Matkaraportti: Suomi

Jep, eli seuraavana matkakohteena oli sitten Suomi, tarkemmin Helsinki, Tampere ja Jyväskylä :). Matkaseurana oli japanilainen tyttöystäväni Mai =). Alla melko pikainen kuvaus matkasta keväiseen pohjolaan.

Kuten edellisessä viestityksessäni mainitsin, aloitin tosiaan seuraavana päivänä kirjoittamisen, mutta alun jälkeen se sitten muiden kiireiden oheella vähän jäi... joten nyt tarina loppuun ja näytille. Kertomus sisältää aiemmasta poiketen huomattavan määrän paljastuksia nimimerkkini (taino, nimeni) takaa, ja saatan tästäkin eteenpäin jatkaa ehkä vähän vähemmän piilottelevaa linjaa.

Loman pituus oli parisen viikkoa, joten mitään koko maan kattavaa kierrosta ei ehtinyt tekemään, eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan. Ensimmäisenä kohteena oli luonnollisesti Helsinki, ja vietettyä lennon jälkeinen ilta grillaillen ja kummilapsen ja muiden pienten ja isojen ihmisten kanssa leikkien, ja nukuttua pitkän matkan jälkeen varsin hyvin ja pitkään isoveljen majapaikassa, oli suunnitelmissa käväistä Korkeasaaressa ja kaupunkia kierelemässä. Sunnuntainen pääkaupunki oli jotain aivan muuta kun mihin Japanissa ehti tottua, ja ihmisten vähyys kaupungilla olikin ihmetyksen aiheena koko matkan ajan. Seuraavana päivänä kierreltiin vähän kaupoissa, tarkastettiin Tuomiokirkko ja illallistettiin 2:3 -suhteella japanilais-suomalaisessa seurassa (keskustelun käydessä japaniksi, englanniksi ja vähän suomeksikin).

Mitään sen ihmeempää ei Helsingissä sitten tehty, ja seuraavana aamuna lähdettiin junalla kohti opiskelukaupunkiani Tamperetta. Tarkoitus oli vaan nopeasti vilkaista yhtä esimerkkiä suomalaisesta "yliopistosta", käydä moikkaamassa serkkua ja jatkaa sitten matkaa junalla. Helsingistä lippua ostaessa vähän mietitytti opiskelija-alennuksen kanssa, kun en tietenkään ollut päässyt hakemaan opiskelijakorttiin uutta vuositarraa, ja mukana oli vain läsnäolotodistus. Se ei lippuluukulla kelvannut, joten ostin sitten lipun automaatista ja matkustin ongelmitta vanhalla tarralla. Jyväskylän junaa varten oli sitten leimat kunnossa, mutta vielä ennen Tampereelta poistumista käytiin nauttimassa oikeasta oluesta. Jälleen kerran valitsemani Plevnan Stout saattaa hyvinkin olla parasta juomaani olutta, kun Maille taas maistui hyvin vehnäolut.

Tiistai-iltana saavutettiin sitten kotikaupunkini Jyväskylä, ja tavattiin 14 kuukauden tauon jälkeen loput sisaruksista (taino, pikkuveli kävi viime kesänä Japanissa) sekä vanhemmat. Sähköpostien, blogin ja ennen kaikkea Skypen ansiosta ei kuitenkaan eristäytyminen ollut kovinkaan täydellinen, joten tukanlähtöä (siis jos aiempaan vertaa...) myöten yllätykset oli jo hyvää aikaa sitten pilattu. Aluksi majoittauduttiin pienemmän isosiskon enää vähän remontin alla olevaan asuntoon ja vietettiin aamua lasten kanssa tuliaisilla leikkien, minkä jälkeen siirryttiin sitten vähän useammaksi yöksi syrjään kaupungin vilskeestä, kotoisaan Koivikkoon.

Seuraavat päivät ennen pikkuveljen lakkiaisia kului sitten leppoisasti nauttien Suomen parhaista puolista, erityisesti järvestä ja saunasta. Vedessä käytiin kanootilla, soutuveneellä ja uimalla (joskin kylmyydestä johtuen hyvin lyhyesti), ja saunassa viihtyi joka kerta helposti parikin tuntia, erityisesti kun siihen yhdisti vesiaktiviteeteista viimeisimmän. Ruoka oli myös molempien mieleen, ehkä yllättävänkin paljon, ja Japanissa harvinaiset ja kalliit leikkeleet, erityisesti salami, maistui ruisleivän päällä.

Perjantain suunnitelma oli tutustua Jyväskylään, kun keskiviikkona kaupungilla kävely ei sateen vuoksi houkutullut. Aluksi vietettiin aikaa neljästään isosiskon kahden lapsen kanssa Harjun vesitornin luontomuseossa, mistä jatkettiin kaupunkikierroksella ja visiitillä entiseen opiskelupaikkaani Agoraan. Jos joku nyt ihmettelee mitä tarkoitan, niin vaihdoin yliopistoa kahden opiskeluvuoden jälkeen Jyväskylästä Tampereelle. Syitä saa kysellä ja ihmetellä vapaasti, niin minäkin usein teen, mutta nyt Japanin kokeneena en oikein voi sanoa katuvani menneitä päätöksiäni...

Lauantaina oli sitten lakkiaisten vuoro, ja pitkästä aikaa käväisin ylä-asteen ja lukion ajan koulussani. Käytävien kävely 7 vuoden jälkeen tuntui mukavan tutulta, mutta ihmisiä en tunnistanut tarpeeksi varmasti uskaltaakseni moikata. Itse kevätjuhla oli sitä mitä se varmaan on kaikkialla muuallakin Suomessa, mutta japanilaiseen malliin verraten tanssi- ja lauluesitykset ym. ylimääräinen aiheutti hämmennystä. Lakki kuitenkin pikkuveljellekin saatiin, ja se päässä vähän alle satavuotiaan mummin luona vierailtua jatkettiin juhlaa kotosalla. Paikalle saapui sukua varsin runsaasti, ja omia epäselviä tulevaisuudensuunnitelmia ja ehkä jopa epäselvempiä muistikuvia menneestä vuodesta tuli selostettua moneen otteeseen. Myös sakea tuli maistateltua joillain vierailla, vastaanotto ollessa vain hieman parempaa kun salmarilla Japanissa.

Illanvietto jatkui noin kuudesta eteenpäin seuraavilla juhlilla, kun äiti täytti pyöreitä vuosia. Tästä huolimatta ruokaa ja kakkuja riitti erittäinkin hyvin, mutta en Japanissa vähän pienempään herkkumäärään tottuneena onnistunut ahtamaan edes mahaani kipeäksi. Yön yli nukuttua oli tarkoitus lähteä vielä pariksi päivää helsinkiin, minkä vuoksi käytettiin vielä viimeinen saunomistilaisuus hyväksi. Ja viimeisen tippaan asti käytettiinkin, sillä lähtö tuli vähän suunnitelmia aiemmin, joten pian oltiin jo autokyydissä kohti Helsinkiä.

Maanantai-aamun koittaessa Helsingissä, oli vuorossa isomman isosiskon lapsen kanssa leikkimistä. Edelleenkään ei onnistuttu saamaan aikaan itkukohtauksia, vaan mukavaa oli (ilmeisesti) puolin toisin. Päivällä käytiin kävelemässä helsingissä mm. tuliaisia ostellen, ja illalla illallistettiin isosiskovelin kanssa japanilaisessa ravintolassa. Menua oli ihan kiinnostavaa katsella, kun japanilaisista ravintoloista oli vähän enemmän kokemusta. Valikoima oli melkein huvittavan monipuolinen, sillä siinä missä yakiniku ja tempura on japanissa aivan eri ravintolassa, oli ne nyt samassa menussa sulassa sovussa. Valitettavasti hinta ei ollut kuitenkaan japanilainen, sillä yksi selkeimmistä hintaeroista Suomen ja Japanin välillä on ravintoloissa. Toisaalta annoskoko oli myös suomalainen, oli ruoka mitä hyvänsä, tosin myös Japanissa on kyllä isojakin annoksia.

Tuliaisia Suomesta

Paluulento oli siis tiistaina iltapäivällä, Finnairilla suoraan Helsingistä Tokioon. Alkupäivä meni laukkujen kanssa touhutessa, ja pian oli aika jättää taas väliaikaiset hyvästit kotimaalle. Lennon sujuttua mutkitta oli Tokiossa joitain tunteja aikaa Sendain-bussia odotellessa, joten Shinjukussa päätettiin tavata Main sikäläinen kaveri tempura-lounaan äärellä. Iltapäivällä sitten bussiin ja kotikoloon palattua olikin päivä jo maillaan ja väsymys sen mukainen. Pari seuraavaa päivää meni paljolti nukkuessa aikaeroa pois, tai miten päin se nyt meinkään...

Jeps, eli Suomessa oli kivaa, käyn varmaan joskus toisenkin kerran ;)

Vähän vakavammin, seuraava kerta on oletettavasti vähän enemmän pysyvä, eli syksyllä olisi taas palattava opiskelemaan ihan oikeasti. Yritän pistää opiskelutahtiin oikein kunnolla vauhtia ja valmistua reilussa vuodessa, minkä jälkeen mahdollisesti tovi työelämää tai sitten samantien Sivarin Virhreisiin. Kaikkea sitä on tullut jätettyä laiskuuttaan tekemättä... mutta mikäli nykyiset suunnitelmat ei koe pahoja kolauksia, ei yksin tarvitse ahertaa kun n. vuoden verran, mutta siitä lisää sitten taas joku kaunis ja aurinkoinen syysyö.