päättämään kummemmin asiaa miettimättä jälkimmäisen puolesta. Kipaisin Visaa mukisematta syövässä Seiyu-supermarketissa hakemassa pepsiä ja vähän täytettä mahalle estämään ongelmalliset murinat, ja puoli kahden aikaan olin valmis hyppäämään takaisin siihen kyytiin, joka aikoinaan vaikutti varmasti kaikista eniten siihen, että odottelen nousevaa aurinkoa lähitunteina, laskevan katselun sijaan.

Aloitin jo joillain sanoilla kuvaamaan katsomaani sarjaa, mutta kun Kajiuran yksi parhaita vokaalisia mestariteoksia, "Anna ni issho datta no ni", yllättää edelleen ajoittain imelälle herkkään suuhuni kaatamani kolan kyllästämät ajatukset, ei lähinnä huumoria sisältävän sarjan kuvaamiseen sopien sanojen löytäminen ota millään onnistuakseen, enkä sitä myöskään väkisin halua kuuntelemiseen keskittymisen kustannuksella tehdä. Sen sijaan voin todeta kuuntelemani CD:n sisältävän loistavan kokoelman Kajiuran taideteoksia, joiden valitseminen ei tosin kohtaa ainakaan materiaalin puutteesta johtuvia esteitä, Ishikawa Chiakin kanssa yhteistyössä tehtyjen kappaleiden ollessa poikkeuksetta aina uudestaan ja uudestaan kuuntelemisen arvoisia sävelmiä.

Takaisin selostukseen illan kulusta, selittäen oheessa ajatusteni harhailua mielikuvitusmaailman ja fiktion välillä. Lucky Star oli ainakin siinä mielessä onnistunut valinta, että runsaasti huumoria sisältävänä pirteänä sarjana se ei aiheuttanut ajoittain pahasti addiktoivaa alakuloisuutta, vaan hyvin myös pienissä pätkissä katsottavaksi sopivana antoi ehdottamasti kaipaamani piristyksen turhan kaavamaiseksi tulleeseen oleskeluuni idän ihmemaassa. Ilta oli muutenkin otollinen, sunnuntaiden ollessa minulle usein monenlaisille vaikutuksille altista aikaa, ja jo kauppareissulla Kajiuraa Noirin ääniraidan muodossa kuunnellessani tunsin tajuavani hieman olevani tosiaan Japanissa, mikä on ollut unelma siitä asti kun muistan (eli pari vuotta). Katsoin hankkoimani neljä jaksoa erittäin hyvällä ruokahalulla, naureskellen ajoittain toivottavasti riittävän hiljaa naapureiden unen kannalta, ja jälkeenpäin huomasin erittäin tyytyväisenä rauhoittuneeni juuri siihen tapaan kun ärsyyntyneenä animea apuun katsottuani olen saanut kokea. Kun neljän 20-minuuttisen jälkeen kävelin viemään (väliaikaisesti) kolaa jääkaappiin yhteisessä, oleskeluni erilaisuuden ilmentymänä tutuksi tulleessa tilassa, huomasin tuntevani oloni erittäin kotoisaksi, ja erittäin mukavaksi.

Vaikka kuinka teksti välillä töksähtää tällaisten takia, on pakko todeta, että CD:n viimeinen kappale, Indio, on ehkäpä se kaikista paras Kajiuran ja Ishikawan kappale. Kuunnellessa hukkuu helposti sanat...

Kun akuutti mielentila alkaa tasoittua, voisin yrittää kuvailla kuukauden aikana päässä pyörineitä erilaisia tunnelmia, siirtyen samalla musiikissa vuoteen 2005 (yksittäisten teosten ollessa kuitenkin luultavasti monilta vuosilta), ja huomaten miten aamu alkaa tulla hyvää vauhtia jo suomen kämpässä tottumaani huomattavasti normaalimman paksuisista verhoistakin läpi. Kuten varmaan tavallista, ei ole mitenkään helppoa tajuta olevansa monen tuhannen kilometrin päässä kotoa, täysin vieraassa paikassa, vaan arkisiin yksityiskohtiin keskittyessä tottuu elelyyn helposti tehden asioita rutiinina taustalla olevaa tilannetta miettimättä. Välillä kuitenkin tilanteen tajuaa, ehkä ennemmin hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä kuin selkeimpiä kulttuurieroja ihmetellessä, ja siitä aiheutuva olo on tähän mennessä aina tuntunut erittäin hyvältä. Kuitenkin, vaikka jokapäiväisten asioiden puuhasteluun on jo tottunut, jokin on aina puuttunut siitä, että tuntisi olonsa kotoisaksi. Luultavasti en edes ole ennen asiaa ajatellut, kun kotisuomessa Tampereen kämpästä vähitellen muodostui vakituinen asunto, mutta täällä kotoisuuden puute vaikuttaa jotenkin taustalla, vaikkei sitä edelleenkään juurikaan tietoisesti ymmärrä. Saattaa ehkä olla joillekin vaikea uskoa tai ymmärtää, mutta luulen animen katselun olevan minulla hyvin tärkeässä osassa tekemään olostani kotoisan. Ehkä se on sitä, että tekee jotain mitä aina kotona (eli tässä tapauksessa kämpässä, kun tavallisesti viittaan koti-sanalla vanhempien kotiin). Oli miten tahansa, tuntui vihdoin siltä, että täällä voisi oikeasti tottua asumaan, sen sijaan että oleskelisi vieraana ihmetellen ympäristöä ja keksien kaikenlaisia aktiviteetteja täyttämään kaiken tyhjän ajan.

Olen jo useampaan otteeseen tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä vastaillut jotain viitaten siihen, että haluan kuluvan lukuvuoden jälkeenkin tulla vielä japaniin, mahdollisesti pitkäksikin aikaan, mutta luultavasti vahva uskoni moiseen johtuu paljon siitä, etten oikeasti ymmärrä tilannetta kunnolla. Edelleenkin kyllä uskon pitäväni Japania erinomaisena paikkana asua, siis myös itselleni, mutta luultavasti kannattaa odotella vielä hyvän aikaa ennen kovin lennokkaita suunnitelmia. Nyt kuitenkin alkaa vihdoin tuntua olo kotoisalta, joten en missään tapauksessa jätä katselujani tuohon yhteen, jakson viikossa ilmestyvään sarjaan, vaan ennen mahdollisia apupaketteja kotivarastoista käyttänen paljon vaivaa ja varaa selvästikin tavallista harrastusta tärkeämpään osaan olemistani. Samalla voisin elvyttää siihen paljolti liittyvän piirrustusharrastuksen, joka varsinaisen piirtämisen sijaan on minulle usein musiikin kuuntelua kynä kädessä rentoutuen. Jos vielä palaisin kotoisaan tapaani lukea joka ilta jotain mangaa ainakin pienen hetken, saisin varmaan totuttua myös uusiin asioihin muutenkin kuin pinnallisesti.

Tuoreiden ostosten pyöriessä viimeistä raitaa on aika vähitellen lopettaa höpinä, huomaten sisällön olevan omaksi pettymykseksi melko onttoa. En siis ala lukemaan omaa tekstiäni läpi, eihän sitä kukaan nyt kahta kertaa jaksa kahlata, mutta tällä kertaa en saanut päälle sellaista kirjoitustunnelmaa, joka sillointällöin johtaa lennokkaan sekavan tekstin vauhdikkaaseen naputteluun, lopun tullessa ennemminkin ulkoisista syistä. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, sillä jätän todennäköisesti mahdollisuuden parin tunnin nukkumiseen käyttämättä, hyödyntäen ajan kynä kädessä. Voisin vielä mainita pohdiskelun johdosta nousseen suuren halun päästä keskustelemaan animeen ja oheiskulttuuriin liittyvistä asioista Kousain kanssa, sillä juttutuokiot ovat numeroiden vaihdosta huolimatta jääneet yhteen, sopivan tilaisuuden puuttuessa. Voisin vaikka kysäistä viestillä ihan spontaanisti josko kiinnostaisi mennä esim. kahville (minun ollessa aikalailla kahviloiden ystävä, harvoista tutustumisista ja huonosta tietämyksestä huolimatta), jos se ei tunnu liian oudolta (tuntuuko?). Kaikesta huolimatta, päästän nyt urheimmatkin lukijat pinteestä ja vaihdan näytöstä paperiin, huomenna ehkä labrasta jotain, ellen nukahda sinne, tai ehkä erityisesti silloin. Mooip!

Pyöräretki merelle

Kun Golden Weekillä suurin osa japanilaisista tuntuu palailevan kotiseudulleen tai matkustelevan muuten vain, jättäen opiskelija-asuntolan vaihto-opiskelijoiden haltuun, on hyvä tilaisuus matkustella itsekin vähän jossain keskusta-alueen ulkopuolella. Siihen tarjoutuikin hyvä mahdollisuus, kun kanji-tunnin päätyttyä kiinalainen Han kutsui perjantaiksi mukaan merenrantaan suuntautuvalle pyöräretkelle. Annoin sähköpostiosoitteen sopimisia varten, ja perjantai-aamuna puoli kahdeksan aikoihin, hieman vaivalloisen kuudelta heräämisen sekä onigirien valmistuksen jälkeen, oli muistaakseni yhdeksän hengen porukka pyörineen valmiina matkaan.

Matka eteni omaan mieleen vähän verkkaisesti, mutta olipahan aikaa kuvailla riisipeltojen ja autoliikkeiden välillä vaihtelevia maisemia, joita kyllä kelpaa mennä toiseenkin kertaan ihailemaan, luultavasti parhaiten juurikin pyörällä. Parin kolmen tunnin matkaamisen jälkeen saavutettiin tavoiteltu meri, ja pysähdyttiin hiekkarannalle viettämään aikaa aluksi kuvaillen ja ihmetellen, myöhemmin matkan varrelta ostetun naposteltavalounaan merkeissä. Koko aamupäivän paahtaneen auringon hävitessä vähitellen mereltä tulevan voimistuvan tuulen viilentävälle vaikutukselle, pakattiin kamppeet takaisin reppuihin ja lähdettiin pyörillä aluksi hieman rannan viertä kiertävälle paluumatkalle. Baseballin ollessa sekä paikallisten että useiden vaihto-opiskelijoiden suuressa suosiossa, pysähdyttiin hetkeksi katsomaan ilmeisesti noin kuudesluokkalaisten tyttöjen (juu, en paljastanut miten paljon olisihan halunnut ottaa kuvia, vaan odottelin vierellä muka kiinnostusta vailla =) mahdollisesti jonkinlaista turnauspeliä. Matka jatkui sitten porukan jakautuessa joen vierellä metsässä kulkevaa juoksutietä ja lähempänä merta etenevään joukkioon, joista itse valitsin pyörälle suotuisamman ja puuttuvasta merimaisemasta huolimatta kivan näköisen metsäpolun. Seuraava pysähdyspaikka oli kylä, jossa hieman kierreltyänikään ei osunut silmiin juuri mitään erikoista, vaan lähinnä tavallista asutusta kouluineen ja automaattineen, useimpien kauppojen ollessa loman johdosta kiinni.

Palattua kotiin ihmeteltiin väsyneinä tovi aurinkorasvalta välttyneitä punaisia kohtia käsissä ja naamassa, ja lähdettiin viettämään iltaa tutulla suomalais-korealais-porukalla. Beatlesille omistautuneesta baarista kotiuduttiin valoisissa tunnelmissa, ja heräämisen venyessä iltapäivän puolelle itse kullakin, jäi suunnitelmat kauppakeskukseen menemisestä suunnitelmiksi. Ajattelin sen sijaan käydä kahvilassa mangaa lukemassa, sillä aikomuksista huolimatta en ole sitä vielä ehtinyt tekemään, mutta mukavan monesta löytyneestä kahvilasta huolimatta ei se tänäänkään onnistunut, sillä käteistä ei ollut kuin alle 100 jeniä, eikä löytämäni automaatit olleet auki lomapäivinä. Pitänee yrittää uusiksi viikon päästä, kun on taas vuorossa normaali viikonloppu, ja mahdollisesti myös kauppoja ja kahviloita on enemmän auki.

Pitänee vielä mainita, että kämppäkaverin avustuksella sain vihdoin keskeytettyä puolitoista kuukautta kestäneen eron animesta, kun vietin (muistaakseni) keskiviikkoillan Toki o Kakeru Shojo -elokuvaa katsellen. Yuun tavoin ihan en parhaaksi näkemäkseni animeksi voi sanoa, mutta erinomainen se silti oli. Kuten paluun tehneestä "Last watched"-listauksesta näkee, jatkoin myös kovin pahasti kohta jo kahden vuoden ajalle venyneen Senkaiden Houshin Engin katsomista. Arkielämän vähitellen tasoittuessa yritän hankkia lisää katsottavaa, jottei jo jossain määrin elämäntavaksi tullut katselu jäisi aivan kokonaan unohduksiin. Piirtämäänkään en ole vielä ehtinyt, mikä pitäisi ehdottomasti myös korjata, sillä tuloksista juurikaan välittämättä tarjoaa piirtäminen jonkinlaisen rauhoittumisen mahdollisuuden, millaista ei mitenkään muuten saa aikaan.

Loma alkaa

Vaikka viime viikonloppukin oli jo yhden päivän tavanomaisen pisempi, on ainakin omalta osalta varsinainen loma vasta alussa. Lomaa oli siis maanantai, sekä tämä torstai ja huominen perjantai. Tiistai ja keskiviikko oli siis normaaleja koulupäiviä, jotka sujuivat aikalailla normaalisti vailla kirjoittamisen arvoista tapahtumaa. Tiistaina tosin olin tavanomaista myöhempään, jonnekin puoli yhdeksään, labralla lorvimassa, sillä kävin paikalla olleiden kanssa kuuden aikaan ruokailemassa, minkä jälkeen jutusteltiin ilmeisen väkinäisesti mutta siitä huolimatta mukavasti. Japanissa (ja ties vaikka yleisemminkin suomen ulkopuolella) on ilmeisesti tapana yrittää keksiä vaikka väkisin kysymyksiä keskustelukumppaniin liittyen, esim. kotimaahan tai harrastuksiin liittyen, mikä saa oman, pelkästään lyhyistä vastauksista koostuvan osuuden vaikuttamaan jotenkin riittämättömältä. Onnistuin kuitenkin vielä antamaan iskän suomalaiseksi mainostaman suklaamunan, josta luultavasti labran hauskin tyyppi, Kikawada-san, ilmoitti kuoriutuvan suomalaistytön.

Eilen oli Japanese Culture B -kurssin ohjelmassa vierailu kaupungin museoon, aluksi tutustumaan lyhyesti sisätilojen tarjontaan ja jäljenpänä kiipeämään mäelle entisen linnan paikalle. Maisema ilmeisesti meiji-restauraatiossa puretun linnan sijoilta kaupungille päin oli varsin näyttävä, ja yritin kovasti ottaa maisemasta kuvia, mutta kameramiehen taidot eivät ole vieläkään kehittyneet erityisen kehuttavaksi.

Tämä päivä meni taas kaupungilla, mikä aiheutti lompakkoon jälleen mukavan loven, kun tutustuin paikkakunnan manga-/ figu-/ anime-/ pelikauppaan. Lienee turha yrittää selittää paketin yllättyneenä avattuani nauraneille, ettei sisältönä ollut lasi figun sijaan ollut pettymys. TYPE-MOON on aina TYPE-MOON! Paluumatkalla silmiin osui pari ketjukahviloita enemmän mielikuvissani tavoittelemani näköistä kahvilaa, joihin pitää joku päivä tutustua. Myöhemmin piti mennä kämppäkaverikolmikolla ravintolaan, mutta loman johdosta lähes kaikki ravintolat oli suljettu, joten suunnitelma muuttui vierailuksi ruokakauppaan ja Yuun udon-keitoksi. Sekin maistui, ja maha täyttyi.

Huomenna olisi tarkoitus herätä kuudelta aamulla pyöräilyreissua varten, suunnitelmana lähteä puoli kahdeksan polkemaan n. 20km päässä olevalle merenrannalle ja viettää siellä päivä, palaten iltasella pyörillä takaisin. Aurinkoista sääennustusta ja pyöräilyä silmälläpitäen ostin tänään jo aurinkorasvaa, mutta myös muu varustus pitänee miettiä kunnolla. Nyt siis lienee aika painua pehkuihin.