Kuulumisia

Noniin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt aika hyvä tovi, joten voisi kertailla vähän mitä on ehtinyt tapahtua, ja miksi en ole siitä tänne kirjoittanut. Luultavasti tyyli on hieman kuivempaa (eli sen voi ymmärtää lukemalla vain kerran läpi), koska kello on vasta puoli kuusi päivällä ja en ajatellut erityisemmin nytkään käyttää tähän aikaa tai vaivaa.

Ensin vaikka vähän selittelyjä miksen ole mitään vähään aikaan kirjoitellut. Kiirettä on pitänyt, sillä torstaina piti pitää labrassa esitelmä opiskelluista aiheista, niinkun varmaan jo joskus kerroin. Viimeistelyn kanssa tuli kuitenkin vähän kiire, ja maanantaina ja keskiviikkona meni labralla lähemmäs kahtatoista (siis yötä) valmistellessa. Tiistaina olisi varmaan ollut myös hyvä tehdä, mutta olin sopinut Kousain kanssa meneväni tutustumaan Tohokun yliopiston sairaalan ympäristössä sijaitsevan Seiryo-kampuksen Kendo-klubiin kuudelta. Kendosta vähän enemmän kohta, mutta kiireistä pääsin eroon vihdoin torstain neljä tuntia kestäneen seminaarin jälkeen, kun muiden ollessa syömässä pakenin paikalta illaksi sovittua tapaamista varten.

Kendo osoittautui loistavaksi valinnaksi kerhoksi, sillä heti ensimmäisellä kerralla tiistaina, kun oma osuuteni katsella sekä kendon tapoja että itse taistelua, totesin mielenkiintoni jo ennestään kiinnostavimmalta vaikuttavaan taistelulajiin. Valmistelukiireessä keskiviikkona ja seminaarin venyessä torstaina en ehtinyt klubille, mutta perjantaina oli vuorossa ensimmäinen oppitunti. Aluksi, puettuani perusosan kendovarusteista päälleni, opin (tai kuulin, muistamisen kanssa on ongelmia) minkälaisia tapoja kendoa harrastaessa noudatetaan. Loput parista tunnista harjoittelin perusliikkeitä käsillä ja jaloilla, jotka molemmat osoittautuivat varsin haastavaksi. Seuraava harjoittelu oli tänään yhdeltätoista, ja edellisellä kerralla opittujen liikkeiden harjoittelun lisäksi yritin vähän jotain uuttakin. Kerhon tavan mukaan lähdettiin treenin loputtua porukalla syömään, senpaiden (pisempiaikaiset jäsenet) tarjotessa porukan aterian, minkä jälkeen eräs (ne nimet taas...) kerholainen näytti Kousaille ja minulle kendo-varusteita myyvän kaupan. Saadessani jonkun koululta valmistuvan entisen jäsenen puvun käyttööni, minulle riitti ostaa oma shinai. Tiskillä olleesta esitteestä katselin pukujen hintoja, ja jonkinlainen setti kustantaisi ilmeisesti ainakin pari sataa euroa, paremmat huomattavasti enemmän.

Torstaina olin siis kaupungilla labran esityksen oltua viimein ohi (väliaikaisesti). Porukan tasapuolisesta sukupuolijakaumasta johtuen meno poikkesi huomattavasti aiemmista kerroista. Hyvin kuitenkin viihdyttiin, kun karaokessa varattiin huone loppuillaksi (niinjuu, jos ei japanilainen karaoke ole tuttu, niin porukka varaa siis huoneen jonne mennään laulamaan keskenään), eli kotiutuminen alkoi siinä viiden aikoihin aamusta. Vähemmän yllättäen en juuri laulutaidoillani loistanut, varsinkaan kun sain taas ihmetellä miten ilmeisesti joka ikinen aasialainen osaa laulaa melko hyvin. Hauskaa kuitenkin oli, kun puhuttiin esim. viereisessä huoneessa (siis molempien, minun ja Yuun, kun oma on 334 ja Yuulla 332) asuvasta eikä nimeä muistanut, joten kun 3 on japaniksi 'san' ja tyypillinen kohteliaisuuspääte 'san', tuli kutsumanimeksi luontevasti 'sansansan-san'.

Perjantain kanji-tunnin jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen kendoa, joten sateen hiljalleen kastellessa vaatteita en jaksanut kavuta labralle, vaan jätin ensimmäistä kertaa kokonaan käymättä ja palasin kämpälle. Sateen yltyessä vähitellen koko päivän ajan, oli kendon ja kauppareissun jälkeen märkiä vaatteita ihan tarpeeksi. Loppupäivä meni suunnitelmien mukaisesti Red Gardenin parissa, jota taidan vähitellen alkaa tässä jatkamaan. Jollain grillijuhlissa (ei mitään niin jännää että jaksaisin yrittää muistella) tavatulla täällä tutkijana olevalla suomalaisella olisi ilmeisesti synttärit, mutta taidan eilisen tavoin jättää menon väliin, tuleepahan yksi kokonaan rauhallinen viikonloppu, ellei nyt huominen taas yllätä.

Juu, tämän verran taas tänään. On ollut jo kauan tarkoitus kirjottaa viikkorytmistä, mikä saattaisi ainakin tulevia vaihto-opiskelijoita kiinnostaa (vaikka vähän pelottaakin ajatus, että joku aivan vieras tähän blogiin yhtään tarkemmin tutustuu), mutta ei ole tosiaan hirveästi ollut ylimääräistä aikaa, joten jätän sen ensi viikon labraviihdykkeeksi. Nyt iltaruokaa ostamaan.

Lisäys: lenkille saa edelleen lähettää...