Tokiossa! Sain vihdoin yhdet kunnon unet (n. 13 tuntia) alle ja voin kirjoittaa lyhyesti ensimmäisen päivän kokemuksista. Yritin sitä jo eilen illalla, mutta torkahdettuani pari kertaa vaatteet päällä ja kännykkä kädessä, totesin nukkumisen olevan kuitenkin toistaiseksi se ensimmäinen prioriteetti. Lennolla sai vain hajanaisia 30-60 minuutin unia ja hotellille päästyä otettiin tunnin torkut, jotta jaksaisi käydä syömässä.
Saapuminen maahan sujui ilman suurempia ongelmia. Passintarkastuksesta päästiin läpi, matkatavarat löytyi ja junalippujen osto paikallisjunaan Naritan lentokentältä Tokioon onnistui vanhasta kokemuksesta, joskin olin näkyvän epävarma itsestäni hyvän aikaa ennen ostoksen tekemistä. Vessassa piti vähän muistella, miten vetäminen tapahtuu, jotta pystyi neuvomaan matkaseuraa.
Köröteltyämme reilun tunnin (olisikohan puolitoista) Uenon asemalle, piti yrittää löytää lähin metroasema. Sen kummemmin ei tarvinnut harhailla, mutta jatkuva vesisade häiritsi esim. kännykkäkartan näpräämistä, varsinkin ilman sateenvarjoa. Nautittuamme puun suojassa
pizamanit päätettiin ostaa aluksi sateenvarjot ja laskeutua sitten maan alle metroon. Hetken taas emmittyäni ostin totutusti liput ja ohjasin matkaseuran Hibiya-linjalle kolmen asemavälin päähän Minami-senju:n. Tuttu hostellikin (
Juyoh Hotel), jota voisin jo kehua erinomaiseksi ainaki hinnan, sijainnin ja palvelun puolesta, löytyi kuin löytyikin muististani, jota niin usein epäilen.
Päivälliselle päädyttiin lähellä olevaan pieneen raamen-kuppilaan, jossa vanhempi setä valmisti valtavan kokoiset annokset ilmeisen pitkällä kokemuksella. Näin jälkikäteen ajatellen kuvat ruoka-annoksista olisi ehkä niitä kaikkein mielenkiintoisempia, joten pitää pitää mielessä seuraavan kerran ruokaillessa, joskaan ihan joka kerta en viitsi kaivaa kameraa tai kännykkää esille syödessäni. Raamen oli joka tapauksessa, kuten sopia odottaa, selvästi parempaa kuin mitä Suomesta mistään saa (Hanabia ollenkaan väheksymättä, sieltä saa ehdottomasti Suomen parhaat raamenit). Annokset oli ennen kaikkea isot, siis todella isot, ja aamusta asti ilman ruokaa ollut kurniva vatsani täyttyi loppupäiväksi. Illalla ostin vielä (lähinnä seuralaisille maistattamista varten) dango-pakkauksen joita sitten naposteltiin samalla, kun katseltiin
dangojen valmistusohjetta.
Tänään päivä näyttää huomattavasti aurinkoisemmalta. Joten jotta siitä ehtisi nauttimaan ennen kuin sadekausi taas näyttää voimansa, pitää mennä ulos kiertelemään ja etsimään aamupalaa esim. jostain pikku leipomosta.
