Paluu

Pitkä tauko, syvät pahoitteluni jne, plaaplaa... eli taas sama juttu, mutta ei mahda mitään, kiirettä on pidellyt.

Elikkäs, melkein kuukausi on taas mennyt, jospa vaikka kertaisi lyhyesti sen ajan tapahtumat. Ja korostan lyhyesti, sillä sinä aikana tapahtui jopa vaihto-opiskelijan mittakaavassa paljon. Tosin enhän minä enää puoleen vuoteen mikään vaihto-opiskelija ole ollut...

Ensinnäkin, läksiäisiä tosiaan oli. Ensin oli vuorossa kendo-klubin kyseinen, sillä suurin osa oli lähdössä kesäloman viettoon kotiseudulle eikä siten ollut paikalla enää lähempänä lähtöäni. Mutta mikäs siinä, hauskaa oli!

Viikon verran meni sitten kaikenlaisia muuttojuttuja miettiessä ja järjestellessä, tulevia opiskeluja suunnitellessa, sekä jokusen työhakemuksen lähettämisessä. Vähitellen lähestyi myös kendon 1-kyuu koe, jota varten kävin pari kertaa harjoittelemassa samaan kokeeseen osallistuvan senpain kanssa kirikeashia ja muuta kokeessa vastaan tulevaa.

Koe oli aamulla 19. päivä ja sinne siirryttiin kolmen osallistujan ja kuuden hengen kannustusjoukon voimin kahdella autolla. Mitään yllättävää ei päässyt vastaan tulemaan, ja rutiinisuorituksella sai hyväksyttävän tuloksen pääasiassa ala-asteelaisille suunnatussa tilaisuudessa, kuten valtaosa kaikista osallistujista. Seuraavaksi pitäisi sitten päästä shodan-kokeeseen ja harjoitella sitä varten mm. kataa ja toki jatkaa perusharjoittelua. Valitettavasti jouduin kuitenkin painorajan tullessa hyvin pian vastaan jättämään kendo-varusteet vielä japaniin myöhemmin lähettämistä varten. Tarkempi kokeen selittäminen vaatisi varmaankin suurimmalle osalle vaikeasti ymmärrettävän termistön käyttöä eikä muutenkaan ole kovin mielenkiintoista, joten kysykää tarkemmin jos kiinnostaa. Kokeen jälkeen mentiin sitten syömään maha täyteen, eli jollakin oli mielessä vähän syrjemmässä oleva halpa ja hyvä tabehoudai-paikka. Tarjolla oli salaatteja, lihaa, kanapaloja, sushia (laatu mitä nyt odottaa sattoi), hedelmiä, keittoa, lettuja, hattaraa (!), jäätelöä, kakkupaloja... ja niin paljon kun jaksoi, 2h aikana. Kohtuullisen hyvän ruokahalun omaava kerhoporukka jaksoi paljon. Palattua kerhohuoneelle jätettiin sitten vähän mahaa pidellen jäähyväiset, mutta vain väliaikaiset (selitän alempana).

Ikkyuu-kokeen kanssa samana päivänä illan puolella oli sitten toiset läksiäiset, lähinnä vaihtariporukan ja sen kautta levinneen kaveripiirin kanssa. Eli edellisen viestin ilotulitusta katsomassa ollut porukka, kutakuinkin. Ilta aloitettiin tutussa yakiniku-ravintolassa oikein kunnon liha-aterialla. Aivan... jouduin sitten vähän selittelemään huonoa ruokahaluani, mutta kyllähän sitä vähän jo vähän lihaa jaksoi. Kun sitten oli syöty ja juotu ja juteltu, oli ohjelmassa kokakola+mentos-koe lähistön puistossa. Mitään järisyttävää ei oikein saatu tapahtumaan, ja vähitellen porukka kotiutui kukin omaan koloonsa.

Seuraavana ohjelmassa oli reissu Tokioon, suunnitelmissa Tokyo Disneyland, Main sukulaisen 49日 ("shijuukunichi", en löytänyt englanniksikaan infoa), sekä ihmisten tapaamista muuten vaan. Matkalla vierähti 21.-24. välinen aika, eli viimeiset päivät Japanissa.

Tokion Disneyland oli pienistä epäilyistä huolimatta yllättävänkin mielenkiintoisen oloinen paikka, mutta... vähän sen jälkeen kun käytiin ensimmäisen kerran vuoristoradalla, alkoi sataa vettä, mitä pian seurasi myös ukkonen. Eikä ihan pieni, vaan sade ja ukonilma pysäytti laitteet ja ajoi koko ihmismassan sisätiloihin kiertelemään kauppoja ja pitelemään sadetta. Aiempien kokemuksieni perusteella odotin ainakin ukkosen menevän pian ohi, mutta jyrähtely ja salamat jatkuivat ainakin parin tunnin ajan. Vihdoin kun sadekin hellitti oli vielä viimeinen tilaisuus yrittää päästä käymään jossain laitteessa, mutta bussiaikataulu tuli vastaan ja se tilaisuus kuivui jonoihin.

Yhteenvetona Disneylandista, joka on siis toinen osa Tokyo Disney Resortia, toisen ollessa Disney Sea, voisi sanoa sen verran, että varmaan kutakuinkin kelle tahansa sieltä löytyy jotain kiinnostavaa, kunhan vaan on kärsivällisyyttä tai hyvää seuraa jonottamista varten. Paraateja ja ilotulituksia järjestetään joka päivä (...paitsi ukkosmyrskyn sattuessa), ja ne on (kuulemma...) varsin hienoja.

Seuraavana päivänä tavattiin sitten Main kaveria Misaa Shinjukussa lounaan verran ja jatkettiin siitä Kanagawaan sukulaisen luo yöpymään. Aamulla oli tiedossa aikainen herätys, joten aterian ja kylvyn jälkeen oli aika pistää maate. Kun sitten koitti 49. päivä (juu en tosiaan löydä tästä mitään materiaalia, kyse on siis buddhalaisesta perinteestä), tuli lisää sukulaisia autolla hakemaan meitä ja muita temppelillä vierailua varten. Temppelille vähän turhan aikaisin saavuttua käytiin vielä kahvilla ja palattiin sitten temppelille tervehtimään vielä enemmän sukulaisia. Aluksi aterioitiin, sitten käytiin heittämässä kukin vuorollaan jotain(?) tuhkien sekaan, ja lopuksi katseltiin kun jäänteet laskettiin hautaan. Joku oikein nokkela saattaakin jo tästä arvata mistä on kyse, mutta paljastetaan muillekin että (49 päivää sitten) menehtynyttä sukulaista muistettiin.

Iltapäivällä tapauksen loputtua hajauduttiin, ja me Main kanssa suunnattiin Tokion junaverkostoa kokonaisvaltaisesti hyödyntäen tapaamaan lisää tuttuja. Vuorossa oli isosiskon kautta tuttu suomalainen&japanilainen -pari, joten juttua löytyi pitkälle iltaan kunnes piti jo taas vähän uinahtaa aamun Sendaihin paluuta varten. Paluumatkalla käytettiinkin sitten bussin sijaan shinkansenia, mikä oli tilanteeseen ihan sopiva ratkaisu ottaen huomioon sen, että minun piti lähteä jo seuraavana iltana taas Tokioon. Sendaihin saavuttua aika meni sitten tavaroitten pakkaamisessa ym. valmisteluissa, ihan kiireeksi asti, vaikka 20kg rajoituksesta johtuen ei paljoakaan mukaan voinut ottaa.

25.8. klo 23:30, tai n. 5 minuuttia myöhässä, lähti yöbussi Sendai rautatieaseman lähettyviltä, minä mukana ja Mai ulkopuolella katsomassa. Sen kummemmin en nyt ala blogissa selittelemään (saa kysellä jos haluaa, mielellään muualla kun kommenteissa), mutta onneksi molemmille jäi mukaan jotakin.



Yön bussissa oltua, osittain unessa, enemmän ei, suunnistin Shinjukusta Naritan kentälle kutakuinkin onnistuneesti ja jätin matkalaukun Austrian Airlinesin haltuun. Käsimatkatavaroihin sisältyi kuitenkin kannettava, joka piti seuraa sekä Naritassa että 12h ja välilaskun jälkeen Wienissä. Vielä yhden lennon ja sen myötä n. 30h matkanteon jälkeen olin kotimaan kamaralla.

Se japanin reissu siis päättyi, ja vaihto-opiskelu jo hyvää aikaa sitten. Sen jälkeen on kyllä tapahtunut myös kaikenlaista, mutta se on enemmänkin tavallista opiskeluun ym. liittyvää eikä niinkään välttämättä juuri muita kiinnosta. Vai kiinnostaako? Kertokaa te, niin päätän jääkö tämä tähän vai ei. Päätös on tosiaan täysin teidän lukijoiden käsissä, aikaa lokakuun 1. päivän klo 12 asti.