Viiniä ja Animea
Kahden kuukauden päästä ei ehkä ole ihan niin "pian" kun oli tarkoitus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai? No, A State of Trance soimaan ja kirjoittamaan. Otsikon ajanvietettä on jo pari-kolme tuntia takana, joten pahoittelen, jos kirjoitusvirheitä jää huomaamatta. Mistähän sitä aloittaisi? Mitähän kaikkea olen lupaillut kirjoittavani...
Alkuun voisin kertoa missä menen ja miten olen siihen päätynyt. Sain kuin sainkin kevään aikana opintoni sievään pakettiin, joskin osittain kiireestä johtunut pieni kauneusvirhe oli toivottua heikompi diplomityön arvosana. Ja sitä myöten stipendiä vaille jääminen... mutta kun ajattelee, että sain työn kasaan oikeastaan 3-4 kuukauden aikana, voi olla ihan tyytyväinen suoritukseen. Seuraavassa vähän diplomityöstä ja sen tekemisestä, sillä jos sanoisin tapani mukaan "lisää luvassa myöhemmin", saisi kirjoituksen ilmestymistä odottaa varmasti taas vähintään vuoden.
Diplomityö, eli diplomi-insinöörin tutkinnon päättötyö, on 20 opintoviikon (ja olisikohan ollut nykyään 30 opintopisteen) arvoinen osa opintoja. Normaalisti se tehdään jollekin työnantajalle tai muulle tehtävänannosta vastaavalle taholle. Itse en kuitenkaan laman synkimpinä kuukausina etsiessäni löytänyt mitään sopivaa, joten päätin valita aiheeni itse. Ja sitä päätöstä olen joutunut katumaan pitkään. Eli ensimmäisenä ohjeena työtään aloitteleville: etsikää valmis aihe, säästytte paljolta ylimääräiseltä työltä ja saatte todennäköisesti edes jonkinlaisen korvauksen. Itselläni oli tavoite tehdä työ valmiiksi viimeisen lukuvuoden aikana. No, syksy meni aiheen valitsemiseen, tammikuu aiheeseen tutustumiseen, ja sitten alkoikin tulla jo kiire. Ja tuo kiirehän johtui siitä, että vanhassa tutkintorakenteessa (suoraan DI ilman kandin tutkintoa) raja valmistumiselle oli heinäkuun 2010 loppuun mennessä. Enkä tietenkään vielä edellisenä kesänä tajunnut sen tarkoittavan käytännössä sitä, että työn pitäisi olla valmis jo toukokuun alkupuolella, hallinnollisista syistä johtuen. "Teen sitten keväällä" oli siis jo alun perin huono idea.
Ilman työnantajaa ajauduin valitsemaan aiheekseni jotain vähemmän konkreettista, josta loppujenlopuksi tuli vain kirjallisuuteen ja pieneen kyselyyn pohjautuva. En siis tehnyt käytännössä mitään konkreettista, mikä oli erittäin huono idea, sillä pidän itseäni taitavana toteuttajana mutta vähemmän taitavana tutkijana. Tällä verukkeella hyväksyn siis sen, että sain arvosanaksi lopulta vain 3, mikä on käytännössä alin arvosana, joka kelvollisesta työstä annetaan (tai tällaisen käsityksen sain diplomityön arvosteluperiaatteista). Ohjaaja perusteli kuitenkin antamansa arvosanan hyvin, eikä aikarajan vastaan tuleminen antanut mahdollisuutta enää työn parantamiseen, joten siihen oli tyytyminen ja "oivallisesti" suoritetulle tutkinnolle sai antaa hyvästit.
Itse työn tekemisestäkin voisi antaa pari vinkkiä. Tai jos tähän nyt ei kovin moni työtään aloitteleva opiskelija kuitenkaan törmää, niin ehkäpä niistä saa jonkinlaisen kuvan omista kokemuksistani työtö tekiessä. Kuten äsken jo tuli ilmi, aiheen valitseminen oli erittäin haastavaa. Jos vain aihe on jonkin toisen ehdottama, on ehdotuksen avulla huomattavasti helpompi vastata kysymyksiin "mihin tämä työ pyrkii" tai "mitä hyötyä tästä työstä on". Itse jouduin keksimään vaan jotain uskottavan kuuloista, sillä tuskin kukaan koskaan tulee työtäni lukemaan. En ole itsekään jaksanut lukea sitä kokonaisuutena läpi. Ehkä sitten joskus vuosien päästä... Toisen vinkin voisi antaa kirjoittamisesta. Oikaestaan sain tämän vinkin toiselta työn tekijältä. Kirjoittamiseen kannattaa varata kerralla paljon aikaa, sillä tunnissa tai parissakaan ei yleensä saa juuri mitään aikaan. Tavallisesti aikaa menee hyvin paljon miettiessä, missä vaiheessa oikeastaan olikaan ja mitä oli aikonut kirjoittaa. Nelisen tuntia oli itselleni pienin järkevä kirjoittamisaika, ja monenmonet tunnin pätkät tuli heitettyä hukkaan kirjoittamista yrittäessä. Enempää mitään kummempia vinkkejä en kyllä osaa antaa. Kannattaa muistaa rentoutua ja tehdä muita asioita. Ja kannattaa opetella kirjoittamaan silloinkin, kun se ei ole kivaa eikä suju ollenkaan, sillä se tulee varmasti eteen jossain vaiheessa.
No, sain siis oman diplomityöni valmiiksi, kuten kuvasta näkyy. Sivuhuomautuksena, kuva on siis otettu piakkoin työn kansituksen jälkeen. Tämän illan viininä ei ole kuvassa näkyvä Blue Nun, vaan Argentinalainen Caballero de la Cepa. Tein valinnan hyvin spontaanistai Alkossa Viiniwebin arvosteluiden perusteella, mutta se osoittautui hieman epäonnistuneeksi. Viime viikolla maistelemani Sunrise Carmenere oli huomattavasti enemmän makuuni sopivaa. Huono viini tämä ei tietysti ole, mutta olen juonut monia, joista pidän selvästi enemmän.
Takaisin opiskeluihin, tai tarkemmin niiden loppumiseen. Diplomityön lisäksi sain siis kaikki kurssit kasaan, ja ruotsistakin tuli lopulta mainio arvosana 2. Opintotoimiston peloteltua vielä kesäkuun lopulla "meiltä ei löydy tämän yhden kurssin suoritusta" -sähköpostilla, sain viimein 30.6. tutkintoni hyväkystyksi (kun kyseisen kurssin suoritus löytyi lopulta rekistereistä). Valmistumisjuhla on vielä edessä, 27.8. Odotan ihan mielenkiinnolla, minkälainen ruuhka tuossa vanhan tutkintorakenteen viimeisessä valmistumisjuhlassa on. Ainakin sallittujen vieraiden määrä on pudotettu kahteen, kun se aiemmin oli kolme yhtä valmistunutta kohden. Pitäneekin kysyä, olisiko vanhempia tai sukulaisia tuonne tulossa, sillä määrä pitää ilmoittaa etukäteen.
Eli, opiskeluasiat sain päätökseen toukokuussa. Viimeiset korjailut diplomityöhön tein kuun loppupuolella, minkä jälkeen kysyin vahvistuksen tarkastajalta, tulostin paperit ja vein ne kansitettavaksi lähistön kansittajalle. Tämän kaiken kiireen keskellä vaimoni lähti Japaniin hakemaan hieman itsensä palautumista kohtalaisen voimakkaan kulttuurishokin jälkeen. Näin jälkikäteen ihmettelen, miten hän oikein jaksoi kiirettäni vuoden ajan. Ja miten minä oikein jaksoin? Muistinmenetys lienee jonkinlainen psykologinen suojakeino...
Toukokuun viimeisenä päivänä nousin sitten junaan ja matkasin kohti asevelvollisuuteni alkutaivalta. Suuntana oli siviilipalveluskeskus lapinjärvellä. Suunnitelma oli siis suorittaa vihdoin sivari pois. Olin saanut Tampereen Yliopistolla paikan entisen hypermedialaboratorion, nykyisen Informaatiotutkimuksen ja Interaktiivisen Median Laitoksen suojissa. Ja koska pääaineeni omassa opinahjossano oli siis hypermedia, vaikutti paikka erittäin sopivalta. Kysyin paikka myös omasta koulustani TTY:ltä, mutta sinne ei nykyään enää sivareita oteta, sillä... ööö... joku ei halua. Ennen tuota palveluspaikkaani tuli kuitenkin suorittaa rangaistukseksi sivarin valitsemisesta 4 viikkoa kestävä koulutusjakso, joka tarkoitti yleissivistävää operusta lapinjärven koulutuskeskuksessa. Tuo aika osoittautui yllättävän mukavaksi, ainakiin odotuksiin nähden. Päivisin oli luentoja mm. siviilipalveluksen historiasta, politiikasta, kansainvälisistä konflikteista, ympäristönsuojelusta ja muusta ihan kiinnostavasta. Iltaisin oli vapaata, mikä mukavan usein tarkoitti esim. jalkapalloa tai muuta aktiviteettia sivariporukan kesken. Ihmiset sekä omassa 4 hengen huoneessa että koko koulutusjaksolla (n. 130) antoivat itsestään selvästi keskivertoa fiksumman kuvan sekä mielipiteillään että käyttäytymisellään. Ajoittain sain todeta oman tyhmyyteni keskustelun lomassa, mikä on erittäin kehittävää, tervetullutta ja ikävän harvinaista. Kaikki viikonloput sai viettää kotona, ja lomapäivää sai arkenakin kun oli hankkinut palveluspaikan etukäteen.
Kun koulutusjakso oli lopussa, alkoi samantien varsinainen palvelus, eli 11kk mittainen työ palveluspaikassa. Marssin siis maanantaina 28.6. palveluspaikkaani ja selvitin pari päivää käytännön asioita. Ensimmäisen viikon aikana tapailin lisäksi työpanoksestani kiinnostuneita ja sain vähitellen työtehtäviä. Sopivasti ennen lomakausia työni aloittaneena sain sitten lomien alettua tehdä rauhassa saamiani töitä. Ja siinä tilanteessa olen edelleen. Pääasiassa osallistun kahteen eri projektiin, jossa toisessa koodailen ja toisessa selvittelen muuten vain asioita. Todennäköisesti tehtäviä tulee enemmän, kun ihmiset palailevat lomalta, mutta toistaiseksi olen saanut olla melko rauhassa. Tekemistä riittää, mutta kukaan ei ole hengittämässä niskaan.
Olisikohan tässä sitten tarpeeksi kattava selostus nykytilasta. Pahoittelen, mikäli teksti on hieman epäselvää. Luen huomenna tuotokseni läpi ja korjailen, mikäli jotain fataalia sattuu silmiin. Oli miten oli, blogia olisi tarkoitus näin ajoittain kirjoitella myös jatkossa. Mutta mistä oikein kirjoittaisin? Kendosta löytyisi taas jonkin verran asiaa, kun yksi leirikin on takana ja toinen edessä. Parisuhteista kiinnostuneille voisin myös kirjoittaa kokemuksia kansainvälisistä- ja kaukosuhteista :). Animesta ja viinistä kirjoittelen varmaan välillä, halusitte tai ette. Tänään tosiaan aloitin katsomaan pitkään odottamaani RahXphon-sarjaa, joka vähitellen tuntuu lunastavan ainakin osan lupauksistaan.
Toivottavasti tätä vielä joku lukee. Kommentoikaa!
