Päiväraportti labrasta

Kun nyt tuli luvattua, niin selitetään vähän edellistä. Mielikuvitusta uhkuvalla otsikoinnilla...

Yliopistolla (tai mahdollisesti sen jollain osalla) on ilmeisesti yhtenä vuosittaisista tapahtumista, mm. tennis-, pesäpallo- ja lentopalloturnauksen oheella, tapana järjestää laboratodioiden välinen viestijuoksukilpailu. Kukin labra saa valita kymmenen hengen joukkueen, joista jokainen juoksee 0.2-2km osuuden yhteensä n. 10km lenkistä Aobayaman ja Kawauchin ympäristössä. Tästä innostuneena on viime päivinä tullut vastaan kisaa varten harjoittelevia lenkkeilijöitä, ja itsekin osallistuin eilen pikaisesti juoksemalla reilun kilometrin pyrähdyksen kolmen muun labralaisen kanssa. Ja kun en osannut tarpeeksi rennosti ottaa, varattiin minulle harjoittelun jälkeen todennäköisesti viestin rankin osuus, 2km nousu... Vielä en ole edes koskaan käynyt paikassa johon ensi viikon lauantaina pitäisi kisamielessä juosta, joten juoksun tahdittamista varten pitänee käydä vielä kyseiseen reittiin tutustumassa.

Ja kendoturnaus on myös edessä, juoksukisasta viikko eteenpäin, johon osallistumisesta puolestaan pitäisi päättää tämän viikon lauantaihin mennessä. Erilaisia tekniikoita on edelleenkin kovin niukasti hallussa, joten en ole vielä kovin luottavainen omiin kykyihini. Harkoissa on kumminkin kivaa, ja yritän parhaani vielä pari jäljellä olevaa kertaa ennen päätöksentekoa.

Kendokerholla tapahtuu mutenkin, sillä ilmeisesti liittymässä on ainakin kaksi muutakin vaihto-oppilasta, toinen mahdollisesti aiemmin jo mainitsemani 1,5v kendoa harrastanut ruotsalainen, ja toinen muistaakseni amerikkalainen aloittelija. En kuitenkaan ole ruotsalaisen Rogerin ensimmäisen vierailun jälkeen nähnyt kumpaakaan harjoituksissa, joten en tiedä minkälaisella mielellä heillä on tarkoitus kendoa harrastella. Ilmeisesti myös muita kiinnostuneita olisi, mutta en oikein uskalla ottaa välittäjän roolia asiasta kysyville, vaan kerron mitä tiedän ja kehotan kysymään tarkemmin kerhon johtajalta (piste sille joka keksii hyvän suomennoksen sanalle buchou/部長).

Ja sitten leipomisiin, joita on tullut harrastettua varsin innokkaasti viime viikkojen aikana. Kokeiltua on tullut ainakin mainitsemani pullat, aiemmin kesällä täytekakut, hedelmäpiiras (se kolmen hedelmän), mustikkapiiras kahdellakin eri reseptillä, suklaamuffinssit ja kermajuustokakku. Viimeisin mustikkapiiras oli mielestäni onnistunein ja omaan makuuni muutenkin herkullisin. Tänään olisi taas luentojen jälkeen aikaa, joten yritän mietiskellä jotain taas vähän erilaista. Niin, ehdotuksia saa lähettää vaikka kommentteihin!

Joten selailen varmaan tässä paria reseptisivustoa ennen japanin tunneille laskeutumista. Älkäähän tosiaan peljätkö sitä kommentoimista, esittäkää vaikka jotain kysymyksiä jos moisia tulee, asiaan liittyen, sen vierestä tai jostain ihan muusta. Nykyään on tapana käydä labralla aika usein ennen tuntien alkua, joten aikaa kirjotella blogia luultavasti löytyy. Vaikka sitä projektiahan täällä pitäs tehä, mutta eihän sillä vielä mitään kiirettä ole...

Tapahtumia

Kavellessa alas Aobayamalta viihdytan taas vahan itseani naputtelemalla blogiviestin. Matka ei kuitenkaan ole pitka, joten listaan vaan muutaman asian, joista sitten voi paremmalla ajalla kertoilla lisaa, ehka...

- labin viestijuoksukisa on pian edessa
- osallistumisesta kendoturnajaisiin pitais paattaa
- eilinen piiras onnistu mainiosti
- kendokerhoa uhkaa internationalisoituminen
- kohta saattaa alkaa satamaan, mutta saavuin onneks pyoralle

Imonikai v.2

Maanantaina on siinä mielessä harvinainen viikonpäivä, että labralla on yleensä aikaa oleskella miten pitkään huvittaa, kunhan jaksaa käydä alakerrassa (siis vuoren juurella Kawauchilla) kanji-tunnilla yhden aikoihin. Tavallista kuitenkin on, että kovin pitkään ei huvita, siispä nytkin mietin vaihtoehtoa lähteä kyseisen tunnin jälkeen samantien kotiinpäin, säästäen toiseen kertaan Aobayamalle kapuamisen. Tekemistäkään kun ei vielä erityisemmin ole, sillä perjantaina luovuttamastani projektisuunnitelmasta (eli n. 30min aikana väsätty epämääräinen selostus) on tarkoitus keskustella proffan kanssa huomenna. Pitää kuitenkin miettiä toistakin vaihtoehtoa, sillä tekemistä ei tosiaan iltapäivälle ole tiedossa, ja aktiiviseltä näyttäminen (eli on paikalla, tarkoitti se sitten blogin kirjottelua tai pöydällä nukkumista) on aina kannattavaa, kai...

Ja vähän sitten taas tarinointia. Lauantaina oli tosiaan kendo-klubin versio imoni-juhlinnasta, mutta oma osuuteni, muiden tämän vuoden tulokkaiden tavoin, osoittautui vähän ennakoitua suuremmaksi. Perjantaina iltaseitsämältä kokoonnuttiin kerhohuoneelle kokoamaan tarvittavat välineistöt juhlapaikalle viemistä varten. Sään ollessa pitkästä aikaa sateinen, päätettiin juhlapaikka vaihtaa saman joen mutta toisen sillan kohdille, mikä mahdollisti sillan alla olevan tilan hyödyntämiseen sateensuojana. Kun kaikki tulevana yönä tarvittavat tavarat oli saatu paikalle, alettiin jo varsin koleaksi muuttuneessa ilmassa sytytellä tulta.

Eli tarkoituksena oli tosiaan, ilmeisesti kerhon perinteeksi muodostuneella tavalla, että ekaluokkalaiset (eli yliopistossa/kerhossa ensimmäistä vuotta olevat) pitävät tulta yllä koko yön, minkä jälkeen aamulla aletaan kyseistä tulta enemmän tai vähemmän hyödyntäen kokkailla imoni-keittoja. Alkuillasta tällä kertaa jonnekin neljän tienoille yöllä oli paikalla vaihteleva määrä senpaita (siis yläluokkalaisia), jotka tavallaan tulivat vierailemaan tuonen mukanaan erilaisia ruokia tms, joita sitten porukalla nautiskeltiin. Kun lopulta vanhempi polvi oli kotiutunut, jäi jäljelle ekaluokkalaiset, tehtävänä siis pitää yllä tulta.

Joskus viiden aikaan ilma alkoi olla kovin viileä, ja yrittäessäni pienentää flunssan todennäköisyyttä jätin nukkumisen vain pariinkymmeneen minuuttiin tulen vierellä istuen. Ilma ja mieli kuitenkin piristyi, kun aamu alkoi vähitellen sarastaa, ja Atsushin kanssa päätettiin lähteä metsästämään pyörät noudettuamme lähellä olevalta kawauchin kampukselta polttopuuta, joka tuntui palavan turhan vauhdilla koko yön riittämistä silmälläpitäen. Sieltä löytyikin mm. mainio pölkky, jolla sai hyvin parin tunnin tulet pidettyä yllä. Välillä lämmikettä hörppiessä alkoi retkeilyn maistua jo hyvin, ja aamulla oli kolmen joukkio pirteänä(...) vastaanottamassa ruokaa valmistelemaan tulevia senpaita.

Patoja ja niiden alle tulia alettiin todenteolla väsätä joskus yhdentoista aikaan. Joukkoon oli myöhemmin liittymässä myös vierailevan kendo-kerhon jäseniä, päälukumäärän ollessa lopulta muistaakseni 24, joten keitoksia tehtiin kolme kappaletta, pohjana tällä kertaa miso (josta lähinnä ekaluokkalaiset vastasi), soija ja kimuchi. Lisänä oli myös monenlaista grillailtavaa Sendain erikoisuudesta, lehmänkielestä, jälleen yakisobaan asti. Syömingit (ja juomingit) aloitettiin kahdelta, ja niitä riitti varsin pitkään varsin paljon, joten yön valvoneet (vaikkakin vähän unia itse kukin otti) kouhait saivat myös vatsansa kylläiseksi. Odotusten mukaisesti suomalaiset juomat maistuivan kovin nihkeästi japanilaisille, vaikkakin kummallekin erikoisuudelle löytyi lopulta seurueesta ystävä.

Joskus viiden aikoihin lopeteltiin sitten japanilaiseen tyyliin taputellen juhlinta, kun suurin osa ruuistakin oli saatu kulutettua. Vieraille toivoteltiin hyvää matkaa, ja paikalliset aloittivat jälkien korjailun. Yllättävän nopeasti saatiinkin roskat ja muut kasaan, mutta kattilan pesussa meni vielä jonkinmoinen tovi, joten kotiin palailu tapahtui lopulta siinä seitsämän aikoihin illalla. Menneet 24 tuntia oli kuitenkin varsin mukava kokemus, vaikka vaikuttaa edelleenkin hieman ylimääräisenä väsymyksenä.

Tulevaisuuden tapahtumista on tällä hetkellä tiedossa vain kendo-turnaus, johon osallistumisesta pitäisi päättää marraskuun alussa. Muuten ajanvietto mennee viikkorytmin mukaisesti, leivoskellen aina ajan salliessa jotain piristävää. Eilen paistui omena-kiivi-nashi -piiras (viimeinen on japanilais-tyylinen persikka), jonka onnistumista voisi tänään maistella.
Maanantaisin on tosiaan astetta vähemmän ohjelmaa, lähinnä kendottomuusta johtuen, mutta labralla sitä tuskin kuitenkaan tulen illan osalta tuhlaamaan.

Miksi pidän Japanista?

Kiirettä on taas ollut ihan riittävästi viime päivinä, ja sekä blogi että muu viestiminen kotiinpäin on jäänyt joko ajanpuutteen tai sitä seuraavan väsymyksen johdosta kovin vähälle. Lukemiseen sentään on yleensä aikaa, joten kiitos viesteistä, kotimaan ja -väen kuulumisia seuraan varsin mielelläni! Ja vastaan kyllä henkilökohtaisestikin, jos vaan muisti ei petä.

Ja päivän aiheeseen. Toki ruoka on aivan eri luokkaa kun suomessa, tapahtumia on vaikka minkälaisia, kaupungissa on elämää aina kun sinne eksyy jne... mutta kuitenkin suurin syy on minusta ihmiset. Voisi ehkä vielä tarkentaa, että palveluala tarkoittaa tosiaankin asiakkaan palvelua. Alla pari esimerkkiä omista kokemuksistani. Toki on hyvä pitää mielessä, että oma kokemukseni suomesta on erittäin rajoittunut, mutta uskoisin silti eron maiden välillä olevan varsin merkittävä.

Sattui eräänä kesäisenä päivänä, että jostain haltuun tulleen 1000 jenin alennuskupongin kanssa illastin ravintolassa (kutsutaan nyt vaikka sellaiseksi japanilaista isakaya-tyylistä paikkaa) nimeltään Tsuboha (ellen väärin muista, kuitenkin kyseisen ketjun yksi sendain liikkeistä).
Maittavien ruokien ja juomien jälkeen, kun vielä oli hörpitty loppupäässä mitään kyselemättä eteen tuotuja teekupposia, päätin jälleen kokeilla josko pennosia saisi vähän säästettyä maksamalla suoraan kortilla. Hyvinhän se onnistui, mutta kassahenkilön unohdettua aluksi 1000 jenin alennus (kun kortilla maksaminen on kuitenkin hieman harvinaista, ja sivusta seuratessa vaikean näköistä), piti ensimmäinen maksu perua ja tehdä uusi, ja näin allekirjoittaa kolme kuittia. Erehdyksiähän sattuu, ja käytäntö on Suomestakin tuttu. Japanilaiseen tapaan asiaa kuitenkin kovasti pahoiteltiin asiakkaiden kiittelyn yhteydessä poistuessa.

Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan riittänyt, vaan puljun pitäjä (tenchou, shop manager, kertokaa joku suomennos...) tuli postissa uusi 1000 jenin alennuskortti, jossa kiiteltiin kovasti käymästä ja pahoiteltiin vielä sekaannusta. Tästä innostuneena tuli taas pian aika käydä Tsubohassa aterioimassa, ja kokeilin itsekin tehdä tilauksen, jota vastaanottamaan sattui juurikin kyseinen, varsin nuoren oloinen tenchou. Tällä kertaa maksaminenkin meni ongelmitta, mutta jälkeenpäin postissa tuli kuitenkin samanlainen alennuskortti.

En nyt ihan muista menikö tarina ihan oikein, ja se vähän venähtikin vähän eri kohdasta kun oli tarkoitus, enkä saanut oikein ilmaistua asiaa kunnolla. Kuitenkin itselleni jäi erittäin mukava vaikutelma, kun paikan pitäjä tulee pöytään kyselemään mukavia. Onneksi pari seuraavaa esimerkkiä on vähän lyhempiä ja yksinkertasempia...

Tässä joku päivä sitten lähdin iltasella ostamaan muffinssivuokia, kun oli edellisellä kauppareissulla leivontatarvikkeiden ostamisen yhteydessä unohtunut. Konbinin jälkeen yritin erästä tuoreeseen ruokaan painottunutta kauppaa, ja vähän hiljaista sisätilaa ihmeteltyäni kävelin kuitenkin avoimesta ovesta sisään. Kaksi sisällä olijaa osoittautui kuitenkin paikan pitäjäksi ja myyjäksi, ja kauppa oli mennyt hetki sitten kiinni, mistä minulle pahoitellen ilmoitettiin. Tehdessäni lähtöä viittoi ensiksi mainittu vanhempi mieshenkilö minut kuitenkin takaisin, ja kysyi kelpaako bento. Vähän aluksi ilmaista lounasta ihmeteltyäni kävelin sitten kyseinen ruoka-annos kädessäni ulos kaupasta, mielessäni jälleen ajatus "tänne pitää tulla uudestaan".

Ja viimeinen, vieläkin vaikeammin typerillä sivujuonteilla sekotettava esimerkki... Eilen oli aika käydä parturissa, jo toista kertaa täällä ollessani, kun tosiaan hiukseni ei ulotu enää selän puoliväliin. Hiusten pesun, hieronnan, parran ajon ja itse leikkauksen (järjestys vähän eri) jälkeen sitten toivoteltiin "otsukaresama" eli jotakin mitä yleensä sanotaan työn päättyessä tästä väsyneille henkilöille. Ja tämä siis sanottiin minulle, kun olin istunut paikallani hierottavana yms. Toki Japanilainen olisi osannut sanoa puolestaan parturille jotain kohteliasta, mutta itse tyydyin kiittämään neutraalisti.

Vielä eilen kuvittelin että tämän olisi saanut kuulostamaan vähän paremmalta, mutta kelvatkoon tällaisenaan, on sentään aamupäivä ja kahvia on ihan liian vähän mahassa. Loppuun kuitenkin vähän muuta juttua.

Edellisessä viestissä uhkalilin kertovani vähän tarkemmin syksyn suosituimmasta ryhmätapaamismuodosta, imoni-kaista. Kyseessä on siis tapaaminen (jp. 会, 'kai'), jossa vähän grillijuhlan tyyliin keitetään iso pata perunakeittoa, aineksina ainakin makea peruna (imo) pohjana soija tai miso (tai ehkä jotain muutakin, itsellä kokemuksia noista kahdesta). Ympärille sitten liitetään haluttuja sivutoimintoja, jotka labran viimeviikkoisen tapahtuman tapauksessa olivat lähinnä yleinen parveilu parin proffan kierrellessä näyttämässä kiinnostuneelta oppilaistaan, sekä tavallisempia grilliruokia yakisobasta ihan makkaroihin. Lauantaina on sitten ilmeisesti vähän erityylinen imoni luvassa kendo-klubin seurassa, sillä ajankohta ei ole keskipäivä vaan aloitus on illalla kuudelta, lopetus kuulemma huomattavasti myöhempään, ja itse vien mukaan pari pulloa tuomisia suomesta. Kolmas mahdollisuus, vaihto-oppilaille suunnattu @home-kerhon imoni, jää valitettavasti harkkojen alla kokematta. Kaikki kolme kuitenkin järjestetään ilmeisesti samassa paikassa hirosegawa-joen rannalla, joka lienee suosittu niin kesän kuin syksynkin kokoontumispaikka.

Kendosta taas sen verran, että eilisiin harkkoihin ilmestyi menoa katselemaan äskettäin Sendaihin saapunut ruotsalainen vaihto-oppilas, joka on harrastanut lajia kotimaassa puolitoista vuotta. Bogu tulee kuulemma luultavasti ruotsista postissa perässä, joten paikalliset pääsevät ottamaan mittaa luultavasti jonkin verran minua osaavammasta vastuksesta. Itseltäni on vielä varsinaiset taistelut jääneet lyhyeen, sillä taitoa ja erilaisia tekniikoita ei löydy tarpeeksi kunnon kamppailuun.

Kielitunneista alkaa tänään ja huomenna sitten viimeisetkin, joten viikkorytmi alkaa vähitellen tasoittumaan. Tunteja on aiempaa lukukautta selvästi vähemmän, sillä jätin turhat Jype-kurssit tällä kertaa heti alussa pois suunnitelmista. Labran projektiin pitäisi perjantaihin mennessä väsätä jonkinlainen projektisuunnitelma, mutta koska ei edelleenkään ole kovin tarkkaa tietoa, miten vapaasti saan aiheen valita, teen suunnitelman kummempia kysymättä juuri sellaisesta aiheesta kun haluan. Myöhemmin sitten näkee mitä siitä tulee, mutta on minulla ainakin yksi selitys minkälainen yhteys moisella olisi labran alueeseen. Varalla on toinenkin mahdollisesti ihan kiinnostava aihe, mutta hyödyllisyys siitä jää täysin puuttumaan, joten esitän sitä vasta jos ensimmäinen vaihtoehto pettää.

Vielä reilu tunti labralla, minkä voisin käyttää tuon suunnitelman pohtimiseen, ja koulupäivän päätteeksi kielitunneille.

Iltapaivaa

Taas on vahan erinaiset menot pitaneet erossa blogista, niin ajattelin raportoida lyhyesti kannykalla, matkalla keodoharkkoihin. Lukukauden alku ei siis ole pettanyt, vaan erinaista tapahtumaa on viela tovin eteenpainkin luvassa.

Erillismaininnan, ja kunnon blogauksen ajan antaessa myote, ansaitsee Miyagin oma syksyn hanami 芋煮 eli perunakeittobarbeque �

Saavun kuitenkin vahitellen pyoralle, joten aiheesta ja muusta lisaa taas myohemmin.

Päiväraportti... kämpästä!

Tuli herättyä turhaan aamusella ja käytyä toteamassa liikuntasalissa, että meneillään oli jonkin sortin kilpailu eikä tilaa kendo-harkoille ollut. Jälkikäteen sain kaverilta meilillä vastauksen, että harkat oli tosiaankin peruuttu, ja kyseli että enkös moisesta aiemmin ollut kuullut...

No, aamupäivä meni sitten aamupalalla ja.. vähän unisena netissä polskiessa mitään hyödyllistä tekemättä. Eilisestä poiketen, jolloin ohjelmaa ilmeni siirtäen nukkumaanmenon lopulta yli kahden.

Eli tosiaan, eilen tapasin ensimmäistä kertaa uusia suomalaisvaihtareita, tarkemmin Oulusta saapuneet Iikan ja Mikon. Perintöpyörät paikallistettua käytiin vielä vähän muita kotiutuneilta jääneitä arvoesineitä tonkimassa, mutta saavukkien mukaan ei erityisen suurta lastia kuitenkaan lähtenyt.

Mielessä oli ollut myös kuivakakun leipomiseen liittyviä kokeiluita, joten aamupäivästä, päätettyäni jättää kummemmitta syittä käymättä labralla, lähdin pyörän selässä metsästämään aineksia. Käytyäni muutamassa isommassa marketissa ja yhdessä pienemmässä, löysin vanilijaa lukuunottamatta kaiken tarpeellisen, ja palasin reissusta ajatuksena heilutella vähän miekkaa itsekseen ennen leivontaa. Suunnitelman loppuosa siirtyi kuitenkin, kun harkkaillessani sovittiin yllä mainittu tapaaminen. Leivonta alkoi sitten iltasella, ja suhteellisen yksinkertaisen reseptin sekä mikron manuaalin avulla lopputuloksesta tuli ihan kelvollinen, jättäen kuitenkin vielä parantamisen varaa seuraavaan kertaan. Kuivakakku osoittautui kuitenkin varsin sopivaksi mikron uuni-moodille, vaikka epäonnistumisen välttäminen saattoi vaikuttaa moni muukin vaihtunut tekijä.

Tänään on sitten luvassa iltasella jonkinlaista synttärijuhlintaa. Kendon jäädessä pois on siihen kuitenkin vielä hyvin aikaa, ja pitäisi keksiä sitä ennen joiksikin tunneiksi tekemistä. Labran epämääräistä projektiahan voisi toki edistää, mutta mielenkiinto sitä kohtaan ei ylitä jaksamisen kynnystä, edes tarpeellisuuden huomioiden. Lähden ehkä katsomaan keskustan jonkinlaista festivaalia, Yosakoi nimeltään, tai sitten kokeilen kaardemumman vihdoin löydettyäni mikron kykyjä kypsentää pullaa.

Koulu alko

Tanaan oli pitkasta aikaa heratyskello herattamassa, kun puoli kymmenelta alkoi toinen lukukausi ihan oikeasti, japanin tasokokeella. Samalla selvisi, etten ollut saanut tarpeeksi korkeita pisteita loppukokeista (kanjeja lukuunottamatta), joten koe tuli tarpeeseen jo pelkastaan edelliselta tasolta nousemiseen. En tosin nain kokeen jalkeen ole senkaan onnistumisesta kovin varma...

Nyt sitten taas rutiinilla labralle. Tulokset saa tietaa jo huomenna.

...kirjotin sitten osotteen vaarin. Lahetetaas uusiks viela ennen nukkumaanmenoa.