Juoksentelua sateessa

駅伝大会 eli ilmeisesti sahkoinsinoorilaarojen valinen viestikisa on nyt sitten juoksujen osalta ohi, ja jaljella on labran pienimuotoiset (ainakin ajankohdasta ja osallistumismaksun pienuudesta paatellen) pippalot aiheeseen littyen. Tuloksia en ainakaan itse tieda, mutta ei silla nayta olevan juuri valia.

Kyseessa oli siis kampuksen ymparistossa juostu, yhteensa noin 15km pituinen viestijuoksu, joka oli jaettu monipuolisesti erilaisiin ja eri pituisiin osuuksiin, kaikkiaan kymmeneen. Omalle kohdalle lankesi 2km nousu, verrattuna esim. 200m pyrahdyksiin...

Pitkasta aikaa edes jossain mielessa kilpaa juoksemaan paastyani otin tilanteesta ilon irti ja vasytin itseni mielestani ihan riittavasti. Kunnolla sade alkoi onneksi vasta viimeisen osuuden lopulla, kun itse olin jo varsin toipunut vidennesta taipaleesta.

Seuraava luvassa oleva kilpailu onkin sitten astetta vakavampaa touhua, kun suuntaan kendo-klubin mukana pohjoiseen pain osallistumaan turnaukseen. Luottamus omiin kykyihin saada aikaan jarkeva kamppailu ei ole edelleenkaan kovin korkealla, mutta kokemus on varmasti arvokas, monessakin mielessa. Ja onhan se myos ensimmainen kerta sitten kesaloman alun kun poistun Sendaista.

Ja tosiaan, tama tulee taas kannykasta, nihnkuin teravimmat on jo saattanut huomata. Kiiretta pitaa monenlaisissa menoissa, joista tosin koulunkayntia en ehka laskisi yhdeksi...