Terve pitkästä aikaa!

...oli se mitä sanoin myös kendo-kerhosta tutuksi tulleelle Atsushille (kuvassa) kun vastailin synttärionnitteluna tulleeseen sähköpostiin, törkeästi monta päivää myöhässä, mutta on taas ollu vähän kiire. Keksinköhän koskaan mitään parempaa selitystä? No sitä odotellessa, pistetään taas tämänkin blogauksen viipyminen kiireen piikkiin.


Tosiaan, vaikka kuinka yritin asettaa kysymystäni niin, että myös ei-vaihtoehdon vastaaminen olisi ollut mahdollista ilman omantunnontuskia, en saanut ketään blogauksen lopettamisen kannalle. Olisi saattanut olla parempi pistää kolme vaihtoehtoa, mutta päätin jättää lukijoille kaiken vallan ja noudattaa kyselyn tulosta. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa viesti heti 1. päivä kyselyn sulkeuduttua, mutta.. niin, kiirettä riitti, selitelläänpä sitä vähän tarkemmin samantien.

Aiemmin vähän vihjailinkin jo työnteosta ja työhakemuksien lähettelystä, mutta pian Suomeen saavuttua olin tosipaikan edessä, sillä syyskuun ensimmäinen päivä kävin tampereella elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa. Viimeistä siitä ei välttämättä tule, mutta ainakaan heti ei ole tarvetta kokeilla uudestaan, sillä saman viikon lopulla soitettiin että työntekijäpula on tarpeeksi hälyttävä palkkaamiseeni ja että voisin tulla sopimusta allekirjoittamaan. Tällä hetkellä olen siis 3 päivää viikossa (tai tarkemmin 22.5 tuntia, jakautuen yleensä kaikille arkipäiville) Saskenilla kokeilemassa miten kännykkäsoftan koodailu sujuu. Tosiaan vasta n. viikko takana, myöhemmin saatta tulla blogiin hyvinkin monipuolista vuodatusta työnteosta.

Toinen asia mihin piti syöksyä heti palattua oli siis tietysti opiskelu, siis ihan oikea sellanen, pitkästä aikaa. Vähän aiemmin kirjoittelemastani poiketen on suunnitelmissa käyttää kaikki mahdollinen jäljelläoleva aika opiskelujen loppuun saattamiseen, eli valmistua kesään 2010 mennessä kun tutkintorakenne vaihtuu vaikka väkisin. Opiskeluja on siis hyvin kohtuullisesti, ja kun olen työhön kuluvan ajan myötä todennut luentomateriaaliin itsenäisesti tutustumisen huomattavasti luennoilla istumista tehokkaammaksi opiskelutavaksi, on koulukäynnit lähinnä viikkoharjoituksia ja harjoitustyöryhmien palavereita. Kaikenkaikkiaan opiskelu tuntuu ensimmäistä kertaa olevan päätavoitteen sijaan vaan yksi asia, joka pitäisi saada hoidettua pois alta. Saattaa olla että uudella ajattelutavalla on myös vaikutuksensa keskiarvoon...

Jonkin aikaa sitten taisin tosiaan kertoa, että vuosi pitäisi vielä ahertaa yksikseen. No, lyhyesti sanottuna, onneksi ei! Japani on nimittäin kaukana, ja aikaero vi... ärsyttää. Mutta vielä reilu pari kuukautta, niin käväisen pienellä reissulla Japanissa tekemässä kaikenlaista kivaa, ja vuoden lopussa Mai tulee mukana Suomeen. Asumaan.

Ja mitähän muuta sitä kuluneelta kuukaudelta kertoisi... kendoa on tietenkin tarkoitus jatkaa, mutta tähän mennessä on tullut käytyä vain yksissä paikallisen kerhon harjoituksissa toteamassa, että aika erilaista on meno ja vaatii vähän totuttelua. Eikä varusteitakaan vielä ole, mutta pitänee neuvotella vuokraamisesta ja järjestellä omien lähettäminen Japanista. Liikuntapuolta hoitaa tällä hetkellä kaksi futsal-vuoroa viikossa, mutta enempikin kelpaisi, enkä oikein ole punttisali-tyyppi ja lenkkeilystäkin pidän lähinnä kesän lämpiminä öinä. Olisi edes shinai jolla treenata lyöntejä vaikka tuossa pihalla, voisi kyllä väsätä vaikka puukepin ettei ihan käsilihakset surkastu.

Se tältä erää. Ja kuten aina, yritän jatkossa päivitellä blogia vähän useammin. Kommentoimalla saattaa hyvinkin saada kirjoitustahtia paranemaan, kokeilkaa vaikka!