Yllä kuva Aobayamalta pari päivää sitten, ennen kun Sendaissa varsin harvinaisen voimakas lumimyrsky yllätti paikalliset. Vähän tuon jälkeen palailtua kävellen mäkeä alas, totesin kulkuneuvoni olevan vieressä tööttäileviä autoja ja niiden seassa kaatuilevia skoottereita nopeampi, varsinkin kun osa matkaa sujui kätevästi liukuen kesäkeleille (suomen asteikolla) suunnattujen kenkieni ansiosta. Jälkeenpäin sitten tuuli voimistui ja lunta tuli vaakatasossa ja vähän sen ylä- ja alapuolelta. Ihme kyllä liikenneonnettomuuksia ei sattunut silmään, liekkö syynä se, ettei autot juuri liikkuneet, vaan jokainen vähänkin isompi katu oli kunnolla tukossa. Pyöräilin kuitenkin iloisesti kohti kendoklubia, mielessä korjata tiistainen unohdus, kun päättäessäni jättää labralla käymisen siltä päivältä pyöräilin samantien kotiin, muistaen vasta illalla aikomukseni käydä harkoissa.
Kendosta vaikka vähän enemmän, kietoen tarina luontevasti tulevaisuudensuunnitelmiini, joilla on onnekkaassa tapauksessa kohtuullisen paljon tekemistä kendon kanssa. Tällä hetkellä harjoitukset on tauolla, minkä ymmärtää hyvin kun käy lämmittämättömässä (tai jos lämmitetään niin hyvin huomaamattomasti) liikuntasalissa paljain jaloin keppiä huitomassa. Taukoa ilmeisesti jatkuu jonnekin helmi-maaliskuun vaihteeseen asti, mutta kuten aiemminkin mainitsin, on suositeltavaa käydä edes jonkin verran oma-aloitteisesti harjottelemassa. Ja kun oma aikomukseni on ottaa harrastus varsin tosissaan, yritän käydä paikalla vähintään kolmesti viikossa, mikä on yhteisten harjoitusten määrä normaalina kautena. Ilmeisesti muilla on kiire loppuvan lukukauden tuomien tenttien tms. parissa, tai sitten japanilainen aktiivisuuden osoittamisen tarve ei paina tarpeeksi paljon kun ympärillä ei ole juuri ihmisiä seuraamassa, mutta harjoituksissa on yleensä vain pari muuta, lähes aina ylemmän vuosikurssin (siis ei ensimmäisen vuoden, mikä on oma asemani kerhossa) opiskelijoita. No, saanpahan sentään globaaleja aktiivisuuspisteitä jostain, kun labralla tulee käytyä nykyään melkeinpä vähemmän kun kendossa. Labrasta ja sen projektistakin voisi vaikka yhden lyhyen kappaleen jälkemmäs kirjoitella.
Virallisten harkkojen ollessa tauolla käy tosiaan kuitenkin keskimäärin pari tyyppiä harjoitusaikoina ottamassa mittaa toisistaan, jolloin itse tavallisesti vieressä omia harjoituksiani tehdessä pääsen kuitenkin katselemaan täyden varustelun harjoittelua. Syynä siihen, miksen itse varustaudu, on yleensä eri aikaan harjoituksiin saapuminen, varusteiden kanssa kun pitäisi olla paikalla vähintään 10min ennen alkua mikäli haluaa hyödyntää koko ajan. Viime viikolla pääsin kuitenkin iskuja antavaksi osapuoleksi varusteiden puutteesta huolimatta, ja silloin, kuin myös tänään Suzuki-senpain kanssa harjoiteltua, sain opastusta tekniikkani parantamiseen.
Torstaina sen sijaan, lumipyryn piiskatessa liikuntasalin ohuita yksikerroksisia ikkunoita, oli paikalla ilmeisesti aktiivisimpien Suzuki-senpain (kerhon johtaja edellisen luovuttua asemastaan) ja Mochizuki-senpain lisäksi ilmeisesti sovittuna tapaamisena paikalla tullut, ilmeisesti kerhon ulkopuolinen tuttavuus, tai puhuttelutyylistä yms. päätellen koulusta valmistunut vanha kerholainen. Paikalle, ei kuitenkaan harjoittelemaan, saapui myöhemmin vielä yksi ylemmän tason senpai, mistä syystä itseni lisäksi kolmennen vuoden Suzuki-senpai ja Mochizuki-senpai olivat selvästikin nuoremman asemassa. Harjoitusten päätyttyä vietiin varusteet kerhohuoneelle, jossa vähän kyselin ja näytin lomakkeita omaa osaani Japanissa koskien, mistä myöhemmin tarkemmin kohta. Syömään päätettiin (siis ylemmät tahot päättivät, ja lyöttäydyin mukaan) vielä lähteä, mikä loma-ajan ja harvinaisen korkea-arvoisen seuran ansiosta tarkoitti tällä kertaa Yakinikua! Lumipyryn vain yltyessä päädyttiin käyttämään vierailijan autoa hyväksi, ja suunnattiin tukkoisen liikenteen sekaan. Keskustassa päin sujui liikenne kuitenkin ruuhkaisuudesta huolimatta kohtuullisesti, ja myöskin ruuhkaisesta ravintolasta löytyi tovin odottelun jälkeen viidelle paikka joskus kahdeksan aikaan. Ravintola oli ilmeisesti varsin pidetty Gyu-kaku, sillä myös viime vuoden puolella vierailleiden suomalaisten entisten vaihtareiden seurassa iltaa viettäessä mukana ollut espanjalainen/katalonialainen Machi johdatti silloisen seurueen samaiseen ravintolaan, jonka täydeksi osoittautuessa päädyttiin kuitenkin silloin muualle.
En osannut olla erityisen aktiivinen seurassa, mutta sentään vastasin kun kysyttiin ja yritin vähän jotain selitelläkin, syömisen oheella. Syömisen muoto oli mahdollisesti minulle ensimmäinen kunnon tabehoudai, eli lihaa tuotiin pöytään sitä mukaa kun pyydettiin, maksun ollessa kiinteä kahden tunnin aterioimiselta. Lihaa tuli siis nautittua oikein kunnolla, mikä kyllä kelpasi harjoitusten jälkeen. Yakinikun ollessa kyseessä oli siis ruokavalio kovin lihapainotteista, mutta välissä tuli vähän salaattiakin syötyä, ja lopussa todettua jäätelöäkin olevan tarjolla, lääkäriksi ehkäpä jo valmistuneen senpain selittäessä sanonnalla "herkuille on oma maha" (onkohan suomessa oikeasti moista?) olevan oikeasti perää jossain mielessä, mutta ymmärsin yksityiskohtaisesta sanastosta johtuen lähinnä idean. Aterioinnin viimein päätyttyä vastattiin maksusta kerhon tapaan aseman perusteella, mikä jätti minut vain toistelemaan gochisousama:a. Kaupungista palattiin Suzuki-senpaita lukuunottamatta autolla kerholle, mistä jatkoin pyörällä läpi lumimyrskyn kämppää kohti.
Lumentulo jatkui vielä läpi yön aamuun asti, mutta herättyäni viideltä ja lähdettyä labralle harvinaisen aikaiseen, vähän kahdeksan jälkeen, oli pyry jo hellittänyt ja sää varsin mukava. Labralle saavuin toisena, mikä on ehdottomasti ennätys (jota tuskin tulen riikkomaan), ja paikalla oli ainoastaan Aobayaman juurella asuva apulaisprofessori. Ohitin tosin hissin avulla n. minuutti itseni jälkeen tulleen neljännen vuoden opiskelijan, joten ei paikalla oleminen siihen aikaan liennyt mikään rikos. Kohtuullisen rutiininomaisesti päivä jatkui luennolla (kanjeja), kendolla (lähinnä itsekseen, Mochizuki-senpai tuli 10min ennen kun lähdin) ja kotiinpaluulla.
Aiemmasta poiketen viime päivissä oli näemmä ihan sellaisenaan selostettavaa, joten tarinaa taisi tulla jo jonkin verran ennen lupaamaani sisältöä. Jatketaan kuitenkin samantien vaikka niillä parilla aiemmasta roikkumaan jääneellä pätkällä. Jättäen parhaat palat viimeiseksi, kerrotaan lyhyesti mitä oikein teen tällä hetkellä labralle ja miten kyseinen tekeminen etenee.
"Tutkimuksen" aihe on tosiaan nyt huomattavasti enemmän omaa alaani. Puuhastelen nimittäin web-gallerian parissa, toteuttaen toivottavasti jotain hyödyllistä Picasan ja imagehostin väliltä (jos ei ymmärrä termejä niin voi tyytyväisenä huokaista olevansa ei-nörtti). Jonkinlaisen etäsovelluksen lupasin myös aiemmassa esityksessäni toteuttaa, tosin toteutuskielen vaihdoin suunnitelmissa mainitusta Javasta C#:n yksinkertaisen käyttöliittymäeditorin toiveessa, ja päätös osoittautui oikeaksi ja C# mielenkiintoiseksi. Koska kovin monikaan ei ymmärrä mistä puhun, ja vielä harvempia asia kiinnostaa, kuittaan sanomalla että tekemistä riittää, labralla kukaan ei ymmärrä siitä mitään, ja tulevasta loppuesityksestä olisi parempi saada jotain mielenkiintoista.
Ja sitten tulevaisuudesta. Vaihto-opiskelu päättyy viisumin (kirjoittaessani sanan aluksi lähes aina suomeksikin "visa", englannin ja japanin tapaan) loppuessa 26.3., mutta aikomuksenani ei ole suinkaan palata häntä koipien välissä takaisin kotimaahan. Vastoin rohkeimpiakaan odotuksia, löytyi Japanista elämää, joten tarkoituksena olisi jatkaa elämistä ehkä vielä noin puolisen vuotta. Opiskelujen jatkaminen huhtikuussa, noin kuukausi ennen kesäloman alkua, ei oikein muutenkaan onnistuisi (tai sellaisen selityksen sain päähäni), joten toiveena olisi saada Japanin kulttuurin harrastamiseen tarkoitettu Cultural Activities -viisumi kendon harrastamista varten. Asia on pyörinyt mielessä kohtuullisen paljon jo pisemmän tovin, mutta keskiviikkona sain vihdoin tehtyä asialle jotain, kun koulultakin aletaan jo uhkailemaan "millon palaat kotiin ja millä lennolla" -lomakkeilla. Kävin nimittäin maahanmuuttovirastossa hakemassa neuvoja ja lomakkeita kyseistä viisumia koskien, ja torstain sekä tämän aamun harjoituksissa keskustelin senpaiden kanssa asiasta. Pelkkä koulun kerho ei riitä viisumin saamiseen, joten Suzuki-senpai sanoi ottavansa yhteyttä kerhon korkeampiin voimiin ja esittävänsä asiani niille jotenkin sopivan varovaisesti. Viisumiasiasta voisi vaikka kirjoittaa oman bloginsa, mutta tällä hetkellä tyydyn raportoimaan vaan asian tilan sen mukaan kun se etenee.
Ja sitten kämpästä! (Tässä välissä vierähti vähän aikaa kokkaillessa makaronilaatikkoa.) Tuli tosiaan joulukuun loppupuolella muutettua pois Sanjon opiskelija-asuntolasta normaaliin kämppään. Kaikenlaisessa järjestelyssä on vierähtänyt toveja, mutta tulos on tällä hetkellä jo varsin mukava. Edessä vielä esim. äänentoistoon liittyviä hankintoja, kunhan nyt vähän selviää oma tilanne tarkemmin. Mutta pidemmittä puheitta (voiko moisen tekstiläjän jälkeen noin sanoa...), pari kuvaa selittämään tarkemmin mistä on kyse.
Keittiö näytti aluksi vähän toiselta, mutta kyseisen tumman hyllyn saapuessa jokunen päivä sitten asuntoon, tuli keittiöstä melkein counter kitchen -tyylinen varsin miellyttävä muodostelma (joku saa taas kertoa miksi moista suomessa kutsutaan). Vasemmalla näkyvä ovi muodostuu kolmesta normaalin kokoisesta ovesta, jotka kaikki saa auki ja kiinni, joten halutessaan olohuoneesta ja keittiöstä voi tehdä yhden huoneen. Paremmalta idealta vaikutti kuitenkin erottaa keittiössäkin itse keittiö ja sen viereinen ruokailutila. Ovet siis liukuu kuvassa oikealla olevaan koloon näkymättömiin, mutta normaalisti ne on suurimmalta osin kiinni. Keittiöön pääsee kuitenkin kulkemaan myös avaamalla oikeanpuolisimman oven. Juu, se keittiöstä, tulipahan taas selostettua...
Lisää (ehkä) myöhemmin.
Eli päivän lounas näkyy kuvassa. Laatikko tuli tosin tehtyä eilen, mutta vielä vähän on jäljellä. Sen kummempaa raportoitavaa ei ole yön aikana ehtinyt tapahtua, mutta jatketaas edelliseen tulleen kommentin perusteella vielä vähän.
Kuvassa (jonka juuri siirsin eilisestä viestistä tähän) makuuhoneen keskellä oleva pöytä ei suinkaan ole sänky, vaan kotatsu. Linkistä selviää tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna kyseessä on japanilaistyylinen (eli matala) pöytä, jonka alapuolella on lämmityslaite talvikäyttöä varten. Japanilaistyylisesti (eli huonosti) eristetyssä kämpässä on kiva saada jalat nopeasti lämpimäksi tai vaikka nukahtaa mukavasti pöytää ympäröivän peiton alle.
Otin äsken vielä asiaa toivottavasti selventävän kuvan pöydästä. Ja tosiaan, kuvailuun on aikaa kun tänään ei ole kendoa, ei luentoja eikä muutakaan järjestettyä ohjelmaa, joten ajattelin taas pyöräyttää kakun. Toki tekemistä riittäisi ainakin läksyjen ja labran projektin kanssa, mutta otetaan nyt (taas) yksi päivä vähän rennommin ja panikoidaan huomenna kun ei aika riitä.
Lisäys: leivoin tosiaan kakun, mutta muistin kuvaamisen vasta syömisen jälkeen. Ei kuitenkaan onnistumisesta huolimatta ihan ekalla kerralla mennyt, joten tässä mitä siitä jäi jäljelle. Vieläkin on reilu neljännes jääkaapissa :).
