Ihan vaan siltä varalta, että sattuu ihan suomen uutisiin asti tulemaan (riippunee paljon sattuiko onnettomuuksia paljon), kerron taas että tälläkin kertaa selvittiin jännityksellä, eikä tämänkään kertaisessa tärinässä ollut aineksiakaan sen kummempaan Sendain kohdalla. Tarkemmin voi katsella vaikka taas täältä.
Ottelut, harjottelut ja nomikait on sitten ohi! Varsin tyytyvainen olen, etta paasin vihdoin osallistumaan itsekin kisailuun, ja mukavaa tosiaan oli. Kendoharrastuksen kannalta tuli edistyttya mielestani melkoisesti, ja tuntui sujuneenkin, vaikka toki aika eri tason vastustajista johtuen en kovin vakavasti voittamisesta voinut kilpailla. Kokemuksena kumminkin mainio.
Talla hetkella matkaan junalla Sendaita kohti. Yamagatasta on sinne reilun tunnin matka, joten ajattelin pikaisesti blogailla odotellessa. Tarkempi sepostus paivan ohjelmasta tulee ehka aikanaan kuvineen, tai vahintaan niita kuvia jos moisia saan kasiini.
Kunhan kuu vaihtuu paasen kertomaan vaihteeksi jotain mahdollisesti kiinnostavaa, joten lukekaahan blogia jatkossakin ;)
Eli shiai, kisa, ottelu tms. Edessa on siis vihdoin ensimmainen kendo-otteluni, vaikkakin vain harjoittelu- sellainen. Kerran syksylla seurasin vastaavaa kerhon liikuntasalilla pystymatta flunssan vuoksi osallistumaan, mutta talla kertaa terveys on kohdillaan ja juna saapui juuri Yamagataan, jonne paikallinen kerho on vieraaksi kutsunut. Lisaa siis luvassa...!
Jep, eli seuraavana matkakohteena oli sitten Suomi, tarkemmin Helsinki, Tampere ja Jyväskylä :). Matkaseurana oli japanilainen tyttöystäväni Mai =). Alla melko pikainen kuvaus matkasta keväiseen pohjolaan.
Kuten edellisessä viestityksessäni mainitsin, aloitin tosiaan seuraavana päivänä kirjoittamisen, mutta alun jälkeen se sitten muiden kiireiden oheella vähän jäi... joten nyt tarina loppuun ja näytille. Kertomus sisältää aiemmasta poiketen huomattavan määrän paljastuksia nimimerkkini (taino, nimeni) takaa, ja saatan tästäkin eteenpäin jatkaa ehkä vähän vähemmän piilottelevaa linjaa.
Loman pituus oli parisen viikkoa, joten mitään koko maan kattavaa kierrosta ei ehtinyt tekemään, eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan. Ensimmäisenä kohteena oli luonnollisesti Helsinki, ja vietettyä lennon jälkeinen ilta grillaillen ja kummilapsen ja muiden pienten ja isojen ihmisten kanssa leikkien, ja nukuttua pitkän matkan jälkeen varsin hyvin ja pitkään isoveljen majapaikassa, oli suunnitelmissa käväistä Korkeasaaressa ja kaupunkia kierelemässä. Sunnuntainen pääkaupunki oli jotain aivan muuta kun mihin Japanissa ehti tottua, ja ihmisten vähyys kaupungilla olikin ihmetyksen aiheena koko matkan ajan. Seuraavana päivänä kierreltiin vähän kaupoissa, tarkastettiin Tuomiokirkko ja illallistettiin 2:3 -suhteella japanilais-suomalaisessa seurassa (keskustelun käydessä japaniksi, englanniksi ja vähän suomeksikin).
Mitään sen ihmeempää ei Helsingissä sitten tehty, ja seuraavana aamuna lähdettiin junalla kohti opiskelukaupunkiani Tamperetta. Tarkoitus oli vaan nopeasti vilkaista yhtä esimerkkiä suomalaisesta "yliopistosta", käydä moikkaamassa serkkua ja jatkaa sitten matkaa junalla. Helsingistä lippua ostaessa vähän mietitytti opiskelija-alennuksen kanssa, kun en tietenkään ollut päässyt hakemaan opiskelijakorttiin uutta vuositarraa, ja mukana oli vain läsnäolotodistus. Se ei lippuluukulla kelvannut, joten ostin sitten lipun automaatista ja matkustin ongelmitta vanhalla tarralla. Jyväskylän junaa varten oli sitten leimat kunnossa, mutta vielä ennen Tampereelta poistumista käytiin nauttimassa oikeasta oluesta. Jälleen kerran valitsemani Plevnan Stout saattaa hyvinkin olla parasta juomaani olutta, kun Maille taas maistui hyvin vehnäolut.
Tiistai-iltana saavutettiin sitten kotikaupunkini Jyväskylä, ja tavattiin 14 kuukauden tauon jälkeen loput sisaruksista (taino, pikkuveli kävi viime kesänä Japanissa) sekä vanhemmat. Sähköpostien, blogin ja ennen kaikkea Skypen ansiosta ei kuitenkaan eristäytyminen ollut kovinkaan täydellinen, joten tukanlähtöä (siis jos aiempaan vertaa...) myöten yllätykset oli jo hyvää aikaa sitten pilattu. Aluksi majoittauduttiin pienemmän isosiskon enää vähän remontin alla olevaan asuntoon ja vietettiin aamua lasten kanssa tuliaisilla leikkien, minkä jälkeen siirryttiin sitten vähän useammaksi yöksi syrjään kaupungin vilskeestä, kotoisaan Koivikkoon.
Seuraavat päivät ennen pikkuveljen lakkiaisia kului sitten leppoisasti nauttien Suomen parhaista puolista, erityisesti järvestä ja saunasta. Vedessä käytiin kanootilla, soutuveneellä ja uimalla (joskin kylmyydestä johtuen hyvin lyhyesti), ja saunassa viihtyi joka kerta helposti parikin tuntia, erityisesti kun siihen yhdisti vesiaktiviteeteista viimeisimmän. Ruoka oli myös molempien mieleen, ehkä yllättävänkin paljon, ja Japanissa harvinaiset ja kalliit leikkeleet, erityisesti salami, maistui ruisleivän päällä.
Perjantain suunnitelma oli tutustua Jyväskylään, kun keskiviikkona kaupungilla kävely ei sateen vuoksi houkutullut. Aluksi vietettiin aikaa neljästään isosiskon kahden lapsen kanssa Harjun vesitornin luontomuseossa, mistä jatkettiin kaupunkikierroksella ja visiitillä entiseen opiskelupaikkaani Agoraan. Jos joku nyt ihmettelee mitä tarkoitan, niin vaihdoin yliopistoa kahden opiskeluvuoden jälkeen Jyväskylästä Tampereelle. Syitä saa kysellä ja ihmetellä vapaasti, niin minäkin usein teen, mutta nyt Japanin kokeneena en oikein voi sanoa katuvani menneitä päätöksiäni...
Lauantaina oli sitten lakkiaisten vuoro, ja pitkästä aikaa käväisin ylä-asteen ja lukion ajan koulussani. Käytävien kävely 7 vuoden jälkeen tuntui mukavan tutulta, mutta ihmisiä en tunnistanut tarpeeksi varmasti uskaltaakseni moikata. Itse kevätjuhla oli sitä mitä se varmaan on kaikkialla muuallakin Suomessa, mutta japanilaiseen malliin verraten tanssi- ja lauluesitykset ym. ylimääräinen aiheutti hämmennystä. Lakki kuitenkin pikkuveljellekin saatiin, ja se päässä vähän alle satavuotiaan mummin luona vierailtua jatkettiin juhlaa kotosalla. Paikalle saapui sukua varsin runsaasti, ja omia epäselviä tulevaisuudensuunnitelmia ja ehkä jopa epäselvempiä muistikuvia menneestä vuodesta tuli selostettua moneen otteeseen. Myös sakea tuli maistateltua joillain vierailla, vastaanotto ollessa vain hieman parempaa kun salmarilla Japanissa.
Illanvietto jatkui noin kuudesta eteenpäin seuraavilla juhlilla, kun äiti täytti pyöreitä vuosia. Tästä huolimatta ruokaa ja kakkuja riitti erittäinkin hyvin, mutta en Japanissa vähän pienempään herkkumäärään tottuneena onnistunut ahtamaan edes mahaani kipeäksi. Yön yli nukuttua oli tarkoitus lähteä vielä pariksi päivää helsinkiin, minkä vuoksi käytettiin vielä viimeinen saunomistilaisuus hyväksi. Ja viimeisen tippaan asti käytettiinkin, sillä lähtö tuli vähän suunnitelmia aiemmin, joten pian oltiin jo autokyydissä kohti Helsinkiä.
Maanantai-aamun koittaessa Helsingissä, oli vuorossa isomman isosiskon lapsen kanssa leikkimistä. Edelleenkään ei onnistuttu saamaan aikaan itkukohtauksia, vaan mukavaa oli (ilmeisesti) puolin toisin. Päivällä käytiin kävelemässä helsingissä mm. tuliaisia ostellen, ja illalla illallistettiin isosiskovelin kanssa japanilaisessa ravintolassa. Menua oli ihan kiinnostavaa katsella, kun japanilaisista ravintoloista oli vähän enemmän kokemusta. Valikoima oli melkein huvittavan monipuolinen, sillä siinä missä yakiniku ja tempura on japanissa aivan eri ravintolassa, oli ne nyt samassa menussa sulassa sovussa. Valitettavasti hinta ei ollut kuitenkaan japanilainen, sillä yksi selkeimmistä hintaeroista Suomen ja Japanin välillä on ravintoloissa. Toisaalta annoskoko oli myös suomalainen, oli ruoka mitä hyvänsä, tosin myös Japanissa on kyllä isojakin annoksia.
Tuliaisia Suomesta
