Imonikai v.2

Maanantaina on siinä mielessä harvinainen viikonpäivä, että labralla on yleensä aikaa oleskella miten pitkään huvittaa, kunhan jaksaa käydä alakerrassa (siis vuoren juurella Kawauchilla) kanji-tunnilla yhden aikoihin. Tavallista kuitenkin on, että kovin pitkään ei huvita, siispä nytkin mietin vaihtoehtoa lähteä kyseisen tunnin jälkeen samantien kotiinpäin, säästäen toiseen kertaan Aobayamalle kapuamisen. Tekemistäkään kun ei vielä erityisemmin ole, sillä perjantaina luovuttamastani projektisuunnitelmasta (eli n. 30min aikana väsätty epämääräinen selostus) on tarkoitus keskustella proffan kanssa huomenna. Pitää kuitenkin miettiä toistakin vaihtoehtoa, sillä tekemistä ei tosiaan iltapäivälle ole tiedossa, ja aktiiviseltä näyttäminen (eli on paikalla, tarkoitti se sitten blogin kirjottelua tai pöydällä nukkumista) on aina kannattavaa, kai...

Ja vähän sitten taas tarinointia. Lauantaina oli tosiaan kendo-klubin versio imoni-juhlinnasta, mutta oma osuuteni, muiden tämän vuoden tulokkaiden tavoin, osoittautui vähän ennakoitua suuremmaksi. Perjantaina iltaseitsämältä kokoonnuttiin kerhohuoneelle kokoamaan tarvittavat välineistöt juhlapaikalle viemistä varten. Sään ollessa pitkästä aikaa sateinen, päätettiin juhlapaikka vaihtaa saman joen mutta toisen sillan kohdille, mikä mahdollisti sillan alla olevan tilan hyödyntämiseen sateensuojana. Kun kaikki tulevana yönä tarvittavat tavarat oli saatu paikalle, alettiin jo varsin koleaksi muuttuneessa ilmassa sytytellä tulta.

Eli tarkoituksena oli tosiaan, ilmeisesti kerhon perinteeksi muodostuneella tavalla, että ekaluokkalaiset (eli yliopistossa/kerhossa ensimmäistä vuotta olevat) pitävät tulta yllä koko yön, minkä jälkeen aamulla aletaan kyseistä tulta enemmän tai vähemmän hyödyntäen kokkailla imoni-keittoja. Alkuillasta tällä kertaa jonnekin neljän tienoille yöllä oli paikalla vaihteleva määrä senpaita (siis yläluokkalaisia), jotka tavallaan tulivat vierailemaan tuonen mukanaan erilaisia ruokia tms, joita sitten porukalla nautiskeltiin. Kun lopulta vanhempi polvi oli kotiutunut, jäi jäljelle ekaluokkalaiset, tehtävänä siis pitää yllä tulta.

Joskus viiden aikaan ilma alkoi olla kovin viileä, ja yrittäessäni pienentää flunssan todennäköisyyttä jätin nukkumisen vain pariinkymmeneen minuuttiin tulen vierellä istuen. Ilma ja mieli kuitenkin piristyi, kun aamu alkoi vähitellen sarastaa, ja Atsushin kanssa päätettiin lähteä metsästämään pyörät noudettuamme lähellä olevalta kawauchin kampukselta polttopuuta, joka tuntui palavan turhan vauhdilla koko yön riittämistä silmälläpitäen. Sieltä löytyikin mm. mainio pölkky, jolla sai hyvin parin tunnin tulet pidettyä yllä. Välillä lämmikettä hörppiessä alkoi retkeilyn maistua jo hyvin, ja aamulla oli kolmen joukkio pirteänä(...) vastaanottamassa ruokaa valmistelemaan tulevia senpaita.

Patoja ja niiden alle tulia alettiin todenteolla väsätä joskus yhdentoista aikaan. Joukkoon oli myöhemmin liittymässä myös vierailevan kendo-kerhon jäseniä, päälukumäärän ollessa lopulta muistaakseni 24, joten keitoksia tehtiin kolme kappaletta, pohjana tällä kertaa miso (josta lähinnä ekaluokkalaiset vastasi), soija ja kimuchi. Lisänä oli myös monenlaista grillailtavaa Sendain erikoisuudesta, lehmänkielestä, jälleen yakisobaan asti. Syömingit (ja juomingit) aloitettiin kahdelta, ja niitä riitti varsin pitkään varsin paljon, joten yön valvoneet (vaikkakin vähän unia itse kukin otti) kouhait saivat myös vatsansa kylläiseksi. Odotusten mukaisesti suomalaiset juomat maistuivan kovin nihkeästi japanilaisille, vaikkakin kummallekin erikoisuudelle löytyi lopulta seurueesta ystävä.

Joskus viiden aikoihin lopeteltiin sitten japanilaiseen tyyliin taputellen juhlinta, kun suurin osa ruuistakin oli saatu kulutettua. Vieraille toivoteltiin hyvää matkaa, ja paikalliset aloittivat jälkien korjailun. Yllättävän nopeasti saatiinkin roskat ja muut kasaan, mutta kattilan pesussa meni vielä jonkinmoinen tovi, joten kotiin palailu tapahtui lopulta siinä seitsämän aikoihin illalla. Menneet 24 tuntia oli kuitenkin varsin mukava kokemus, vaikka vaikuttaa edelleenkin hieman ylimääräisenä väsymyksenä.

Tulevaisuuden tapahtumista on tällä hetkellä tiedossa vain kendo-turnaus, johon osallistumisesta pitäisi päättää marraskuun alussa. Muuten ajanvietto mennee viikkorytmin mukaisesti, leivoskellen aina ajan salliessa jotain piristävää. Eilen paistui omena-kiivi-nashi -piiras (viimeinen on japanilais-tyylinen persikka), jonka onnistumista voisi tänään maistella.
Maanantaisin on tosiaan astetta vähemmän ohjelmaa, lähinnä kendottomuusta johtuen, mutta labralla sitä tuskin kuitenkaan tulen illan osalta tuhlaamaan.