Miksi pidän Japanista?

Kiirettä on taas ollut ihan riittävästi viime päivinä, ja sekä blogi että muu viestiminen kotiinpäin on jäänyt joko ajanpuutteen tai sitä seuraavan väsymyksen johdosta kovin vähälle. Lukemiseen sentään on yleensä aikaa, joten kiitos viesteistä, kotimaan ja -väen kuulumisia seuraan varsin mielelläni! Ja vastaan kyllä henkilökohtaisestikin, jos vaan muisti ei petä.

Ja päivän aiheeseen. Toki ruoka on aivan eri luokkaa kun suomessa, tapahtumia on vaikka minkälaisia, kaupungissa on elämää aina kun sinne eksyy jne... mutta kuitenkin suurin syy on minusta ihmiset. Voisi ehkä vielä tarkentaa, että palveluala tarkoittaa tosiaankin asiakkaan palvelua. Alla pari esimerkkiä omista kokemuksistani. Toki on hyvä pitää mielessä, että oma kokemukseni suomesta on erittäin rajoittunut, mutta uskoisin silti eron maiden välillä olevan varsin merkittävä.

Sattui eräänä kesäisenä päivänä, että jostain haltuun tulleen 1000 jenin alennuskupongin kanssa illastin ravintolassa (kutsutaan nyt vaikka sellaiseksi japanilaista isakaya-tyylistä paikkaa) nimeltään Tsuboha (ellen väärin muista, kuitenkin kyseisen ketjun yksi sendain liikkeistä).
Maittavien ruokien ja juomien jälkeen, kun vielä oli hörpitty loppupäässä mitään kyselemättä eteen tuotuja teekupposia, päätin jälleen kokeilla josko pennosia saisi vähän säästettyä maksamalla suoraan kortilla. Hyvinhän se onnistui, mutta kassahenkilön unohdettua aluksi 1000 jenin alennus (kun kortilla maksaminen on kuitenkin hieman harvinaista, ja sivusta seuratessa vaikean näköistä), piti ensimmäinen maksu perua ja tehdä uusi, ja näin allekirjoittaa kolme kuittia. Erehdyksiähän sattuu, ja käytäntö on Suomestakin tuttu. Japanilaiseen tapaan asiaa kuitenkin kovasti pahoiteltiin asiakkaiden kiittelyn yhteydessä poistuessa.

Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan riittänyt, vaan puljun pitäjä (tenchou, shop manager, kertokaa joku suomennos...) tuli postissa uusi 1000 jenin alennuskortti, jossa kiiteltiin kovasti käymästä ja pahoiteltiin vielä sekaannusta. Tästä innostuneena tuli taas pian aika käydä Tsubohassa aterioimassa, ja kokeilin itsekin tehdä tilauksen, jota vastaanottamaan sattui juurikin kyseinen, varsin nuoren oloinen tenchou. Tällä kertaa maksaminenkin meni ongelmitta, mutta jälkeenpäin postissa tuli kuitenkin samanlainen alennuskortti.

En nyt ihan muista menikö tarina ihan oikein, ja se vähän venähtikin vähän eri kohdasta kun oli tarkoitus, enkä saanut oikein ilmaistua asiaa kunnolla. Kuitenkin itselleni jäi erittäin mukava vaikutelma, kun paikan pitäjä tulee pöytään kyselemään mukavia. Onneksi pari seuraavaa esimerkkiä on vähän lyhempiä ja yksinkertasempia...

Tässä joku päivä sitten lähdin iltasella ostamaan muffinssivuokia, kun oli edellisellä kauppareissulla leivontatarvikkeiden ostamisen yhteydessä unohtunut. Konbinin jälkeen yritin erästä tuoreeseen ruokaan painottunutta kauppaa, ja vähän hiljaista sisätilaa ihmeteltyäni kävelin kuitenkin avoimesta ovesta sisään. Kaksi sisällä olijaa osoittautui kuitenkin paikan pitäjäksi ja myyjäksi, ja kauppa oli mennyt hetki sitten kiinni, mistä minulle pahoitellen ilmoitettiin. Tehdessäni lähtöä viittoi ensiksi mainittu vanhempi mieshenkilö minut kuitenkin takaisin, ja kysyi kelpaako bento. Vähän aluksi ilmaista lounasta ihmeteltyäni kävelin sitten kyseinen ruoka-annos kädessäni ulos kaupasta, mielessäni jälleen ajatus "tänne pitää tulla uudestaan".

Ja viimeinen, vieläkin vaikeammin typerillä sivujuonteilla sekotettava esimerkki... Eilen oli aika käydä parturissa, jo toista kertaa täällä ollessani, kun tosiaan hiukseni ei ulotu enää selän puoliväliin. Hiusten pesun, hieronnan, parran ajon ja itse leikkauksen (järjestys vähän eri) jälkeen sitten toivoteltiin "otsukaresama" eli jotakin mitä yleensä sanotaan työn päättyessä tästä väsyneille henkilöille. Ja tämä siis sanottiin minulle, kun olin istunut paikallani hierottavana yms. Toki Japanilainen olisi osannut sanoa puolestaan parturille jotain kohteliasta, mutta itse tyydyin kiittämään neutraalisti.

Vielä eilen kuvittelin että tämän olisi saanut kuulostamaan vähän paremmalta, mutta kelvatkoon tällaisenaan, on sentään aamupäivä ja kahvia on ihan liian vähän mahassa. Loppuun kuitenkin vähän muuta juttua.

Edellisessä viestissä uhkalilin kertovani vähän tarkemmin syksyn suosituimmasta ryhmätapaamismuodosta, imoni-kaista. Kyseessä on siis tapaaminen (jp. 会, 'kai'), jossa vähän grillijuhlan tyyliin keitetään iso pata perunakeittoa, aineksina ainakin makea peruna (imo) pohjana soija tai miso (tai ehkä jotain muutakin, itsellä kokemuksia noista kahdesta). Ympärille sitten liitetään haluttuja sivutoimintoja, jotka labran viimeviikkoisen tapahtuman tapauksessa olivat lähinnä yleinen parveilu parin proffan kierrellessä näyttämässä kiinnostuneelta oppilaistaan, sekä tavallisempia grilliruokia yakisobasta ihan makkaroihin. Lauantaina on sitten ilmeisesti vähän erityylinen imoni luvassa kendo-klubin seurassa, sillä ajankohta ei ole keskipäivä vaan aloitus on illalla kuudelta, lopetus kuulemma huomattavasti myöhempään, ja itse vien mukaan pari pulloa tuomisia suomesta. Kolmas mahdollisuus, vaihto-oppilaille suunnattu @home-kerhon imoni, jää valitettavasti harkkojen alla kokematta. Kaikki kolme kuitenkin järjestetään ilmeisesti samassa paikassa hirosegawa-joen rannalla, joka lienee suosittu niin kesän kuin syksynkin kokoontumispaikka.

Kendosta taas sen verran, että eilisiin harkkoihin ilmestyi menoa katselemaan äskettäin Sendaihin saapunut ruotsalainen vaihto-oppilas, joka on harrastanut lajia kotimaassa puolitoista vuotta. Bogu tulee kuulemma luultavasti ruotsista postissa perässä, joten paikalliset pääsevät ottamaan mittaa luultavasti jonkin verran minua osaavammasta vastuksesta. Itseltäni on vielä varsinaiset taistelut jääneet lyhyeen, sillä taitoa ja erilaisia tekniikoita ei löydy tarpeeksi kunnon kamppailuun.

Kielitunneista alkaa tänään ja huomenna sitten viimeisetkin, joten viikkorytmi alkaa vähitellen tasoittumaan. Tunteja on aiempaa lukukautta selvästi vähemmän, sillä jätin turhat Jype-kurssit tällä kertaa heti alussa pois suunnitelmista. Labran projektiin pitäisi perjantaihin mennessä väsätä jonkinlainen projektisuunnitelma, mutta koska ei edelleenkään ole kovin tarkkaa tietoa, miten vapaasti saan aiheen valita, teen suunnitelman kummempia kysymättä juuri sellaisesta aiheesta kun haluan. Myöhemmin sitten näkee mitä siitä tulee, mutta on minulla ainakin yksi selitys minkälainen yhteys moisella olisi labran alueeseen. Varalla on toinenkin mahdollisesti ihan kiinnostava aihe, mutta hyödyllisyys siitä jää täysin puuttumaan, joten esitän sitä vasta jos ensimmäinen vaihtoehto pettää.

Vielä reilu tunti labralla, minkä voisin käyttää tuon suunnitelman pohtimiseen, ja koulupäivän päätteeksi kielitunneille.